• KUMOTTU! 8 negatiivista väitettä poikien äitiydestä

    Jokainen monen pojan äiti on kuullut ne samat virret ja saanut osakseen samat pelottelut siitä miten elämä menee, jos kaikki perheen lapset ovat sattumoisin poikia. Poikien äitien keskusteluissakin hyvin samantyyppiset pelot toistuvat. Jokainen näistä peloista on yhtä tyhjän kanssa.

    Väite: Pojat ovat paljon raskaampia hoitaa

    Tämän olette kaikki kuulleet monta kertaa, eikö? Sen kuinka raskasta mahtaa olla äidillä, jolla on monta poikaa hoidettavanaan. No miten sen nyt ottaa? Vauhtia ja ääntä riittää, mutta muuten elo on aika helppoa. Juttelin juuri erään opettajan kanssa yläaste ikäisistä lapsista ja hän sanoi, että pojat ovat paljon helpompia kuin tytöt. Jopa 90% koulussa selvitettävistä ongelmista liittyy tyttöjen keskenäisiin suhteisiin. Joten jos poika vaatii pienenä äidiltä enemmän, niin myöhemmin saammekin nauttia elämän helppoudesta.

    Lue myös: Neljän pojan äitiyskö rankkaa, pyh sanon minä

    Väite: Poikien äiti ei voi ostella ihania hepeneitä

    Aina kun joku useamman pojan äiti saa ensimmäisen tyttärensä, niin häntä onnitellaan siitä, että pääsee vihdoin ostelemaan mekkoja. Jos olet äiti, olet myös nainen ja silloin voit ostaa hepeneitä aina ja niin paljon kuin sielu sietää (itsellesi). Anna mennä! Jokaisella on varmasti myös lähipiirissä joku pieni tyttö jolle voi ostella niitä pienten tyttöjen vaatteita halutessaan. Useat pojatkin tykkäävät timanteista ja glitteristä, jos heidän vain annetaan vapaasti niistä tykätä. Äkkiä se vaihe on jokatapauksessa ohi niin pojilla kuin tytöilläkin.

    Väite: Poikien äiti jää yksin

    Tämä on ehkä typerin väite kaikista. En kertakaikkiaan voi käsittää mihin tämä perustuu? Miksi äiti jäisi yksin jos hänellä on omia poikia? Osallistu poikien elämään täysillä, innostu asioista joista pojat ovat innostuneita, tutustu poikienkin maailmaan. Tehkää perheenä yhdessä mukavia asioita, niin et jää missään vaiheessa ulkopuolelle poikien touhuista. Meillä pojat tekevät mielellään minun kanssani joitain asioita (käymme lenkillä, uimassa, kaupoilla, juttelemme syvällisiä) ja toisia asioita isänsä kanssa (pelaavat jalkapalloa, ulkoiluttavat koiraa, käyvät kiipeilemässä ja leipovat). Suurimman osan asioista voimme tehdä onneksi kaikki yhdessä.

    Väite: Äidin vanhemmat ovat automaattisesti läheisempiä pariskunnan lapsille

    Toivon todella, että tätä väitettä ei kukaan sano ihan tosissaan, mutta valitettavasti moni poikien äiti tätä myöntää pelkäävänsä. Kävin läpi omia tuttujani ja totesin, että sillä ei ole mitään merkitystä kumman vanhemmat ovat kyseessä, kun mietitään kummat isovanhemmat ovat lapsille läheisempiä. Läheisyyteen vaikuttaa niin kovin moni tekijä. Itseasiassa huomasin, että ainakin omissa tutuissani useimmiten pariskunta muuttaa asumaan miehen kotikaupunkiin. Tällöin tietysti läheisen suhteen luominen lapsenlapsiin on meille poikien äideille helpompaa.

