Suklaata, roskaruokaa, raivoa ja itkua = menkkaraivo. Sitäkö on naisten kuukautiset? Olen kärsinyt, tai minun tapauksessani en kärsinyt, menkoista jo kohta kokonaiset 25 vuotta. Helpolla olen päässyt. Ennen kuukautisia saatan olla vähän kärttyisempi, mutta olen aina muutenkin kärttyinen, joten se ei paljon eroa normaalista.
Kuitenkin, kävi tässä niin eräänä päivänä, että siivoilin keittiössä ja murahdin itsekseni jotain. Poikani tuli viereeni ja kysyi ”onko sulla menkat?”.
Siis anteeksi mitä? Kysyikö todella alakoululainen poikani minulta, että onko minulla menkat, kun murahtelin keittiössä?
Kuukautiset ja niistä tietäminen ei minua poikani kommentissa ihmetyttänyt, olemmehan puhuneet aina kaikesta avoimesti, mutta en koskaan, enkä ikinä ole vierittänyt kärttyisyydestäni tai huonotuulisuudestani syitä kuukautisille. Enkä tule koskaan niin myöskään tekemään!
MISTÄ poika oli saanut päähänsä, että kuukautiset tekevät naisen kärttyisäksi?
Miten siis puhua naisten kuukautisista pojille?
Menkkaraivo tai ei, niin kuukautisista tulee puhua.
Meillä asioista on puhuttu aina niiden oikeilla nimillä ja häpeilemättä. En ole tarkoituksella tehnyt kuukautisista mitään ihmeellistä asiaa, koska mielestäni ne eivät sitä ole.
Nyt aloin kuitenkin miettimään, että mitä jos poikieni tulevat kumppanit tulevat sellaisista perheistä, joissa naisten kuukautiset ovat paljon suuremmassa mittakaavassa näyttäytyvä ”tapahtuma”. Mitä jos niiden perheiden miehet ovat tottuneet liimautumaan piiloon tapettiin, kun perheen naiset vuotavat verta? Mitä jos niissä perheissä kannetaan sylikaupalla suklaata naisille, hierotaan alaselkää ja lepytellään parhaansa mukaan, kun naiset kärsivät kuukautisista?
Miten pihalla ovatkaan poikani tulevaisuudessa, koska olen totuttanut heidät siihen, että kuukautiset eivät näyttele arjessa minkäänlaista ylimääräistä roolia.
Poikani kommentti menkkaraivosta oli opittu kavereilta, mutta se herätti minut silti miettimään, että pitäisikö minunkin puhua kuukautisista enemmän pojilleni myös muista näkökulmista. Ihan vain siksi, jotta ei tule sitten yllätyksenä aikuisena parisuhteissa?
Puhutaan pojille
Kuukautisista on kuitenkin hyvä kertoa pojille jotain. Tottakai koulussakin asiaa varmasti käsitellään, mutta en tiedä missä määrin poikien tunneilla?
Minä olen jokatapauksessa henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kuukautiset eivät ole tekosyy huonolle käytökselle. Tiedän toki itsekin olevani herkempi ja helpommin tulistuvampi tiettyyn aikaan kierrosta, mutta en silti voisi omaa käytöstäni vierittää täysin sen piikkiin.
En salli miehiltäkään sitä, että hormoneja syytetään huonosta käytöksestä.
Ihmisten käytös muuttuu monen muunkin asian vaikutuksesta, kuten väsymyksen ja stressin vuoksi. Eihän me ihmiset silti voida selittää kiukkuisuuttamme sillä, että ”olen nyt väsynyt, siksi tämä kiukuttelu on minulle sallittua.” Silti tottakai jokainen meistä naisista on yksilö ja kuukautiset oireineen ovat kaikilla hyvin erilaisia.
Miten te muut olette puhuneet pojillenne naisten kuukautisista? Erityisesti perheissä, joissa ei ole muita naisia kuin äiti!
-Anonyymi kirjoittaja-
