Johanna (*nimi on muutettu) on 49-vuotias äiti ja isoäiti. Hänellä on kolme lasta, joista yksi on kuoli huumeiden yliannostukseen. Johannalle oli tärkeää mainita elämänsä traagisin asia ja menetys heti haastattelun alussa. Kasperi oli menehtyessään 21-vuotias.
Johanna asuu miesystävänsä ja eläintensä kanssa maaseudulla Pohjois-Savossa. Heillä on kaksi koiraa, islanninhevonen, kanoja ja kukko. Eläinten hoito onkin antanut voimaa kaiken keskellä.
Kasperi ajautui päihdemaailmaan jo nuorena
Kasperi oli perheen lapsista nuorin. Muut sisarukset eivät ole missään tekemisissä päihdemaailman kanssa. Toisella heistä on jo omia lapsia. Kasperilla oli hyvät välit äitinsä, isänsä ja isäpuolensa kanssa.
Kasperin ollessa rippikoulussa, hänen kaveripiirinsä vaihtui täysin yllättäen. Päihteiden käyttö alkoi kannabiksen polttelulla. Sisarukset kertoivat kotona haisevan kannabiksen. Myös pojan käytös muuttui. Hän oli välillä aggressiivinen. Kerran Johanna joutui soittamaan poliisit paikalle.
Koska poika oli tuolloin alaikäinen, sosiaalityöntekijät tulivat kuvioihin mukaan. Johannan oli vaikea uskoa Kasperin käyttävän päihteitä ja oli kieltänyt vaaranmerkit itseltään. Mutta, kun sosiaalityöntekijä soitti tapahtuneen jälkeen Johannalle, ja kertoi että Kasperin sukasta oli löytynyt kannabista, loksahtivat palaset Johannan mielessä paikoilleen.
Sosiaalityöntekijöiden puuttumisesta ja Johannan runsaista auttamisyrityksistä huolimatta, Kasperi ajautui yhä syvemmälle päihdemaailmaan. Kannabiksen polttelun jälkeen mukaan tulivat erilaiset lääkkeet. Siitä pikkuhiljaa Kasperi siirtyi yhä vahvempiin huumeisiin. Hän käytti sekaisin kaikenlaisia huumeita ja lääkkeitä, lopulta jopa suonensisäisiä.
Yritykset huumeista eroon pääsemiseksi eivät onnistuneet
Kasperi yritti päästä huumeista eroon useasti. Parhaimmillaan hän saattoi olla jopa vuodenkin käyttämättä aineita ja oli useamman kerran päihdekuntoutuksissa. Kasperi kokeili opiskelua, mutta voimavarat eivät riittäneet siihen. Kaikki kuntoutusyritykset päättyivät retkahdukseen.
Johannan ja Kasperin välit olivat aina hyvät ja läheiset. Vaikka Kasperi olisi ollut kuinka sekaisin tai tilanne millainen tahansa, hän soitti aina äidilleen ja vastasi äidin soittaessa hänelle. Johanna taisteli ankarasti saadakseen pojalleen apua ja oli yhteydessä eri tahoihin, mutta sitä ei herunut. Myös Kasperin isän läheiset välit poikaansa säilyivät päihteiden käytöstä huolimatta.
Yhdessä Johannan kanssa he maksoivat paljon Kasperin huumevelkoja, koko perheen turvallisuuden takia. Huumevelkojat saattoivat soitella keskellä yötä, uhkailla ja periä velkojaan. Johanna oli kuullut kauhutarinoita siitä, mitä he saattoivat uhreilleen tehdä periessään rahojaan. Kasperin menehdyttyä, Johanna vaihtoi puhelinnumeronsa salaiseksi ja haki turvakieltoa.
Äidin pahin pelko kävi toteen
Kasperin elettyä päihdemaailmassa, oli Johannan ja Kasperin isän pahin pelko, että pojalle sattuisi jotain pahaa tai, että hän menehtyisi. Jatkuvassa pelossa eläminen oli vanhemmille raskasta. Eniten he pelkäsivät poikansa turvallisuuden ja hengen puolesta, mutta myös huumevelkojien takia.