     Väite: Äidillä ei ole pojan kanssa mitään yhteistä

    Voi kuinka paljon voikaan olla äidillä yhteistä oman pojan kanssa. Harrastukset ja mielenkiinnonkohteet voivat täsmätä täydellisesti. Äidin ja pojan luonteesta on kiinni kuinka paljon muita yhdistäviä tekijöitä löytyy. Omalle kohdalleni ei ole sattunut yhtään moottorihullua poikaa, se olisi varmaankin ainoa asia mistä en pystyisi kiinnostumaan sitten millään. Hauskana lisänä poikien kanssa ne pitkät keskustelut tytöistä, aivan loistavia! Sellainen yhdistää äitejä ja poikia sanoinkuvaamattoman paljon.

    Lue myös: Äidin ja pojan- nämä asiat tehdään yhdessä- lista

    Väite: Äidiltä puuttuu jotain jos ei ole omaa tytärtä

    Vaikka äiti olisi toivonutkin kovasti tyttöä, niin silti hän voi olla täydellisen onnellinen elämäänsä poikien kanssa. Ei hetkellinen tytönkaipuu tarkoita sitä, että siinä olotilassa roikuttaisiin koko loppuelämä. Tämän voit valita ihan itse. Voit myös matkanvarrella oivaltaa, että kävikin kovin onnekkaasti. On myös paljon äitejä, jotka eivät ole koskaan edes toivoneet tyttöä tai äitejä joille on ihan sama mitä laatua sieltä putkahtaa. Äiti on onnellinen, kun äiti on onnellinen, siihen ei lasten sukupuolet liity millään muotoa.

    Väite: Pojat eivät muista äitiään enää aikuisena

    Muistan aina kuinka eräs nainen kertoi minulle työskennellessään vanhainkodissa pistäneensä merkille, että aikuiset pojat kävivät vanhoja äitejään katsomassa joka päivä. Hieroivat äitejensä jalkoja, toivat kukkia ja silittivät hiuksia. Pojat eivät koskaan unohda omaa äitiään. Joten tätä väitettä meidän poikien äitien ei tarvitse kohdallemme pelätä.

    Väite: Elämä poikien äitinä on yhtä kuraa ja sotkua

    Elämä poikien äitinä VOI todella olla yhtä kuraa ja sotkua, mutta sekin puoli siitä on hauskaa. Elämä poikien äitinä on myös paljon muuta, se on halauksia ja pusuja, se on jännittäviä tarinoita ja uudenlaisia leikkejä. Se on aarteita taskunpohjalla, kiviä kengissä ja saippuakuplia taivaalla. Pojat ovat juuri niin siistejä ja hyväkäytöksisiä kuin millaiseksi me äidit (ja isät) heidät opetamme. Pojat voivat olla ihan mitä vain ja paljon muutakin.

    Lue myös: Mistä on pienet pojat tehty? Ei ainakaan mistään etanoista!

    Tuleeko mieleesi muita typeriä väittämiä poikien äitiydestä? Kumotaan yhdessä nekin!

    Kommentit

    1. En tiedä. Jotenkin kuulostaa nämä taas siltä, että poikien äidit todella olisivat tahtoneet tytön… kasvattavat pojilleen ”tyttötukan”, pakottavat tasa-arvon ja sukupuolineutraalin kasvatuksen nimissä pojat pukeutumaan mekkoihin ja leikkimään prinsessa-leikkejä. Ei sillä, voihan poika niin itsekin haluta, mutta ainakin minun lähipiirissäni se on lähes painostamista. Jotenkin minua ahdistaa tuo vertailu, että kummat ovat helpompia, tytöt vai pojat missäkin elämänvaiheessa. Jokainen ihminen kokee vaikeita ja helppoja asioita elämänsä aikana, se on sitä elämää. Miksei vaan voi rakastaa poikiaan ja tyttöjään omina itsenään?

