Moni vanhempi voi huolestua kuullessaan lapsensa sanovan, että koulu on tylsää. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti merkitse, että lapsi ei haluaisi oppia. Se ei tarkoita myöskään, että hän olisi luonteeltaan ja asenteeltaan ”laiska”. Motivaation puutteen syynä on usein lapsen kokemus siitä, että opetus ja oppiminen tapahtuvat tavoilla, jotka eivät herätä hänen mielenkiintoaan.
Lapsi voi tiedostamattaan yrittää viestiä tylsyyden kokemuksellaan aikuisille sisällään myllertävästä ahdistuksestaan ja epämukavuuden tunteestaan. Tylsyys voi olla lapsen keino kertoa, että jokin koulussa tuntuu henkisesti kuormittavalta. Aikuisten tehtävä on havaita nämä viestit ja pyrkiä selvittämään niiden taustalla olevat syyt. Näin lapsi saa tarvitsemansa tuen ja kouluympäristöstä voi tulla hänelle jälleen mielekäs ja turvallinen paikka oppia.
Tylsistymisen takana voi olla myös opetuksen sisältö: se saattaa olla liian vaikeaselkoista oppilaalle, jolla on oppimisvaikeuksia. Kun taas lahjakkaan lapsen kohdalla opetus on yleensä liian helppoa hänen osaamistasoonsa nähden. Kummassakin tapauksessa lapsi saattaa alkaa häiriköimään tunnilla.
Usein monet oppimistyyliltään kinesteettiset eli tekemisen ja kokemisen kautta oppivat lapset tuntevat opetusmenetelmät heille sopimattomiksi. He kaipaisivat enemmän tekemisen meininkiä, kirjasta pänttäämisen sijaan. Näin on luovien lastenkin kohdalla, jotka voivat kärsiä siitä, että eivät pääse toteuttamaan itseään.
Muita syitä motivaation puutteen taustalla
Yläkouluikäisillä nuorilla murrosikä vaikuttaa oppimiseen. He nimittäin kokevat monia suuria muutoksia teini-iän ja yläkoulun myötä. Sillä on merkitystä erityisesti poikien koulunkäyntiin. Yläkoulussa oppilailta vaaditaan aiempaa enemmän vastuun kantamista ja yhä vaikeampien asioiden sisäistämistä. Tilannetta ei helpota se, että samaan aikaan keho ja mieli kokevat myllerryksiä. Joillakin sopeutuminen noihin muutoksiin vie niin paljon energiaa, että he eivät jaksaisi keskittyä opiskeluun.
Oppilas voi menettää motivaation koulunkäyntiin myös sosiaalisten haasteiden ja yksinäisyyden vuoksi. Into opiskeluun saattaa kärsiä kavereiden tai yhteenkuuluvuuden puutteen takia. Kun lapsi kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, hän saattaa menettää kiinnostuksensa oppimista kohtaan, koska kouluympäristö ei tunnu turvalliselta tai merkitykselliseltä. Yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeä oppimisen kannalta. Sen puute voi heikentää lapsen motivaatiota ja itseluottamusta, sekä vaikuttaa siten koulumenestykseen.
Miten herättää lapsen kiinnostus koulunkäyntiin?
1. Perustarpeista huolehtiminen
Etenkin teini-ikäisen kasvavan nuoren tulee pitää huolta perustarpeistaan. Heidän tulisi nukkua vähintään kahdeksan tuntia yössä, syödä monipuolisesti ja terveellisesti sekä ulkoilla koulupäivien lomassa (mieluiten raittiissa ulkoilmassa). Lisäksi olisi hyvä löytää jotain mielekästä tekemistä koulunkäynnin vastapainoksi.
2. Vanhemman kiinnostus lapsen koulunkäyntiä kohtaan
Lapsen tylsyyden kokemus tulisi ottaa tosissaan. Sitä ei pitäisi missään nimessä mitätöidä, vaan kysyä tarkentavia kysymyksiä: miksi koulussa on tylsää? Mitä tekisit mielummin? Lapsen ajatukset saattaa paljastaa tärkeitä kehityskohtia. Hän voi yhdessä vanhemman kanssa pohtia keinoja tilanteen parantamiseksi.
Vanhempien antama tuki lapsen koulunkäyntiä kohtaan on todella tärkeää. Heidän tulisi kannustaa lastaan löytämään koulusta mielekkäitä asioita ja sisältöä elämäänsä. Lapselle on hyvä myös painottaa, kuinka tärkeää koulunkäynti on oppivelvollisuuden noudattamisen ja hänen tulevaisuutensa kannalta. Lapsen tulee kuitenkin olla tarpeeksi vanha pystyäkseen hahmottamaan asian tärkeys.
3. Mitkä asiat motivoivat nuorta?
Motivoiko nuorta onnistumisen kokemus ja uuden asian oppiminen vai tarvitseeko hän jotain konkreettista? Nuoren on hyvä miettiä, onko hänen motivaationsa koulunkäyntiin sisäisistä vai ulkoisista syistä johtuvaa.
Sisäiset syyt ovat esimerkiksi halua päästä johonkin tiettyyn ammattiin, hyvien arvosanojen hankkimista tai ajanviettoa kavereiden kanssa. Sisäisessä motivaatiossa oppiminen jo itsessään tuntuu palkitsevalta. Ulkoisessa motivaatiossa painetta koulunkäyntiin syntyy vanhempien, opettajien ja tulevaisuuden tavoitteiden kautta. Kun nuori tunnistaa, mikä tai mitkä tekijät häntä aidosti motivoivat, voi hän alkaa rakentaa koulunkäyntiään sen mukaisesti.
Esimerkiksi unelmien työ tai erityinen kiinnostus johonkin oppiaineeseen voivat kannustaa voimakkaasti oppimaan. Innostusta lisäävät myös opettajan opetustyyli, ryhmähenki tai mahdollisuus luovuuteen.
4. Tee koulunkäynnistä “peli”
Pelillistäminen on oiva keino muuttaa koulunkäynti ja opiskelu lasta kiinnostavaksi asiaksi. Siinä voi hyödyntää erilaisia sovelluksia, kuten muistikorttisovellus Quizletia tai kieltenopiskeluun kehitettyä peliä Duolingoa. Opiskelua voi kuitenkin pelillistää ilman sovelluksia kehittämällä itse pelin kaltaisia opiskelutapoja.
5. JOPO-luokat
Joissakin kunnissa 7-9 -luokkalaisilla on mahdollisuus hakeutua opiskelemaan yläkoulu loppuun erityisessä pienryhmässä. Tätä nimitetään JOPO-luokaksi eli joustavan opetuksen pienryhmäksi. Niissä oppilaita autetaan suorittamaan perusopetuksen oppimäärä joustavasti. Oppilaiden siirtymistä toisen asteen koulutukseen tuetaan sekä annetaan valmiuksia työelämää ajatellen. JOPO-luokalla opiskelu ehkäisee myös oppilaiden syrjäytymistä, joilla on haasteita pärjätä isossa ryhmässä ja motivoitua opiskelemaan.
JOPO-luokkia ei ole kaikissa kunnissa resurssien puutteiden takia. Kunnat toivoisivatkin valtiolta vahvempaa tukea ja informaatiota erityisluokkien ylläpitämiseksi. Muitakin pienryhmäluokkia on olemassa joissakin kunnissa. Niissä voi olla erilainen painotus.
-Poikien Äidit toimitus-
Lähteet: Ekonomivalmennus, Greater good magazine, MLL, Opetushallitus, Opiskelukoulu, Oxford learning, Parents ja STT