• Herkkä poika on helppo kasvattaa, kokeilepa temperamentiltaan tulista!
    Minä ja Ollie

    Herkkä poika on helppo kasvattaa, kokeilepa temperamentiltaan tulista!

    Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että olen saanut kasvatettavakseni neljä hyvin erilaista persoonaa. Perheestämme löytyy herkkä poika, tulinen poika ja kaksi siltä väliltä. Olen äitiyden aikana joutunut opettelemaan jokaisen lapseni kohdalla kasvattamisen jalon taidon uudestaan ja uudestaan.

    Jokaisen pojan kanssa on ne omat juttunsa joissa joutuu opettelemaan toimintatapoja pärjätä juuri tämän lapsen kanssa. Koska lasteni lähtökohdat ovat tismalleen samat (kaikki poikia, samoista vanhemmista ja asuvat samassa perheessä), on itsensä opettaminen muuttuvaksi äidiksi ollut aika jännittävä ja yllättävä matka.

    Yllättävintä on ehkä kuitenkin ollut se, että yhteiskunta tuntuu hyväksyvän minut äitinä ja poikani lapsena parhaiten silloin, kun lapseni on kiltti ja rauhallinen.

    Meidän herkkä poika

    Paljon näkee artikkeleita herkän pojan kasvattamisesta. Herkkyyden tukemisesta ja tilan antamisesta. Herkkää poikaa ei ennen vanhaan hyväksytty ja pojista yritettiin koulia väkisinkin kovempia kuin tytöistä. Pojat eivät itke- periaatteella. Onneksi tästä oudosta ajatusmallista on jo päästy ja minusta tuntuu, että poikien herkkyys on jopa halutumpaa kuin kovuus nykyaikana. Samalla unohdetaan, että menevä ja villi poika voi olla myös herkkä.

    Terve.fi: Jari Sinkkonen kertoo pitääkö herkkää poikaa kouluttaa Kovemmaksi?

    Meillä herkkä Ollie on ollut kasvatettavana täysin erilainen kuin kaikki veljensä. Isoveli kiipesi jo taaperona leikkipuiston isompaan kiipeilytelineeseen ja juoksi päättömänä paikasta toiseen, Ollie tutustuu asioihin rauhassa ja pikkuhiljaa. Isoimpaan telineeseen ei ole mikään kiire.

    On vaikea sanoa, että olisinko osannut ottaa poikani arkuuden näin rennoin rantein jos lapsi olisi ollut ensimmäiseni? Olemme nimittäin mieheni kanssa aika vauhdikkaita ja ehkä ensimmäisen lapsen kohdalla ujous ja hitaus tutustua uusiin asioihin olisi saattaanut ahdistaa meitä. Miksi lapseni on noin herkkä? Olenko pitänyt lastani pumpulissa? Olenko epäonnistunut kasvattaja? Mutta tämä ei olisi liittynyt mitenkään siihen, että lapsi on poika, sillä olisin odottanut vauhdikkuutta ja rohkeutta tyttölapseltakin. Olen itsekin ollut vauhdikas ja rohkea.

    Ollien herkkyys on kuitenkin vain mukavaa vaihtelua koko perheellemme. Minusta on jollain tavalla huvittaavaa olla Ollien kanssa kaksin liikenteessä ja nähdä vaihteeksi se tilanne muilla äideillä, kun he juoksevat vilkkaan lapsensa perässä ja katsovat ihmetelleen rauhallista ja kilttiä lastani. ”Miten sä teet tuon?” -ajatuksella. Tekisi mieleni lohduttaa, että tämä poika on ihan poikkeus meidän perheessämme, tiedän tasan, mitä käyt äitinä läpi. Ja kiva, että tiedän, koska nyt en syyllistä!

    herkkä poika
    Hop Lopissa Kaksplussan kuvauksissa Photo: Urmas Oili

    Jokainen lapsi tottelee, jos vanhemmat vain osaavat kasvattaa

    Jokainen lapsi tottelee, jos vanhemmat vain osaavat kasvattaa! -on lause, mikä on suurinta potaskaa ikinä! Ja kyllä, ihan oikeasti olen tämän kuullut.

    Ei ole montaakaan päivää siitä, kun yksi äiti kysyi keskusteluryhmän muilta äideiltä ”Miksi ette kiellä lapsianne?” Jos olisin saanut vain Ollien, luulisin olevani maailmankaikkeuden paras kasvattaja ja ehkä kysyisin muilta äideiltä yhtä tyhmän kysymyksen. Ei Ollielle ole tarvinut ensimmäisen neljän vuoden aikana kertaakaan edes ääntään korottaa. Hän uskoo AINA ensimmäisestä kiellosta. Toteaa vain ”Okei”. (Silloin harvoin kun mitään kiellettyä on edes tekemässä.)

    Jos minulla olisi vain Ollie, niin voisin paukutella henkseleitäni ja kehuskella kuinka hyvin lapseni on kasvatettu. Samalla ihmetellä muiden tottelemattomia mukuloita, eikö niitä koskaan kielletä?

