• Päiväkoti ei pärjännyt vilkkaan poikani kanssa. Pojan käytöksen syy yllätti lopulta kaikki

    Pakko jakaa erään vilkkaan pojan tarina. Olen kohta 6- ja 3-vuotiaiden poikien äiti. Vanhempi poikani on ollut aina vilkasta sorttia ja vilkkaan poikani kanssa reilu vuosi sitten päiväkodista tuli viestejä: ”He eivät pärjää poikani kanssa”. Kävimme perheneuvolat ja erityislastentarhanopettaja kävi tarkkailemassa poikaamme päiväkodissa. Mitään erityistä ei heidän toimestaan huomattu, todettiin, että normaali vilkas poika, jolla älyä riittää. Oppi varhain kirjaimet ja numerot sekä tällä hetkellä lukee.

    Syy levottomuuteen oli yllättävä

    Tilanne rauhoittui, kunnes kaikki alkoi alusta taas tänä syksynä. Eräänä iltana laitoin poikia nukkumaan ja huomasin, että esikoinen kuorsaa taas. Samalla muistin, että tästä kuorsaamisesta on ollut puhetta korva-,kurkku- ja nenäerikoislääkärin kanssa jo 3-vuotiaana. Kuorsaaminen on ollut kovaa jo useita vuosia, ja voisi kuvitella, että lastenhuoneessa kuorsailee isompikin mies. Kävimme jälleen lääkärissä (erikoislääkärillä), jossa lääkäri oli jo toteamassa, että mitään ei tehdä, mutta onneksi soitin puhelimeeni nauhoitettua kuorsausta, johon lääkäri totesi, että ei ole normaalia ja ohjasi meidät kirurgin (korva-, kurkku- ja nenä) puheille.

    Lue myös: Poikien Äiti Blogi, Elämäni ADHD pojan äitinä

    Tämä kirurgi oli aivan superihana ja otti meidät vastaan kuunteli taustat sekä tutki lapsen. Lopputuloksena kitarisan poisto ja nielirisojen typistäminen. Lähes heti leikkauksen jälkeen oli huomattavissa kuinka hiljaa lapsemme nukkui! Lisäksi pää ei enää unen aikana ollut taivutettuna taaksepäin. Kun kivut on laantuneet lapsi on ollut huomattavasti virkeämpi päivisin ja nukkumaan menokin on ollut helpompaa. Kuulin, että isot nielurisat ovat voineet aiheuttaa paineentunnetta, joka on tehnyt pitkälleen menemisestä epämiellyttävää. Ja mikä parasta käytös on parantunut merkittävästi!! Toisaalta pitäisihän tämä ymmärtää itsestäkin, kun on väsynyt ei millään meinaa jaksaa pyörittää arkea ja kahta lähes jatkuvasti kinastelevaa veljestä. Samanlailla väsynyt poikakin käyttäytyy.

    Myös palaute päiväkodista on hellittänyt, kun muutama kuukausi sitten vilauteltiin A:lla alkavia diagnooseja, on nämä nyt unohdettu. Joskus asiat voivat ratketa melko helpostikin, mutta ilman omaa aktiivisuuttani oltaisiin varmaan edelleen keskustelemassa erityislastentarhanopettajan ja perheneuvolan kanssa, mutta todellista ongelmaa ei olisi korjattu näillä menetelmillä meidän tapauksessa.

    Ja miksi halusin jakaa tämän, itselleni tämä kuorsausasia oli uusi ja näköjään sillä voi olla suuri merkitys. Ei välttämättä päde kaikkiin lapsiin, mutta jos kurkkuun katsomalla voidaan välttyä esim. ADHD diagnoosilta niin mielestäni on kertomisen arvoista.

    Kommentit

    1. Monenlaiset asiat voivat aiheuttaa lasten levottomuutta. Esimerkiksi huono näkö voi saada aikaan sen, ettei lapsi jaksa keskittyä.

      1. Totta! Kuulin tästä näköasiastakin yksi päivä, että joku poika oli ollut todella levoton ja oli joutumassa jo pienluokalle ym, mutta sitten selvisi, että onkin huono näkö ja ollut levoton siksi kun ei pystynyt keskittymään kirjoihin. Asia korjaantui kun sai silmälasit. Hurjaa!

    2. Hienoa, että tämmöinen otettiin esille! Kiitos tälle äidille!
      Inhoan näitä kaikenmaailman diagnooseja tarkkaavaisuudesta jms.Luulen et taustoissa voi olla paljonkin tämän tapaista.

