Prinsessat ja supersankarit olivat ennen hyvin usein tyttöjen ja poikien fiktiivisiä roolimalleja. Nyt eletään uusia aikoja. Moni asia on murroksessa ja epäilemättä on myös samaan aikaan menossa monta muotituulahdusta, jotka laantuvat todennäköisesti sitten myöhemmin.
Yksi näistä on se, että yritetään ohjata lapsia seuraamaan ja tykkäämään tietyistä leikeistä ja hahmoista, välittämättä siitä, mitä lapsi itse haluaa. Ikään kuin mennään oma agenda edellä, lapsesta välittämättä.
Olen lukenut useampia artikkeleita siitä, että pienille tytöille (Ja pojille) ei kannattaisi enää näyttää Disneyn vanhoja prinsessasatuja. Niissä naisen rooli ei ole hyvä, koska prinsessa on passiivinen pelastettava. Nyt törmäsin kirjoitukseen, jossa kehotettiin poikia seuraamaan nimenomaan tyttösankareita. Tämän pitäisi tehdä pojista parempia ihmisiä. Näitä kirjoituksia on paljon, joten en linkkaa tähän nyt mitään. Niihin on varmasti jokainen joskus törmännyt.
Prinsessa on ihan ok fiktiivinen roolimalli
Katsoimme eilen kummityttöni ja Oliverin kanssa vanhasta Tuhkimo-sadusta tehdyn elokuvan. Se noudatti hyvin läheisesti alkuperäistä satua ja olikin mielenkiintoista katsoa, miltä elokuvan sisältö tuntuisi minusta nykyaikana.
Seurasin erityisesti sitä, miten Tuhkimo edustaa naisia ja prinssi miehiä. Olin positiivisesti yllättynyt. Prinsessan roolia haukutaan mielestäni ehkä vähän turhaan. Tässäkin elokuvassa Tuhkimon asenne elämään oli aika hyvä. –Ole ystävällinen ja rohkea-. Ei kai ystävällisyydessä voi olla mitään huonoa? Vaikka pakko myöntää, ettei sitä taitoa enää nykyään toivota tai opeteta lapsille. Rohkeus puolestaan on varmasti paljon tyrkytetty ominaisuus.
Kävin pohtimaan muita Disney-prinsessoja. Uudet sadut ovat toisenlaisia, niissä tytöllä on jo ihan puhdas sankarin rooli, eikä satuun liity välttämättä rakkautta mieheen. Parhaiten kuitenkin tuntuu myyvän edelleenkin ne sadut, joissa on jonkinlainen rakkaustarina mukana. Ehkä siksi niitä edelleen saduissa on.
Oma ja poikieni suosikki on ehdottomasti Vaiana. Siinä tytöllä on vahva rooli ja tarina on muutenkin ihana. Suosittelen katsomaan, niin tyttöjen kuin poikienkin kanssa.
Vanhemmissa saduissa prinsessan roolia arvostellaan sen passiivisuuden vuoksi. Se on vähän miten katsoo asiaa… niissä prinsessa on kuitenkin myös aina rohkea, itsenäinen ja toimelias. Tuhkimossakin prinsessa on kokenut kovia, mutta ystävällisyydellään sekä rohkeudellaan pääsee ikävistä ajoista eteenpäin.
Lumikki-sadussa prinsessa ottaa reippaasti hoitaakseen 7 pojan talouden ja löytää elämänpositiivisuuden uusissa ympyröissä, vaikka on kokenut kovia ja menettänyt kaiken. Ariel vasta rohkea onkin, hyppää tuntemattomaan ja tavoittelee unelmiaan. Siitäkin huolimatta, että niitä unelmia yhteisö ja perhe paheksuu. Esimerkkejä on monia.
Näissä saduissa minusta mahtavinta on se, että prinssit ja prinsessat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti! Aito rakkaus on aina se, mikä on tärkeämpää, kuin teennäinen tykkääminen. Vaikka on sekin totta, ettei kaikki meistä löydä ikinä elämänsä rakkautta. Olisi mielestäni kuitenkin hyvä, ettei suhdetta perustettaisi muista syistä, kuin rakkaudesta.
Supersankari on aina hyvis
Sama juttu supersankari elokuvissa, joita pojat tyypillisesti katsovat. Minusta on hassu vaatimus ajatella, että poikien pitäisi alkaa seuraamaan tyttösankareita ja samaistua niihin. Tottakai senkin pitäisi olla ok, jos joku poika niin tekee, mutta sitä ei pidä pojilta ensisijaisesti vaatia. Onhan se nyt selvää, että pojat samaistuvat pääasiassa miehiin ja tytöt naisiin.
Millaisia ovat supersankarit? Ne ovat aina hyviksiä ja auttavat toisia, erityisesti heikompiaan. Mitä huonoa siinä on? Ystävällisyys ja rohkeus yhdistyy myös supersankareissa vahvasti.
Kysyin pojilta mikä supersankarielokuvissa on parasta? Pojat vastasivat, että “Se, kun hyvikset aina lopussa voittaa“.
On hyvä, että tyttösankareitakin on nykyään. Hienoa, että tytöt voivat samaistua halutessaan supersankariin prinsessan sijasta. On myös hyvä, että supersankareiden lisäksi, pojille löytyy erityyppisiä roolimalleja vaikkapa prinsseistä. Esimerkiksi eilisessä Tuhkimo-elokuvassa prinssi menetti isänsä ja käpertyi kuolevan isänsä syliin itkemään.
Tässäkin asiassa toivoisin vanhemmilta malttia. Annetaan lasten valita mikä heitä kiehtoo, ei välitä sitä lasten puolesta. Minä en ainakaan kiellä prinsessasatuja ja supersankareita. Prinsessat ja supersankarit ovat ihan ok roolihahmoja.
