• Meidän pojista ei mitään mopopoikia tule!

    Olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että pojillemme emme hanki tulevaisuudessa omia katumopoja. Syynä tähän puhtaasti raha ja toisaalta myös turvallisuus. Neljän pojan mopot, mopokortit, vakuutukset ja polttoaineet vievät sen verran paljon rahaa, että mielummin käytämme nekin rahat perheemme yhteisiin ulkomaanmatkoihin ja säästämme samalla turvalliseen autoon, jolla pojat voivat ajaa 18 vuotta täytettyään. Olemme valinneet poikien harrastukset niin, että he pääsevät kulkemaan niihin kävellen tai polkupyörällä. Asumme lähellä kaikkea, mopo ei siis tule olemaan kulkemisen kannalta pakollinen hankinta.

    Turvallisuus onkin sitten kimurantimpi juttu. Juttelimme tästä pitkät pätkät poikinen äitien kesken ja monen mielestä on hätävarjelun liiottelua jos turvallisuuden vuoksi jättää mopot hankkimatta. Onhan se totta, tapaturma voi tapahtua kävellessä, pyöräillessä tai rullaluistellessakin. Silti se pienellä mopolla kovaa huristaminen autojen seassa ja vielä niin kovin nuorella iällä, on mielestäni aika pelottavaa. Ei yhtään houkutteleva ajatus odotella illalla mopolla ajelevaa poikaa kotiin kavereilta. Sama se on toki edessä autolla ajelevan pojankin kanssa, mutta sitten hänen ympärillään on edes hieman suojaa mahdollisen kolarin sattuessa ja toisaalta myös iän tuomaa älliä päässä. Mopokortin käyttöaika on niin lyhyt, että se aika menee hujauksessa ohi ilman mopoakin. Liikennesääntöjä voi opetella myös polkupyörällä liikuttaessa.

    Moottoriurheilua emme kiellä

    Totuus on kuitenkin se, että jos poikaa kiinnostaa moottorit ja moottoriajoneuvot, niin ehdottomasti hän saa moottoriajoneuvolla ajella. Meillä se ajelu tulee tapahtumaan radalla, ei liikenteessä. Pojillamme on jo aikaisemmin ollutkin yhteinen motocrosspyörä ja samanlainen hankitaan sitten isompana versiona jos hinkuvat mopolla ajelemaan. Isä saa viedä pojat motocrosradalle, missä ei ole liikenteen vaaroja. Toistaiseksi kukaan pojista ei osoita mielenkiintoa moottoriurheiluun.

    Poikien äitien keskustelun tiimellyksessä oli jännä huomata, että monen äidin mielestä katumopo on ikään kuin pojan oikeus. ”Eihän se ole poika eikä mikään jolla ei mopoa ole”. Yllättävän lokeroivaa ajattelua minusta. Ei kaikki pojat ja miehet ole kiinnostuneita kaksipyöräisistä ja vaikka olisikin, niin eihän lapsen tarvitse noin muutenkaan ihan kaikkea aina saada mitä hän haluaa. Jokainen perhe vetää sen oman rajanvedon siihen, että mitä vempaimia haluaa lapsilleen ostaa ja mitä kotiin hankitaan.

    Otsikosta huolimatta, minusta ei ole huono asia jos joku toinen äiti haluaa lapselleen mopon ostaa. Usein maalla se on pakollinenkin hankinta. Minusta voin silti ihan avoimesti ja rehdisti todeta, että ME emme ole katumopoja pojillemme hankkimassa, eikä sekään ole huono asia. Tietysti koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin näillä ajatuksilla. Katsellaan sitten 5 vuoden päästä uudestaan.

    poika ajaa mopolla
    Ossian mopoilee

    Onko muiden pojat saaamassa tai saanut oman katumopon?

     

    Lue myös:

    Energiajuomat K 16, kiitos!

    Äiti, tätä on luvassa kun pojasta tulee teini

    Kommentit

    1. Itse olen myös täysin tuota mieltä. Kaksipyöräsillä liikkuminen liikenteessä on vaarallista varsinkin nuorien kohdalla.
      Vaikka olen ollut lähellä metsäpaloja, kokenut tulvat ja sykloonit, nähnyt ohiajon ja ampumisia, en ole koskaan pelännyt niin paljon kuin prätkän kyydissä. Ystäväni päätti yllättää minut laittamalla mittariin 280km/h. Se olikin viimeinen kerta kun olen prätkän kyydissä ollut. (ja viimeinen kerta kun lurahti lusikallinen housuun) 😀 😀 😀
      Ennemmin mopoauto, kuin mopo 🙂
      https://faijahommia.fi/

      1. Mopoautotkin ovat pelkkää pahvia. En minä sellaistakaan lapselleni ostaisi. Ei onneksi ole varaakaan.

    2. Meillekkään ei todellakaan mopoa tule! Samassa kaupungissa kun asutaan, niin kaikki todellakin lähellä ja koulumatka yläasteella tulee olemaan 500m ja lukio/amis matka 900m ja esim. jalkapallohalli 600m, jäähalli 1km jne. Juna-asema 1km, bussipysäkit 50m,600m tai 900m. Joten ne matkat kävelee tai pyöräilee nopeasti. Ja tarpeentullen isänsä saa sitten autolla kuljettaa(mä en siihen puutu).
      Ja jos poikaani ruvetaan tämän takia kiusaamaan, niin kiusaajien vanhemmat voivat sitten katsoa peiliin ja varautua mun puheluun ja kotiovelle koputtamiseen 😉

      1. En minä kyllä näe tuota kiusaamista kauhean todennäköisenä. On kuitenkin varmasti puolet perheistä, jotka eivät mopoja lapsilleen hanki. Omassakin lapsuudessa osalla oli ja osalla ei, eikä siitä mitään isoa numeroa kukaan tehnyt.

    3. On hankittu Mopot,Moottoripyörät…Pystyvät itse liikkumaan ilman ainaista kuskaamista ja pois myös ”alkollisilta” paikoilta. Hyväksi koettu ratkaisu meidän perheessä 🙂

    4. Toistaiseksi vielä itsekin sitä mieltä, että kaksipyöräistä moottoriajoneuvoa ei hankita pojalle. Poika vasta 3 -vuotias, niin ei tarvitse vielä miettiä pojan mielipidettä. Asiasta keskustellaan, kun poika on vanhempi.
      Tällä hetkellä poika on todella impulsiivinen ja omaa huonon keskittymiskyvyn, joten asiaa todellakin harkitaan tarkkaan, jos poika haluaa kaksipyöräisen moottoriajoneuvon.
      On äidin ja isän tehtävä sanoa EI, jos kokee ettei lapsi ole jostain syystä valmis kaksipyöräisen moottoriajoneuvon selkään.
      Mopoautolle ehdoton EI, vaikka kuinka poika haluaisi.

      1. Meillä osa pojista on hyvinkin säntillisiä, mutta minusta olisi myös epäreilua ostaa mopo vain toisille ja toisille ei (samassa perheessä). Välillä onnettomuudet ei myöskään ole edes mopoilijasta johtuvia, mutta valitettavasti mopo siinä aina kakkoseksi jää.

    5. Jos pojat saa kerran valita lelunsakin pieninä, niin miksei harrastusta isompana? Vaikka olen tyttöihminen, niin sain itse päättää noin 14-15-vuotiaana ja tahdoin mopon. Vanhemmat oli kasvattanut minut kunnioittamaan muuta liikennettä ja kaikkia sääntöjä, he luottivat minuun. Opin korjaamaan, rassaamaan jne. Lisäksi kuljin noin vuoden noin 10 km:n päässä töissä kerran viikossa. Onneksi vanhempani eivät olleet hysteerikkoja. Nautin siitä tunteesta, kun tukka hulmusi kypärän alta ja vapaudesta. En ikinä kieltäisi omiltani sitä, en pojilta enkä tytöiltä.

      1. Meidän pojat pääsevät kyllä nauttimaan samasta tunteesta halutessaan siellä motocrosradalla. 🙂 Eihän lasten noin muutenkaan tarvitse saada kaikkea mitä toivovat, minusta tuo periaate on aika ontuva. Ei meidän pojat saa kaikkia lelujakaan mitä toivovat, meillä vanhemmilla on rajallisesti rahaa. Ja kuten kirjoitin tuohon postaukseenkin, niin valitsemme mielummin ulkomaanmatkat kuin neljän pojan mopot. Uskallan jopa väittää, että poikamme valitsisivat samanlailla jos voisivat täysin itse valita.

        1. No juu, ei tietenkään kaikkea saa mitä toivoo. Mun pointti oli se, et vanhempana en ole se, joka päättää lapsen puolesta mitä hän harrastaa tai mitä haluaa. En kääri lapsiani pumpuliin. En kuitenkaan voi suojella heitä kaikelta maailmassa, mustelmilta ja kuhmuilta. Tärkeintä, että kunnioittavat muita ja noudattavat sääntöjä. On helpompi isona kestää oikeaa elämää, kun on hyvät eväät saanut kotoa matkaan ja hieman kolhujakin ja ennen kaikkea vanhempiensa luottamuksen. Ymmärrän näin äitinä kuitenkin huolen ja stressin kaikesta vaarallisesta, tietenkin.

          1. Enhän minäkään harrastuksia kiellä, saavathan nuo ajaa tosiaan sitä yhteistä mopoa siellä motocrossradalla (vaikka pelkään niitä mustelmia sielläkin). Vaikka pakko kyllä myöntää, että olemme koittaneet suunnata lapsia tiettyjen lajien pariin parhaamme mukaan, jotta tulevaisuudessakin varat riittävät lajien harrastamiseen. Semmosta se on on, kun on keskituloinen ihminen. Mutta tätä pientä ”aivopesua” harrastaa varmasti ihan kaikki muutkin vanhemmat. Usein sitä tulee vietyä lapsi niiden lajien pariin mitkä myös itseä kiinnostavat ja siitä sitä sitten lapsikin kiinnostuu. Meillä lajiksi on valikoitunut tähän mennessä jalkapallo ja telinevoimistelu, ei kovin turvallisia lajeja nekään. Valitettavasti!

    6. Hankitaan mopo jos haluaa 🙂 Isäntä puolusteli asiaa sillä että ”typeryydet” ja alkoholikokeilut teini-iässä jäivät hänelläkin kun pörräsivät kavereiden kanssa mopoilla, sitten niitä korjailtiin yhdessä ja se oma mopo oli se oma ”pieni projekti” ja vastuu 🙂

    7. Minusta on hauska, kuinka täällä sanotaan, että se mopo estäisi alkoholin käytön. Kyllä meiän kylällä teini-iässä niistä mopoilijoistakin löyty niitä joille viikonloppuna juomat maistu ja tiedänpä senkin, että ovat tehneet sen pahimman eli ajaneet humalassa sillä mopolla. Yhdeltä onneksi lähti korttikin tuon johdosta ja pitkittyi ajokortin hankinta, jospa siitä oppis, ettei humalassa ajeta oli kulkupeli mikä tahansa.

      1. Juu ei todellakaan sulje mopoilu pois alkoholin käyttöä. Vaikka niin tietysti toivoisikin.

    8. Kyllä tulee pojankoltiaisille paska yläkouluaika. Varaudu soittelemaan reksille kiusaamisesta, sitä esiintyy jos ei ole mopoa.

      1. Missä mestassa sinä asut? Ei omassa kotikaupungissani eikä nykyisessä asuinkunnassani ole mopoja kuin ehkä maksimissaan puolilla nuorista. Meinaatko, että puolet tulee siitä syystä kiusatuksi kun ei ole mopoa? Eiköhän medän pojan pistä jauhot suuhun niille lapsille, jotka alkaa jostain mopon puuttumisesta kiusaamaan. Sopii kokeilla 🙂

    9. Siis ei voi sanoo mitää. Mopolla saa ajaa 45km/h tiellä joten kaupungissa noin 20-35km/h ja polkupyörällä pääset saman jalkakäytävällä jossa on KÄVELIJÖITÄ ja muita pyöräilijöitä ja vaikka rollaattoreita. Kyllä niin lujaa ei tarvi ajaa mutta mopolla ei myöskään tarvi ajaa niin lujaa.Itse olen ajanut koko mopo ikäni jollain vempaimella ja sain sitä kautta myös sivutulon mopoja korjaamalla silloin ja nyt vieläkin vähän.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart