Ulkojäille on päästy luistelemaan vihdoin tänäkin talvena, ihanaa. Moni vanhempi tuskailee kuitenkin lapsensa luistelutaidon kanssa ja luistelutekniikka aiheuttaa päänvaivaa. Ei oikein olla varmoja miten lasta pitäisi opettaa luistelemaan.
Keräsimme tähän artikkeliin luisteluvalmentajan ja liikunta-alan ammattilaisen vinkit luistelun opetteluun.
Välineet
Sillä ei ole merkitystä luistellaanko hokkareilla vai taitoluistimilla, sillä luistelutekniikka on molemmilla sama. (Ei siis pidä paikkaansa, että kaikkien pitäisi harjoitella luistelutekniikka hokkareilla). Tärkeintä on valita tukevat luistimet. Sellaiset, että nilkka pysyy paikallaan ja tuettuna, eikä heilu edes takaisin. Terien pitää olla sopivan terävät. Ei liian, jotta luistelu ei muutu vaikeaksi, mutta ei liian vähänkään, jottei luistin lipsu pois alta potkittaessa.
Luistimiin ei pidä tunkea villasukkaa vaan luistimen on hyvä olla sopiva ihan normaalin urheilusukan kanssa. Sopivassa luistimessa varpaat eivät osu luistimen kärkeen. Liikaa ”kasvunvaraa” ei tule jättää, sillä isoilla luistimilla on todella hankala luistella.
Vaikka haluna olisikin pelailla jääkiekkoa, niin perusluistelu kannattaisi opetella ensin ilman mailaa. Mailaan tulee herkästi nojailtua jos luistelutekniikka ei ole vielä hallussa. Kypärä on erittäin tärkeä silloin kun ollaan jäällä vasta harjoittelemassa luistelua. Kypärän on oltava napakka, eikä se saa heilua päässä. Kiekkoa pelatessa kypärä tulee aina olla päässä.
Kaatuminen ja ylösnousu
Harjoittelu aloitetaan kaatumisesta ja ylösnoususta.
Kaatuminen tulee luonnostaan, mutta siitä pitäisi saada harjoittelijalle sellainen tuntuma, että se ei pelota. Suorin vartaloin kaatuminen on huonoin juttu, sillä silloin pää kolahtaa todennäköisesti jäähän. Käsillä ei myöskään tulisi ottaa vastaan, koska se on ranteille liian kova rasitus. Voitte harjoitella taittamaan vartaloa kaaduttaessa (pylly istuma-asentoon) jolloin kaatuminen ei kohdistu päähän, eikä käsiin tai opetella kaatumaan kyljelleen.
Ylösnousu on tärkeää. Se pitäisi osata ennnen itse luistelun harjoittelemista. Oikea ylösnousu tekniikka on seuraavanlainen:
- nouse toispolviseisontaan
- Ota tukea ylösnousuun käsillä edessä olevan jalan polvesta
- Jos polvi muljahtaa sivuun noustessa, niin toisella kädellä voi ottaa tasapainoa jäästä.
- Pidä jalat noin hartianlevyisessä asennossa
Tuen antaminen
Aluksi lapselle voi antaa tukea takaa käsistä kiinni pitämällä. Lapsi pitää käsiään normaalissa luisteluasennossa alhaalla ja aikuinen tukee käsivarsia. Älä kuitenkaan lähde roikottamaan lasta vaan ohjaa lapsi seisomaan aina omilla jaloillaan. Myöhemmin tukea voi myös tarjota lapsen edessä käsistä kiinni pitäen tai vierestä yhdellä kädellä avustaen.
Avuksi lapselle voi antaa jäällä työnnettävän esineen, kuten tuolin tai liikennekartion. Älä kuitenkaan valitse työnnettäväksi esineeksi mitään sellaista joka estää potkun sivulle. (Esim potkukelkka)
Luisteluasento
Ihanteellinen luisteluasento on hieman etukenoinen, mutta harjoitteluvaiheessa etukeno on aika huomaamaton. Selkä on suora ja polvet kevyesti koukistettuna koko ajan. Harjoitteluvaiheessa käsiä voi pitää sivulle levitettynä tasapainottamassa luistelua.
Potku
Ennen varsinaista potkua voi jäähän tutustua marssimalla luistimilla jään pinnalla. Tarkoitus ei siis ole vielä liukua luistimella, vaan hakea tuntumaa jään ja luistimen välille. Tasapainon löytymisen jälkeen on helpompi lähteä harjoittelemaan oikeaa potkua.
Helpoin tapa opettaa oikea potkutekniikka on lähteä liikkeelle jalkaterien T-asennosta. Sijoita toinen jalka taakse poikittain ja toisen jalan kantapää toisen jalkaterän eteen. Potkaise takaviistoon takimmaisella jalalla. Potku tapahtuu koko terällä. Tämän jälkeen tuodaan potkaissut jalka toisen jalan viereen ja toistetaan potku toisella jalalla.
Potkut siis lähtevät sivulle takaviistoon. EI suoraan taakse. Jos käytössä on taitoluistimet, niin etupiikkejä ei tarvita tähän potkuun lainkaan. (Se ei kuitenkaan haittaa jos potkun lopussa etupiikkin sisäosa hieman osuu jäähän.)
Jarrutus
Aluksi harjoittelijan vauhti on niin hidasta, että jarruttamisen taitoa ei vielä tarvita. Mutta sekin on hyvä opetella hyvissä ajoin. Helpoin jarrutus on T-jarrutus ja aurajarrutus.
T-jarrutuksessa toinen jalka ”laahaa” takana poikittain vauhdin hitaammaksi. Tämä ei ole kovinkaan tyylikäs eikä tehokas jarrutustyyli, joten siitä kannattaa siirtyä auraan heti kun vauhtia alkaa tulemaan luisteluun lisää.
Aurajarrutuksessa varpaat laitetaan kohti toisiaan ja kantapäät auki eli jalat aura-asentoon. Polvia koukistetaan lisää ja käännetään niitä hieman sisään. Paino terille vahvasti.
Nauti
Viimeinen ohje on, että nautikaa. Luistelu on mahtavaa jos siihen on varustautunut oikeanlaisilla välineillä ja harjoitteluvaiheessa hyvällä kärsivällisyydellä. Taidot kehittyvät nopeasti ja mitä enemmän käy harjoittelemassa, niin sitä sujuvammaksi se pian muuttuu.
´