Kaksi vuotta sitten syksyllä Kasperi oli jälleen kerran päihdekuntoutuksessa. Hallinnollinen lääkäri ei kuitenkaan myöntänyt kuntoutukselle jatkoa, jolloin poika jäi tyhjän päälle. Kasperi ei itse kokenut olleensa valmis kohtaamaan maailmaa silloisilla eväillä. Hän pelkäsi, että retkahtaisi kotiin jouduttuaan. Johanna teki kaikkensa saadakseen pojalleen apua, mutta siitä huolimatta päihdekuntoutukselle ei myönnetty jatkoa.
Kasperi ja hänen kuntoutuksessa tapaamansa ystävä kotiutettiin eräänä syksyisenä lauantaina. Johanna yritti tavoittaa poikaansa seuraavana iltana, mutta ei saanut häneen yhteyttä. Hän oli hyvin huolissaan ja pelkäsi pahinta. Vielä maanantaina hän yritti soittaa Kasperille, mutta ei saanut edelleenkään yhteyttä poikaansa.
Maanantaina Johanna soitti poliiseille. He kuitenkin kieltäytyivät reagoimasta tilanteeseen. Kohtelu oli muutenkin Johannan mielestä ala-arvoista. Sama toistui tiistaina: Johanna ei saanut poikaan yhteyttä, mutta poliisit eivät suostuneet menemään tarkistamaan tilannetta.
”No, sitten keskiviikkona minulle soitetaan poliisista, että oletko saanut poikaasi yhteyttä. Vastasin kieltävästi. Poliisi kertoi aikovansa mennä Kasperin asunnolle. He pyysivät lähistöllä asuvaa Kasperin isää mukaan,” Johanna muistelee.
Siitä ei mennyt varmaan kuin 10-15 minuuttia, niin Kasperin isä soitti Johannalle, että “Nyt se on tapahtunut, mitä me olemme kovasti pelänneet: Kasperi on löydetty kuolleena asunnostaan.” Siellä oli myös menehtyneenä Kasperin kuntoutuksesta saama kaveri.
Pojat olivat kuolleet huumeiden ja lääkkeiden yliannostukseen. Asunnosta oli löytynyt paljon lääkeliuskoja ja kaikkia mahdollisia huumeita. Ruumiinavauksessa selvisi, että pojat olivat käyttäneet monenlaisia huumeita sekaisin eli esimerkiksi rauhoittavia lääkkeitä ja amfetamiinia.
Johanna ei muista pojan kuolemanjälkeistä aikaa
Johanna ei muista poikansa kuolemanjälkeisiä viikkoja ja kuukausia “Minulle ne ensimmäiset kuukaudet ovat niin synkkää aikaa, että en muista mitään muuta kuin hautajaiset. En muista, en mitään. Sen muistan, kun mies lähti viemään minua lääkäriin, mutta itse lääkärikäynnistä en muista taas mitään. Hautajaiset muistan, ja sitten on jälleen sellaisia aukkoja.”
“Ja voin sanoa äitinä, että en tiedä kauheampaa, mitä ihmiselle voi sattua. Minä en toivo kenellekään vanhemmalle oman lapsen menetystä,” Johanna vuodattaa tuntojaan.
Suuresta surusta ja tuskasta huolimatta Johannan ja Kasperin isän hartioilta hävisi ainainen kova huoli pojasta. Johanna sanoo, että ennen tietoa Kasperin kuolemasta, hän murehti joka ilta poikansa puolesta: missä hän on? Onko hän vaarassa? Onko poika edes ylipäätään hengissä?
Ja taas heti aamulla, kun Johanna aukaisi silmänsä, huoli ja murhe olivat jälleen läsnä. Johannan mielestä tunnetta on vaikea selittää, mutta nyt hän tietää poikansa olevan turvassa. Kukaan ei voisi vahingoittaa häntä, eikä Johannan tarvinnut enää miettiä, missä Kasperi on.
Pahimman surun ja tuskan keskellä, Johanna on saanut lohtua jutellessaan Kasperin muistolle pyhitetylle paikalle heidän kotonaan. Johanna puhuu Kasperin kuvalle päivittäin ja kertoo tunteistaan. Taistelun jälkeen Johanna on vihdoin saanut myös keskusteluapua julkiselta puolelta. Lisäksi ystävien kanssa puhuminen ja eläinten hoitaminen on tuonut lohtua. Johannalla on myös iso perhe ja hän on mummo kahdelle lapsenlapselle, jotka ovat antaneet hänelle muuta ajateltavaa.
Lue myös: Olen 46 vuotias ja sain juuri tietää olevani raskaana
-Poikien Äidit toimitus-