      1. Minkälainen tukka on tyttötukka? Ihan mielenkiinnosta kysyisin kun en oikeasti tiedä? Oman käsitykseni mukaan tukka kasvaa molemmilla sukupuolilla ihan samanlailla.
        Kyllähän tuotakin väitettä paljon kuulee, että jokainen poikien äiti on varmasti tahtonut tytön. Sitä väitettä tuossa jo hieman kumosinkin. Jos luit?
        Siitä olen samaa mieltä, että nykyään on vähän jopa trendikästä saada poika leikkimään mekoilla. En pidä pakottamisesta suuntaan enkä toiseen. Minusta lapsen pitää saada leikkiä sellaisia leikkejä joita itse haluaa. Meillä on ollut tarjolla pojille lelut ja roolivaatteet kaikista mahdollisista tyylilajeista. Osa on valinnut sieltä ne perinteiset ”poikamaiset” jutut aina ja en todellakaan ole lähtenyt tunkemaan heille muuta ajatusta päähän väkisin.
        Osa taas on ottanut välillä leikkeihin nukkeja ja mekkoja. Sekin on ollut yhtä ok.
        Vertailu ei ole tarkoitukseni, mutta kumotakseni näitä päättömiä väitteitä oli pakko hieman kertoa esimerkkejä tosielämästä. Tyttöjen äiti onneksi tuskin saa mitään kummallisia väitteitä osakseen. Tyttöjen isä ehkä saattaa saadakin.

        1. Jos asut Suomessa, niin tiedät ettei täällä ole väliä onko isä tai äiti, tyttöjä tai poikia, aina ihmiset kommentoivat jotain hölmöä. En silti jaksa uskoa, että kaikki ainakaan ilkeyksissään niin tekee, vaan ihan vaan sen vuoksi et on jotain juteltavaa. Tärkeintä on se miten itse otat ne kommentit vastaan, loukkaannutko verisesti, jäätkö märehtimään vai annatko mennä toisesta korvasta ulos ja jatkat eteenpäin. ????

          1. Se on totta! Omalla asenteella on kovastikin merkitystä. Tietyssä vaiheessa näin punaista aina jokaisesta kommentista mitä sain, mutta nykyään minua ei kommentit enää hetkauta. Silti se kommentointi on typerää. Miksi kenenkään tarvitsisi kasvattaa itselleen paksu nahka kestääkseen ihmisten kommentoinnit? Eikö se ole vähän sama kun sanottaisiin kiustatulle, että sinun pitää vain kestää se. Jos joku tuntuu pahalta, niin se saa tuntua pahalta. Voi olla äiti joka on toivonut todella kovasti tytärtä ja tällaiset kommentit satuttavat. Tai voi olla äiti joka on saanut juuri sen mitä on toivonut ja ei pysty siksi ymmärtämään mistä tällaiset kommentit oikein kumpuavat. Minä henkilökohtaisesti inhosin (ja inhoan varmaan vieläkin) kommentteja joitka heitettiin poikieni aikana. Minusta pojillani on oikeus tuntea olevansa tarpeeksi meidän perheelle, ilman, että joku ulkopuolinen syöttää heille muunlaista ajatusta.
            Eräs ilta kun mahani pömpötti liiasta syömisestä tuli 6 vuotias Oscar luokseni ja sanoi ”voi kun sieltä syntyisi nyt tyttö!”. Kysyin tietysti, että miksi Oscar haluaisi meille tulevan tytön? Hän totesi, että ei hän haluaisikaan, mutta kun niin kuuluu olla. Juteltiin asiasta enemmänkin ja selvisi, että jo noin pieni poika oli vetänyt moisen johtopäätöksen ulkopuolisten kommenttejen mukaan. Olisitpa nähnyt sen pienen onnellisen hymyn pojan kasvoilla kun kerroin hänelle, että meille riittää nämä neljä poikaa. Meille neljän pojan perhe on täydellinen.

    2. Olen ennenkin kommentoinut, että minä ja poikani olemme tosi läheisiä ja tuntuu, että olemme jossain toisessa elämässä olleet parhaat ystävät. Toivon todella, että suhteemme jatkuu yhtä hyvänä myös aikuisena ja aion panostaa siihen 🙂
      Meidän lapsille miehen vanhemmat ovat läheisempiä kuin minun vanhempani, koska miehen vanhemmat ovat olleet innokkaampia hoitamaan lapsia ja heillä on myös siihen enemmän aikaa.
      Lisäksi mies on ollut pitkillä hoitovapailla, joten pojalle, jos hän lapsia haluaa ja saa, on kotoa malli siitä, että isä ottaa vuorollaan päävastuun lapsista. Uskon, että kun isät ovat kotona lasten kanssa enemmän niin myös isän ja äidin vanhempien roolit tasaantuu (esim. mun miehelle oli luontevaa pyytää kotona ollessaan hoitoapua omilta vanhemmiltaan).
      Ja loppuun poliittisesti epäkorrekti huomautus: mun mielestä poikien leikit ja lelut on vaan niin parhaita 😀

      1. Poliittisesti epäkorrekti huomautus 😀 Minä olen pienenä tyttönäkin jo kolunnut nämä ”poikien lelut” läpi mielummin kuin ”tyttöjen”. Joten samaa mieltä niistä.
        Totta tuo isovanhempien mukana oleminen ja se, että tulevaisuudessa varmasti isien vanhemmat ovat helpommin mukana lapsenlasten elämässä kuin ennen vanhaan. Nythän isät ovat pikkuhiljaa tasavertaisemmin äitien kanssa ottaneet vastuuta lasten kasvatuksesta. Olen esimerkiksi miettinyt sitä, että miksi anoppi soittaa yleinsä miniälle ja kysyy asioita jotka liittyvät lapsiin? Miksi ei soita omalle pojalleen? Meillä onneksi anoppi kysyy ihan omalta pojaltaan asiat ja mieheni on kykeneväinen niihin myös ilman minulta varmistamista vastaamaan.

    3. Tutkimustulokset kertovat kyllä muuta kuin oma empiirinen aineistosi lähipiiristäsi – perheet kokevat yleensä läheisemmäksi äidin puoleiset isovanhemmat. Tätä on siis tosiaan Suomessakin tutkittu.

      1. Johtuu varmaankin siitä miten tähän asti on suhtauduttu parisuheen mieheen ja hänen vanhempiinsa. Onneksi tasa-arvon edetessä on nämäkin asiat muuttumassa ja toivottavasti tulevaisuudessa ei enää vallitse vanhanaikainen kuvitelma siitä, että äiti päättää ketä lapset tapaavat. Isät ottavat enemmän osaa perheen hoitamiseen ja tällöin myös miehen vanhemmat tulevat luontevammin mukaan lasten elämään. Jos katsot noiden tutkimusten vuosilukuja, niin huomaat, että ovat onneksi jäämässä historiaan. Ja tämä on vain hyvä asia! On lapsen etu, että hän saa mahdollisuuden luoda läheisen suhteen molempiin isovanhempiinsa.

        1. Olisi myös kiinnostavaa tietää onko noissa tutkimuksissa kuultu perheen äitejä ja isiä tasaisesti. Silläkin on nimittäin aika suuri merkitys tutkimuksen tuloksiin.

          1. Tutkimusaineisto on vuodelta 2012. ”Tutkimuksessa selvisi, että äidit kokevat oman äitinsä läheisemmäksi kuin lapsettomat parisuhteessa elävät naiset. Isät puolestaan kokevat puolisonsa vanhemmat läheisemmiksi kuin lapsettomat parisuhteessa elävät miehet. Sitä vastoin vanhemmuus ei lähentänyt miehiä omiin vanhempiinsa eikä naisia appivanhempiinsa.”
            Läheisyydessä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa emotionaalista läheisyyttä.
            Toki tämän tasoisissa tutkimuksissa molempia, äitejä ja isiä, on edustava otos.

            1. Mutta tosiaan vuodelta 2012. Nyt mennään vuodessa 2017 ja kun meidän lapset ovat aikuisia onkin jo uudet tuulet. Ainakin oletettavasti, koska niin moni asia on onneksi muuttumassa tasa-arvoisemmaksi.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart