Kirjoitan tämän teille äidit, koska sydämeni on täynnä kysymyksiä ja vähän huoltakin. Minulla on teini-ikäinen poika, hänen kanssaan minulla on aina ollut hyvä ja läheinen suhde. Olemme puhuneet paljon elämästä, koulusta, ihmissuhteista, mutta viime aikoina olen huomannut asioita, jotka saavat minut pohtimaan voisiko poikani olla homo. Ja jos kyllä, niin miksi hän ei puhu minulle asiasta?
Olen pettynyt ettei poikani puhu minulle
En voi tarkkaa kertoa mistä olen saanut vihiä poikani homoudesta, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että asia ei ole jäänyt kovinkaan epäselväksi sen jälkeen mitä näin hänen koneellaan. (Käytämme samaa tietokonetta). Se on kuitenkin vain yksi esimerkki.
Minulle tämä asia ei ole mikään ongelma tai pettymys. En ole huolissani siitä ketä hän rakastaa tai kehen hän tuntee seksuaalista vetoa, vaan siitä, miksei hän luota minuun tarpeeksi puhuakseen asiasta. Se tekee minut hyvin surulliseksi, jopa vähän pettyneeksi.
Olen miettinyt, onko pojallani pelkoja? Häpeääkö hän? Vai eikö hän ole vielä itse varma? Tai ehkä hän vain ajattelee, ettei asia kuulu minulle?
Olen yrittänyt osoittaa, että minulle voi kyllä puhua. En ole ollut utelias, vaan hyväksyvä. Kysyn aina silloin tällöin kuulumisia, kysyn onko hänellä ihastuksia, mutta hän hymähtää ja vaihtaa aihetta. Tuntuu, että teemaa vältellään täysin.
Virtahepo olohuoneessa
Minusta tuntuu että meillä on virtahepo nyt olohuoneessa. Asia pitäisi mielestäni jotenkin vain ottaa puheeksi.
Olen miettinyt, että pitäisikö minun sanoa pojalle suoraan, ettei ole mitään mitä hän voisi kertoa. Ei mitään mikä vähentäisi rakkauttani häntä kohtaan. Että olen ylpeä hänestä juuri sellaisena kuin hän on. Vai pitäisikö vain odottaa, antaa ajan tehdä tehtävänsä?
Tiedän, että jokainen lapsi kulkee oman polkunsa omaan tahtiin. Mutta samalla äitinä sydän haluaisi olla läsnä, auttaa ja suojella. En halua hänen kokevan, että hänen pitää piilotella tai elää kaksoiselämää kotona.
Saisinko kokemuksia muilta
Kirjoitan tässä nyt muille äideille, oletteko te olleet tässä samassa tilanteessa? Miten te toimitte?
Kaipaan kokemuksianne ja ajatuksianne. Ei siksi, että haluaisin määritellä poikani puolesta hänen identiteettiään, vaan siksi, että haluan olla hänelle paras mahdollinen äiti. Ja koska olemme olleet aina niin läheisiä, niin en halua menettää sitä yhteyttä tämän vuoksi.
Ja jos tätä sattuu lukemaan joku nuori, niin olisi kiva kuulla miten sinä toivoisit tällaisessa tilanteessa äitisi toimivan?
Kiitos kaikille jo etukäteen
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa -kirjoituksia voi lähettää yhteys sivun alalaidasta. Julkaisemme ne halutessasi anonyyminä.