      1. Pitää kuitenkin muistaa, että ihan oikeitakin ADHD lapsia on olemassa, meilläkin asuu sellainen. Hyvä tietysti, ettei vääriä diagnoosejakaan tehdä.

    3. Nyt keulii aika lujaa, että alat neurologista diagnoosia vähätellä julkaisemalla jonkun tarinaa kitarisaongelmista. Voi kun elämä olisikin noin mutkatonta. Kalastelet ääniä ja kirjoitat ihan täyttä roskaa. Jos lapsellasi olisi oikeasti vaikea tai haastava diagnoosi, et todellakaan kirjoittelisi tällaisia tekstejä. Moni lapsi ei pärjää ilman lääkitystä ja aikuisiällä ne lääkitsemättömät eli lue, hoitamattomat yksilöt sairastuvat helpommin masennukseen, joutuvat päihde-ja muihin kierteisiin lievittääkseen sitä ongelmaa joka ei koskaan häviä. Olet tällä tekstilläsi juuri saattanut monet perheet jotka elävät vaikeaa arkea haastavien lasten kanssa epäsuotuisaan valoon. Huomaa kyllä ettei empatiakyvystä ole juuri nimeksikään kohdallasi. Blogiisi en toiste eksy

      1. Kiitos palautteestasi, vaikkakin olen kanssasi täysin eri mieltä. Ensinnäkin tämä kirjoitus on lukijankirjoitus ja minusta se oli ainakin äärimmäisen mielenkiintoinen. Ei se tarkoita sitä, että jos jonkun toisen lapsen kohdalla adhd epäily olisi ollut turha, että se olisi sitä esim sinun lapsesi kohdalla. Kirjoitinhan tuohon alustustekstiin itsekin, että meidän kohdalla adhd on ihan totista totta. En ymmärrä miksi joillekin adhd lasten vanhemmille on punainen vaate se, että jokainen levoton ja villi lapsi ei ole adhd lapsi? Syitä voi olla muitakin? Minä ainakin tiedän oman lapseni kohdalla totuuden, eikä minua siksi hetkauta se miten muiden lasten kohdalla asiat on mennyt. Kannattaisi ehkä miettiä miksi jonkun toisen lapsen tarina kolahtaa sinuun noin pahasti?
        ADHD lääkkeiden käyttöä en vastusta, mutta en myöskään pidä siitä olettamasta minkä aika usein kuulen niiltä vanhemmilta jotka lastaan lääkitsevät, että ”teillä on sitten varmaan helppompi lapsi kun ette lääkitse”. EI OLE HELPPOA! Voin sanoa, että meidän aakkosen kanssa revitään hiuksia päästä JOKAISENA PÄIVÄNÄ, aamusta iltaan ja välillä yöhönkin. Olemme tehneet sitä siitä asti kun hän täytti 1v. Ja voin sanoa, että aika monia vuosia on tässä jo eletty, koska lapsi on jo koulussa. Uskallan väittää,että joku toinen vanhempi tämän pojan kanssa sanoisi, että ei pärjää ja lääkitsisi tämän lapsen. Mutta me emme, koska siihen päätökseen vaikuttaa moni muukin asia. Ihan kaikille nuo lääkkeet eivät edes sovi. En voi sietää sitä, että vähätellään niitä vanhempia jotka eivät lastaan lääkitse. Jokainen tekee omat valintansa ja elää niiden valintojensa kanssa. Silti ei voida väittää kirkkain silmin , että JOKAINEN lääkitsisi jos olisi tarpeeksi vaikea tapaus. Aina vaan ei voi lääkitä!
        En usko, että olen tekstilläni saattanut ketään huonoon valoon. Silloinhan olisin saattanut myös itseni huonoon valoon, kun meillä aakkoslapsi asuu. En silti ymmärrä miksi ei voitaisi puhua myös siitä, että kaikki lapset eivät ole välttämättä adhd lapsia vaikka oireet siihen suuntaan viittaisivatkin. Minusta tämä on myös adhd lasten etu ettei turhia diagnooseja tehdä niille lapsille joilla adhd:tä ei ole. Ei esimerkiksi huono käytös ole merkki adhd:stä ja jos jokainen huonosti käyttäytyvä lapsi leimataan heti adhd:ksi, niin se minusta muokkaa ihmisten kuvaa adhd:lapsista väärään suuntaan. Toki adhd lapsilla on myös usein käytösongelmia, mutta ei suinkaan aina.
        Tsemppiä arkeen!

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart