Väestöliitossa parisuhdepalveluita johtava Heli Vaaranen kirjoitti tänään 19.5.2017 sellaisen Kolumnin, että piti ihan lukijana ihmetellä elämmekö me samassa maassa ja samalla vuosituhannella hänen kanssaan? Helin Kolumnin voit lukea täältä. Poikien äitinä kirjoitus aiheutti minussa myös pientä kiukkua, sillä tämä on juuri sitä kivikautista asennetta, mitä vastaan minä neljän pojan äitinä taistelen.
Poikien äidin vastine Heli Vaaraselle
Heli Vaaranen kirjoittaa, että poikia kohdellaan perheissä erilailla kuin tyttöjä. Poikien ei tarvitse osallistua kodinhoitoon, eikä talouspuuhiin. Vaarasen näkemyksen mukaan taloutta hoitavat äidit ja tyttäret. Häntä huolettaa poikien pärjääminen myöhemmin, kun he vasta aikuisena opettelevat ruuanlaiton ja leipomisen taidot. Tytöt ovat oppineet ne puolestaan jo kotonaan äidin avustuksella.
En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään mihin tämä hullu väite perustuu. Jos kahlaan satapäisen ystäväpiirini läpi, niin yhdessäkään perheessä ei pojat tee yhtään sen vähempää kotitöitä kuin perheen tytötkään. Poikein äidit facebookkiin lähetetään päivittäin kuvia pojista leipomassa, imuroimassa ja tyhjentämässä tiskinkonetta. En näe ripaustakaan tuollaista asennetta missään suunnalla, josta Heli Vaaranen kirjoittaa. Aivan kuin lukemani kolumni olisi yli 100 vuotta vanha kirjoitus.
Heli Vaaranen kirjoittaa myös, että pojat eivät saa eväitä kotoaan tunteidensa käsittelyyn tai osoittamiseen. Hänen mielestään poika ei pärjää aikuisena parisuhteessa eikä isänä, koska ei osaa tunnepuolen perustaitoja.
On varmasti olemassa poikia joilla tunteiden näyttäminen on heikkoa ja joku pieni häviävä prosentti vanhemmista saattaa poikansa moiseen malliin opettaa, mutta kyllä se on hyvin harvinaista nykyään. Onko Vaaranen vieraantunut nykyajan pojista? Tuntuu ettei hän voi kirjoittaa tästä päivästä. Kirjoittaako hän puhtaasti sen perusteella mitä kuulee ja näkee parisuhdeterapiassaan? Sinnehän hakeutuvat ne parit joilla jokin on mennyt pieleen tai jokin vaivaa parisuhdetta. Tuskin parisuhdeterapiassa istuva nainen kauhean ruusuista kuvaa antaa miehestään (tai toisinpäin). Voin vain kuvitella istunnolla käydyn keskustelun, Maija sanoo: ”Pekka ei koskaan puhu mistään minulle, eikä näytä tunteitaan”. Pekka murahtaa takaisin. Tuosta istunnosta ei ehkä kannata vetää mitään johtopäätöksiä puoleen tai toiseen.
Suora lainaus Vaarasen tekstistä:
”Väestöliiton tutkimus Yhdessä vai erikseen kertoo, että naiset haluavat mieheltä tunnetaitojen lisäksi sitoutumista perheeseen ja osallistumista kotitöihin. Kotityöt keikkuvat jatkuvasti riitojen top viitosessa, mutta riitely ei näy auttavan yhtään: naiset tekevät yhä valtaosan kaikista kotitöistä.
Kuinka paljon suuremmat eroluvut meitä oikein odottavat? Kansallisen katastrofin välttämiseksi: täytyykö armeijan ja siviilipalveluksen alkaa valmentaa avuttomia miehiä kotihommiin?”
Onko todellakin vielä paljon perheitä joissa naiset tekevät valtaosan kaikista kotitöistä? Tämäkin kuulostaa melko vanhanaikaiselta. Lasketaanko näihin arvioituihin kotitöihin myös renkaidenvaihdot, lumenluonnit, remontit, polkupyörien kunnostukset, hyllyjen kasaaminen ym… Jos kotitöihin laskettaisiin aivan kaikki perheen hyväksi tapahtuvat työt, niin uskaltaisin väittää, että melko tasaisesti tuo kotitöiden tekeminen jakautuisi.
Kuulostaa lähinnä sukupuolta alentavalta heittää moinen armeija kommentti. Minä (ja tiedän, että valtaosa muistakin poikien äideistä) olen kasvattanut poikani niin, että he kyllä osaavat tehdä kotitöitä ja he osaavat hoitaa lapsia sekä eläimiä. Aivan kuten heidän isänsäkin. Sen lisäksi heitä on opetettu tekemään paljon muitakin töitä, kuten rakentamaan ja korjaamaan, joiden opettamisen soisi myös tytöille. Jos halutaan tehdä tasaisesti kotityöt, niin tehdään sitten ne tasaisesti, eikä vain siltä osin tasaisesti kun itseä huvittaa.
Lisäksi olisi kai aika hyvä muuttaa sitä asennetta, että mies ei ole kotona mikään äidin pikku apuri. Mies voi tehdä ne kotityöt omalla tavallaan, astioita ei tarvitse laittaa kaappiin juuri siinä järjestyksessä kuin nainen käskyttää, liinoja ei tarvitse viikata juuri sillä tyylillä miten ne on naisen lapsuudenkodissa viikattu ja ennen kaikkea isä voi hoitaa omaa lastaan omalla tavallaan, eikä äidin sanelemien sääntöjen mukaisesti. Tätä toivon omille pojilleni kun he joskus aikuisiksi tulevat ja perheen perustavat.
Vaaranen voisi opastaa asiakkailleen tasaisuutta myös kotitöiden jakamisen lisäksi, kodinhoidon määrysvallan tasoittamiseen. Sillä lupaan Heli Vaaraselle ja muillekin poikien kodinhoitotaitoja epäileville, että näistä pienistä miehistä on kasvamassa mitä toimeliaimpia ja rakastavia aviomiehiä ja isiä. Mikäli heistä ei vain lannisteta parisuhteessa ulos sitä intoa ja halua tehdä, mikä heillä nyt pienenä selvästi on. Me äidit teemme ainakin parhaamme, jotta tällaiset kolumnit ovat pelkkää historiaa!