Keväisin Suomi seuraa jääkiekkoa tiiviisti. Ensin pelataan sm-liigan finaaleita ja sitten jännitetään Suomen sijoittumista mm-kisoissa. Jääkiekko on ollut perinteisesti suomalaisia yhdistävä asia jo vuosikymmeniä. Se kokoo yhteen perheitä ja sitä siirretään sukupolvilta toisille.
Penkkiurheilua eli urheilun katsomista pidetään joskus turhana ajanvietteenä. Sen ajatellaan olevan vain ruudun tuijottamista, meteliä, tuloksia ja joskus jopa ylitse menevää fanitusta. Todellisuudessa urheilun katsominen voi antaa pojille paljon enemmän kuin mitä äkkiseltään ajattelisi. Erityisesti tunnetaitojen näkökulmasta sillä voi olla yllätävän suuri merkitys.
Urheilu näyttää tunteet
Moni poika voi kasvaa ympäristössä, jossa tunteista puhutaan vähän ja joskus myös näytetään mahdollisimman vähän. Suru piilotetaan, pettymystä vähätellään tai se kätkeytyy raivon taakse. Itkua vältellään viimeiseen asti. Iloakin pitää ehkä hillitä.
Urheilussa tunteet sen sijaan saavat näkyä avoimesti. Voiton riemu, pettymys tappiosta, jännittäminen ennen ratkaisua, turhautuminen oman joukkueen epäonnistumisesta, ylpeys onnistumisesta sekä kunnioitus vastustajaa kohtaa.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä urheilun nostattamsta tunneskaalasta. Poikien nähdessä ja kokiessa näitä tunteita jatkuvasti, hän oppii tunteiden kuuluvan osaksi elämää.
Pettymyksen sieto on tärkea taito
Kaikki eivät voita. Oman joukkueen hävitessä pettymys voi olla valtava ja tunne murentavan suuri. Urheilu näyttää tämän hyvin konkreettisesti. Vaikka kuinka yrittää, joskus häviää. Joskus toiset ovat vaan parempia.
Tämä on arvokas opetus maailmassa, jossa moni asia pyritään silottamaan lapsen polulle. Pojille on tärkeää nähdä, että pettymys on vain tunne, jonka yli päästään. Sen jälkeen harjoitellaan tai fanitetaan uudelleen. Se tuntuu aikuisestakin ikävältä mutta se menee ohi.
Se on tunnetaitoja parhaimmillaan.
Lue myös: Urheilujoukkueiden ikävä ja epäreilu hierarkia
Tunteille nimet
Urheilua katsotan usein yhdessä jolloin kesksutelua syntyy luonnollisesti. ”Huomasitko, miten pettyneitä nuo pelaajat olivat?”Aikuinen sanottaa esimerkillään tunteita ja voi näyttää myös omia tunteitaan ja kertoa, että myös minua harmittaa tämä asia. Näin lapsi oppii ettei se ole vaarallista tai ylitsepääsemätöntä.
Monelle pojalle voi olla vaikeaa puhua omista tunteistaan. Mutta muiden ihmisten kautta puhuminen voi helpottua. Kun voi ottaa esimerkiksi kuinka joku pelaaja hermostui tai kuinka hienosti pettynyt pelaja onnittel silti vastustajaa, saa poika konkreettisia malleja.
Urheilu tarjoaa tässä turvallisen ja loistavan väylän. Urheilussa tunteet näytetään eri tavalla mitä pojat muualla näkevät. Aikuinen mies itkee voiton tai häviön jälkeen. Pelaajat halaavat toisiaan vuolaasti ja toisia kannustetaan viimeiseen asti. Nämä hetket ovat merkityksellisiä. Ne kertovat, että tunteettomuus ei ole vahvuutta tai rohkeus kovuutta. Menestyjätkin herkistyvät ja se on sallittua, oli sitten aikuinen mies tai pieni poika.
Lapsen ja nuoren tunnetaidot haltuun-tiesitkö tätä?
Yhteenkuuluvuus
Pojat, kuten lapset yleensäkin kaipaavat yhteenkuuluvuuden kokemusta. Urheilun seuraaminen voi tarjota loistavaa yhteisöllisyyttä. Fanittaminen sitoo yhteen perheita, kavereita ja faniporukoita joissa jaetaan tunteet yhdessä.
Urheilun seuraaminen voi olla myös mukavaa yhteistä tekemistä vanhemman ja lapsen välillä. Joskus, kun mikään muu ei tunnu auttavan vanhempaa saamaan yhteyttä lapseen, voi urheilun seuraaminen yhdessä olla luonnollinen tapa viettää aikaa ja kesksutella (toki jos poikaa ei urheilu kiinnosta, ei tämä ehkä toimi).
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että me aikuistet luomme mallin tässäkin asiassa. Raivoamiset, epäasiallinen käytös, toisen nimittely ja ylilyönnit eivät kuulu urheilun seuraamiseen. Aikuisten tehtävä on näyttää lapselle ero mikä on oikea ja mikä väärä tapa toimia tässäkin asiassa. Kaikki tilanteet voivat opettaa.
Kyse ei ole vain urheilusta
Loppujen lopuksi kyse ei ole vain peleistä, maaleista ja sarjataulukosta. Kyse on siitä, että lapsi saa nähdä tunteita elävässä muodossa. Oppia sietämään jännitystä ja käsittelemään pettymystä, iloitsemaan toisten kanssa sekä sanoittamaan kokemuksiaan.
Monesti juuri ne hetket mitä aikuiset pitävät ”vain urheiluna” opettavat enemmän kuin moni huomaa.
Mikäli poikasi haluaa katsoa peliä kanssasi ja sinua ei urheilu kiinnosta, anna mahdollisuus. Kyse ei ole välttämästä pelistä vaan se voi olla tapa viettää aikaa äidin kanssa ja tuoda lähemmäs omaa, itselle tärkeää asiaa. Lähde rohkesti mukaan oppimaan tunteista ja urheilusta sekä nauttimaan poikasi seurasta.