    Lapset ovat erilaisia

    Mutta ONNEKSI minulla on neljä erilaista poikaa. Voin sanoa nähneeni aika laidasta laitaan lasten temperamenttien kirjon. Siinä missä toinen uskoo aina ensimmäisellä kiellolla, niin toinen ei usko vielä sillä sadannellakaan. Ja ihan samanlailla on kaikki pojat kasvatettu. (Tai pääpiirteittän samanlailla, onhan toki jokaisen temperamentilla ja syntymäjärjestykselläkin merkitystä kasvatukseen).

    Meidän tempperamenttisen ja haastavan pojan kasvattaminen on ollut yhtä taistelua siitä asti kun hän syntyi. Joka päivä hän kokeilee rajojaan ja tekee kaikki ne asiat, mistä on rauhallisesti keskustelemalla tai topakammin ohjeistamalla kielletty tekemästä. Temperamenttinen poika on juuri se, mitä kadulla ja koulussa katsotaan, että -eikö tota ole kasvatettu- Vaikka temperamenttisen pojan (lapsen) äiti (ja isä) tarvitsisivat vain kultamitalin jaksamisestaan, jos minulta kysyttään.

    Monen erilaisen persoonan kasvattaminen on iso rikkaus elämässäni. On mahtavaa haastaa itsensä äitinä aina uudelleen oppimaan uudenlaiset kikat kasvatuksessa. Ja sitten kuitenkin, neljän pojan tiivis porukka on samaan aikaan niin helppo yhdistelmä. Leikit ja tekemiset osuvat yksiin ja veljekset ovat toistensa parhaat ystävät. Voiko sitä muuta äiti ja isä edes toivoa?

    Onko teidän mielestänne rauhallinen vai tulinen lapsi helpompi kasvatettava? Minkälaisia poikia teille muille on siunaantunut?

    Kommentit

    1. Avatar
      S

      Kyllä; herkän pojan kanssa on omat haasteensa, mutta ei tarvitse koskaan pelätä, että juoksee jyrkänteeltä alas 🙂 mun poika on myös tosi tottelevainen, etenkin kun vertaa pikkusiskoon joka on taas tuota tulista sorttia. Pojan ei ole koskaan tarvinnut pelkän vastaanlaittamisen ilosta kieltäytyä jostain vaan jos asian selittää tarpeeksi hyvin hän hyväksyy sen. Olimme erittäin hämmästyneitä kun tyttö heittäytyi ekan kerran lattialle raivoamaan järkipuheemme kuultuaan 😀

      1. Avatar
        Jonna-Emilia

        Nimenomaan tuo, että toisella menee jakeluun ja toisella ei sitten millään. Meillä hämmennys on tapahtunut toisinpäin. Nyt kun tämä kuopus on maailman kiltein ja helpoin poika, niin aina ihan hämmennymme kun hän uskoo kaiken mitä hänelle sanoo. On niin tottunut siihen vastaan sanomiseen.

    2. Avatar
      neito

      Meillä esikoinen on herkkä poika ja asiat menevät useimmiten jakeluun yhdellä kertaa. Kuopus on tulisieluinen tyttö, jonka kanssa saa vääntää asioista. Esikoisesta huomaa, että hän tuskastuu välillä siskoon, joka jaksaa vääntää asioista. Tosin uskon ja toivon, että esikoisella on hyvä nähdä, että kaikkeen ei aina tarvii suostua. 😉 Vaikka vanhemmat pääsevätkin helpommalla, kun toinen uskoo useimmiten mitä sanotaan, mutta mun mielestä on hyvä, että lapset kyseenalaistavatkin asioita. Ei ne asiat kuitenkaan niin musta-valkoisia useimmiten ole. 🙂

    3. Avatar
      Marjut

      Toisinpäin. Herkälle ei voi sanoa isosti, potkia perseelle. Luovuttaa..
      Tulisielu istuu tippalinssissä ja hammastapurren mutta tekee kuitenki.

    4. Avatar
      Heli

      Mä olen kokenut herkän lapsen kasvattamisen vaikeampana kuin rämäpään. Johtuuko omasta temperamentistani vai mistä, en tiedä.
      Herkkä itkee herkästi. Itkua et saa loppumaan ihan heti. Herkkä vetää herneet nenään eikä pääse ikävästä tunteesta yli sitten millään. Tai en ainakaan ole keksinyt vielä muuta tapaa kuin olla itse vain normaalisti jutellen. Herkän kanssa joudut miettimään sanojasi tarkkaan. Ja se rohkaisun määrä… joudut kannustamaan, yllyttämään, rohkaisemaan ja kertomaan että erehtyminen on IHAN OK! Ei haittaa vaikka et tiedä, ei haittaa vaikka et osaa.
      Toiset lapset ovat ehkä nopeita ja ärhäköitä mutta leppyvät nopeasti, uskaltavat kokeilla, tehdä ja erehtyä.

      1. Jonna
        Jonna

        Itseasiassa nyt kun meidän pienin on kasvanut isommaksi, niin pakko myöntää, että omanlaiset haasteet on tämän herkän kanssa tullut kuvioihin. Juuri tuo itkeminen ja sen itkun kestäminen. Ja jollain tavalla nyt kun poika on jo kohta 7 vuotta, niin välillä uuvuttaa, ettei hän vieläkään uskalla monia juttuja. Esim uida tai leikkiä isojen poikien kanssa trampalla. Meillä kun voisi olla jo aika helppoa nykyään, jos tämä poika olisi rämäpää kuin isoveljensä. 🙂

    Vastaa