• Poikien pyssyleikit ovat väistämättömiä monen pojan taloudessa

    Poikien äitien keskusteluissa, poikien pissausasennon lisäksi, toinen kuumaperuna on poikien pyssyleikit. Tämä aihe jakaa mielipiteet vahvasti kahtia. Facebookissa käydyn keskustelun mukaan poikaperheiden äideistä 3/4 sallii pyssyleikit ja 1/4 ei salli. Niissä perheissä joissa pyssyleikit sallitaan ollaan pääsääntöisesti tarkkoja siitä, että leikin ulkopuolisia ihmisiä ja eläimiä ei osoitella pyssyillä. Pyssyleikit sopivat äitien mielestä myös paremmin ulkotiloihin.
    Minä leikin lapsena nallipyssyillä ja jousipyssyllä. Kai minä joku länkkäri ja inkkari leikin olevani, en muista enää leikin ideaa, mutta jännää se oli sen muistan. Olin ajatellut jossain vaiheessa ennen omia lapsiani, että meidän kotiimme ei lelupyssyjä tule. Esikoisemme Ossian olikin sitten kova sotamies ja meille pikkuhiljaa tulikin kaikki miekat, pyssyt ja lassot mitä en ollut meille todellakaan suunitellut. Ossianhan teki aseita pahvista ja kepeistä ja ihan mistä vain.
    Nykyään meillä on aseita aika paljon. Koska leikeissä on tietysti jokaisella pojalla oltava omansa. Myös rauhallisempi ja arempi Ollie lähtee mielellään poikien Nerf-sotaan mukaan. Vesipyssyt ovat myös kesällä kova hitti ja molempiin sotiin on äitikin ottanut osaa. Välillä aseena poikien sotaleikeissä toimii ihan oma käsi, joka sanoo ”pum pum”. Sekin riittää. Hauskaa näyttää olevan ja ketään ei satu.
    pyssyleikit

    Lapsi ei ajattele pyssyleikkejä väkivaltaleikkeinä

    Iso osa pyssyleikit kieltäneistä äideistä kokee, että sotaleikit ovat brutaaleja ja pyssyleikit tekevät pojista väkivaltaisia aikuisia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, en löytänyt yhtäkään ammattilaisen mielipidettä tai kirjoitusta, joka olisi puoltanut tätä ajatusta. Lastenpsykiatrit, perheterapeutit ja muut ammattilaiset olivat yksimielisesti sitä mieltä, että pyssyleikit ovat lapsille enemmänkin jännittäviä roolileikkejä ja jopa osa pojan kehittyvää identiteettiä.
    Väitän, että olen yksi väkivaltaa karttavimmista ihmisistä joita tunnen, vaikka niillä pyssyillä lapsena leikinkin. Tästä syystä tiedän varmuudella, että pyssyleikit eivät tee kenestäkään väkivaltaista.
    Pohdin myös, että onkohan olemassa yhtään isää joka kieltäisi pojaltaan pyssyleikit? Onko isillä olemassa se salainen tieto lapsuudestaan, miksi pojat pitävät pyssyleikeistä ja mitä ne pojille merkitsevät? Ja se sama tieto puuttuu osalta meistä naisista ja ehkä siksi sen ymmärtäminen on niin vaikeaa? Mitä mahtaa tehdä lapsen psyykkeelle jos hän haluaisi leikkiä pyssyillä, mutta äiti syyllistää häntä leikin kamaluudella?
    Meillä asuu neljä leikki-ikäistä poikaa ja uskallan väittää, että neljän leikki-ikäisen pojan äidin on mahdotonta välttyä poikien pyssyleikeiltä. Meillä asuu siis lauma kaveruksia, joilla on hyvin ”poikamaiset” leikit keskenään. (Poikamaiset heitoissa, sillä leikit ovat kaikkien lasten leikkejä!). Muiden lasten ja kavereiden kanssa leikitään sitten taas ihan erilaisia juttuja. Ollie tykkää kotileikeistä, Oscar askartelee kavereidensa kanssa, Oliver pelailee lautapelejä  ja Ossian piirtelee sarjakuvia. Yhdessä veljesten kesken he saavat kuitenkin usein hyvät sotaleikit aikaiseksi….tai en minä tiedä onko ne sotaleikkejä? Mutta ainakin niissä juostaan pyssyjen kanssa niin vimmatusti 🙂 .  Mukaan haetaan myös naapuruston tyttöjä ja poikia.
    Tässäkin asiassa elämä opetti! suunnitelmani siitä, että mahdollinen tuleva poikalapseni ei leiki koskaan pyssyillä ei toteutunut. Sen sijaan kaikki neljä  todellisen elämän poikaani leikkivät pyssyillä. Ja mikäs minä sitä olen kieltämään, kun leikki on hyvässä hengessä toteutettu ja kaikilla on kivaa.
    Elämäni Poikana, Suhdesopan kirjoitus, jossa aiheesta kommentoi Jari sinkkonen. Kirjoitus on vanha, mutta edelleen ihan asiaa.
    Mitä mieltä olet pyssyleikeistä? Saako sinun poikasi leikkiä niitä? Miksi?
    Leikkiase
    Lue myös:
    Pojille pissarauha. Äidit pois nalkuttamasta vessoista.

