• Missä olenkin, siellä sekin. Koira lapsiperheessä

    Kun noin 2 vuotta sitten teimme sen päätöksen, että nyt on meille täydellinen hetki ottaa perheeseen koira, en ehkä ihan suunnitellut, että siitä tulee taas yksi mammanpoika minulle lisää. Koira lapsiperheessä on ajatuksena houkuttanut siksi, että ajattelin koiran tulevan kaveriksi pojille ja minä en taas näyttelisi niin suurta osaa tämän koiran elämässä. Toisin kuitenkin kävi. 

    Lue myös: Paras lahja ikinä! Tässä poikien uusi koiranpentu

    Pojat kasvavat ja selviävät koko ajan paremmin ilman minua. Kukaan ei esimerkiksi enää roiku vessanoven kahvassa, kun olen istunnolla. Saan olla rauhassa…ainakin melkein. Seuranani vessassa (ja ihan kaikkialla muuallakin) on kuitenkin aina koira nimeltä Kookos. Koira lapsiperheessä ei ole vain perheen yhteinen koira, vaan äidin pikku mussukka. 

    Toimita tässä nyt sitten

    Koira nimeltä Kookos

    Kookos on sekarotuinen uros, jonka nimi oli sillä jo valmiina, kun se meille tuli. Emme vaihtaneet nimeä, koska se sopi söpölle koirallemme silloin hyvin. Värityskin oli kuin kookospähkinällä. Nyt nimen voisi vaihtaa, Jästipää, Pallikala tai Riiviö sopisivat paremmin. 

    Koira lapsiperheessä on hyvä idea, mutta jonkun pitäisi varoittaa, että siitä saattaa tulla yksi vauva äidille lisää. Kookos on äidin poika, kuinkas muuten. Kookos nukkuu yöllä minun vieressäni. Kyllä, siinä se nukkuu, vaikka koirat eivät nuku meillä sängyssä. No nukkuuhan siellä pienin poikamme Olliekin, vaikka lapset eivät nuku meillä vanhempien sängyssä.

    Lue myös: 10 hyvää syytä ottaa koira lapsiperheeseen

    Aamulla Kookos odottaa kärsivällisesti hiljaa vieressäni (välillä minua tuijottaen) kunnes avaan silmäni ja kun ne avaan, niin riemu on irti. Kookos pussaa ja nuuskuttaa koko naamani läpimäräksi. Työntää nenän korvaani, silmääni ja suuhuni. Tulee rintani päälle makaamaan ja piehtaroi onnellisena.

    Kun nousen ylös, niin Kookos seuraa minua kuin hai laivaa. Vessaankin tulee perästä. Välillä odottelee suihkukaapin ulkopuolella, kun käyn suihkussa. Iltaisin Kookos tulee saunaan meidän mukaan, siis sinne lauteille istumaan ja nauttimaan löylyistä. Outo koira. 

    Päivä Kookoksen kanssa

    Kun teen töitä, niin Kookos makaa joko sylissäni, olkapäälläni tai vähintäänkin vieressäni. Koko ajan ihan kiinni minussa. Kookos on onnekas, sillä sen ei tarvitse olla yksin kotona, täällä on oikeastaan aina joku sen kanssa. 

    Lue myös: Poikien Äiti -blogin luetuimmat postaukset vuonna 2018

    Lenkit ovat pääasiassa kaatuneet minulle, se ei yllätä yhtään. Niin siinä taitaa usein lapsiperheissä käydä. No tuleepahan itsenikin pidettyä vähän taukoja töistä. Me käymme Kookoksen kanssa välillä kunnon juoksulenkeillä, Kookos rakastaa juoksemista ja mitä kovempaa se saa juosta, sen kivempaa. 

    Kookos tykkää myös autoajeluista. Se haluaa lähteä mukaan viemään poikia harrastuksiin tai kavereille. Se katselee ikkunasta muita koiria ja vinkuu hassulla äänellä. Poikien mielestä se on hauskaa. Minusta ei niinkään.

    Ei minua haittaa, että Kookos on minun perässäni. Se on ihan hauskaa. Nyt kun pojatkin ovat koko ajan isompia, niin on kivaa kun on joku pieni poika perässä aina. Pysyy olo kotoisana. 


    Töitä Kookoksen kanssa
    Meidän aamulenkki tänään
    ja nyt…

    Yksi meidän pojista

    Vaikka Kookos onkin ihan äidin poika, niin se on myös yksi pojista. Kookos painii veljien kanssa, menee piilosta ja juoksukisaa. Pelaa palloa ja juoksee karkuun lelujen kanssa. Näillä veljeksillä on välillä niin hauskaa keskenään, että pääsee ihan unohtumaan, että yksi niistä on karvakaveri. 

    Kookos täytti 10.12. 2 vuotta. Tämä ihana poika on ollut meillä jo kohta kahden vuoden ajan. Päivääkään ei ole harmittanut, meistä ketään. Onnea meidän koirapoika. 

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart