Olen pohtinut tätä paljon viime aikoina. Olemme mieheni kanssa duunareita. Itseasiassa meidän koko suvut ovat hyvin duunaripainotteisia. Oikeastaan lähes kaikki on duunareita ja viihdymme nahoissamme. Palkat on hyvät ja työ rentoa (olemme rakennusalalla).
Nyt kuitenkin poikamme haluaisi akateemisesti kouluttautua ja tottakai tuemme häntä. Mutta miten?
On vaikeaa neuvoa tai kertoa mitään omista opiskelukokemuksista, kun on käynyt niin erilaisen opintopolun. Poikani on nyt lukiossa, mutta tähtää yliopistoon ja haluaa myöhemmin tutkijaksi. Minä tai mieheni emme tiedä mitään tuosta tiestä?
Tukea pojalleni
Tottahan se on, että usein akateemisista perheistä tulee akateemisia lapsia ja toisinpäin. Mikä lie syynä, ehkä tämä, että on vaikea tukea lasta joka elää hyvin erilaista elämää kuin vanhemmat.
Olen yrittänyt saada koululta pojalleni tukea, mutta tuntuu, että poika on tosi omillaan. Ei ole ketään tai mitään kehen hän voisi samaistua tai keneltä kysyä neuvoja omiin haaveisiinsa.
Ei poika sinänsä itse ole valittanut, mutta tilanne huolettaa meitä vanhempia. Emme halua pojan luopuvan haaveistaan meidän vuoksi tai siksi, että kokee olevansa niin yksin.
Tarvitsenkin nyt neuvoja, että miten auttaa poikaa? Onko olemassa mitään maksullisia tapoja saada hänelle tukea?