    Kuorsaava kumppani vie järjen!

    Kommentit

    1. Moi!
      Mahtava kuva pojista! En näe itse tuossa mitään väkivaltaista. Hieno roolileikki menossa, mikä kehittää motoriikkaa (myös hieno) ja vuorovaikutusta, syventää veljesten sidosta ja valmentaa ryhmätoimintaan iästä huolimatta. Yhteenkuuluvuus on minusta tässä se juttu. Meillä pojat, 4v ja 2v leikkivät pyssyleikkejä, ja itse leikin mukana niin hyvin kuin vain pystyn. Ihan isin tasoinen en ole. Mutta kieltää tätä en soisi, koska on luontainen taipumus monelle lapselle. Näin lapselle,koska monet tytötkin on mukana pyssyleikeissä.

      1. Nimenomaan. Vähän sama kuin painileikeissä, silloin kun se on leikkisää ja kaikilla on kivaa, niin se on ok. Sitten jos joku ottaa liian tosissaan tai muita sattuu, niin ei!

    2. Pyssyleikkejä leikkivät sekä isosisko että pikkuveli. Kyllä pyssyt enemmän on kiehtonut poikaa, mutta molemmat tykkää. Vesipyssyt on aina ollut tytön mieleen, pojalle hommattiin ekat nerf-aseet kun kaveriperheen luona niihin suuresti ihastui.

      1. Nerf-aseet on ihan hauskoja. Meillä niillä pelatessa on suojattu varmuudeksi vielä silmät, mutta muutenkaan päähän ei saa ampua. Panokset häviää aina niin nopeasti, että likit muuttuu pian panoksettomiksi.

    3. Olen vasta alle pyssyleikki-ikäisen pojan äiti, joten kotona en ole vielä pyssyjä nähnyt, mutta kommentoin opettajan ja koulun näkökulmasta.
      Ainakin yläkoulun alkuun asti näytelmissä ja saduissa toistuu aina kuolema aiheena. Näytelmissä etenkin kuoleminen ja tappaminen ovat koomisia (kuten näytelmäkohtaukset usein muutenkin), ja kirjoitelmissa verisiä. Leikkiähän tämäkin on, ja leikin kautta lapsi, isokin, käsittelee itselleen vaikeita ja isoja aiheita. Samasta syystä myös kirjallisuudessa kerroaan vaikeista aiheista: empatia ja käsityskyky kehittyvät, eikä ensimmäinen todellisen kuoleman kohtaaminen ole pelottava uutiskuva tai mummon kuolema – ja taas näiden jälkeenkin on tervettä ja normaalia, että oudot ja pelottavat jutut toistuvat leikeissä. Leikkien kieltäminen ei ole ratkaisu, mutta totta kai asiaa pitää avata ja selittää. (Ja olla tietysti tuntosarvet herkkänä, jos leikit pyörivät pelkästään väkivallan tms. ympärillä…)

      1. Kiitos opettajan näkemyksestä. Täällä kotona sellainen kunnon perinteinen ”sotaleikki” on hyvin toimivaa yhdessä tekemistä. Meidän pojat väistävät kadulla kastemadotkin ja jokainen leppäkerttu pelastetaan vahingoittumana luontoon. Minkäänlaista halua satuttaa muita ihmisiä tai eläimiä heillä ei ole, vaikka sotaleikkejä leikkivätkin. No ei niitä meillä kovin paljon kyllä leikitä, mutta välillä.

    4. Minä en myöskään nää mitäään pahaa pyssyleikeissä, kunhan kaikilla on kivaa ja sivullisia ei ammuta. Tykkään itsekin niitä leikkiä. Ainoa mikä vähän rassaa on kun 9v isoveljen jutuissa toistuu kuolema, tappaminen ja väkivaltaiset termit (siis poika on tosi kiltti eikä ole mitään käytösongelmaa, vaan tosiaan leikkien/vitsien yhteydessä tulee nämä), ja tuntuu ikävältä kun 3v pikkusisko tietysti on alkanut myös toistella näitä. Hän tuntuu liian pieneltä puhumaan sellaisia. Mutta kun on näin isolla ikäerolla lapset niin on ihana katsoa (apua, olenkohan jotenkin sairas :D) kun 9v ja 3v juoksee vaanimassa toisiaan laser- tai nerf-pyssyjen kanssa, 3v pitää täysillä puolensa ja molemmilla on hauskaa. No leikkii ne joskus muutakin…

      1. Meidänkin 4v on mukana leikeissä vaikka ei niistä mitään ymmärräkään.

    5. Nyt bongasin tämän mielenkiintoisen postauksen! Meillä minä, äiti, tuen ja ymmärrän kohta viisivuotiaan taisteluleikkejä, mutta isä ei halua niistä kuullakaan! Nyt asumme kahta taloutta ja lapsi on selvästi hieman sekaisin 🙁

      1. Ehkä lapsi oppii jossain vaiheessa, että eri perheissä on eri säännöt ja sopeutuu kahden perheen sääntöihin? Ikävää kyllä, jos kasvatusperiaatteet kovinkin rajusti poikkeavat toisistaan.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart