Päivä ala-asteella! Meidän Ollien luokalla oli tänään tosi kiva tempaus kun meidät vanhemmat kutsuttiin seuraamaan lasten koulupäivää. Sen lisäksi, että oli hurjan hauska päästä näkemään omaa lastaan oppilaana, oli tässä vielä sellainen jännä lisä, että nämä koulutilat olivat juuri valmistuneet.
Ollie on nyt siis kolmosella ja poika oli ensimmäiset vuodet koulussa kaupungin toisella laidalla. Sinne matkattiin aina aamulla bussilla. Nyt vihdoin lähikoulu valmistui ja se on ollut tosi kiva juttu! vaikka valitettavasti ilo on kovin lyhyt, ensi vuonna suunnataan sitten taas isoon jättikouluun muualle.
Lue myös: Uimakoulu missä oppii ja on lämmintä vettä!
Tietokoneita ja omatoimisuutta
On erityisen jännää seurata miten peruskoulu on muuttunut sitten omien aikojeni. Ei tietenkään yllättänyt, että tietokoneilla tehtiin hommia muulloinkin kuin atk-tunnilla, eikä se, että pulpetit eivät olleet jonoissa ja riveissä, mutta se ehkä yllätti, että luokassa oli kahvikone ja isot lattiaan asti olevat ikkunat, verhot ihanasti auki. Mahtavaa, että luokkaan tulvi päivänvaloa, eivätkä lapset istuneet keinotekoisessa valossa opiskelemassa. Ilmanlaatu oli luokassa myös todella hyvä.
Oppilaiden koulupäivä oli alkanut jo kasilta, mä menin paikalle vasta ysiltä koska vein aamulla koiran ja join kahvit rauhassa. (ihanaa olla aikuinen!)
Eka tunti oli englantia, yllätyin kuinka hyvin se Ollielta sujui. On selvästi isänsä kielipää ja hyvä niin. Lapset tekivät kirjatehtäviä ja monisteita itenäisesti, opettajat (kielten opettaja ja luokanopettaja) sekä apuope kiersivät luokassa auttamassa. Englanninopettaja kävi tarkistamassa myös jokaisen läksyt yksitellen.
Luokassa oli aika rauhallista koko ajan, en toki ole varma onko siellä niin rauhallista silloin kun vanhemmat eivät ole mukana.
Toinen tunti oli käsityötä ja lapset tekivät itselleen niskatyynyä. Ollie oli suunnitellut tyynyyn erikoisen tekstin, kysyin mitä se tarkoittaa. Vastaus oli “Melkein kuin kirosana, mutta ei kirosana”. Jep jep! Hienoja töitä oli kaikilla ja tosi taitavasti osasivat ommella. Rauhallinen tunnelma säilyi myös koko käsityötunnin.
Kolmas tunti oli äidinkieltä. Siinä kaivettiin läppärit esiin ja tehtiin word-pohjalle virkkeitä taululla näkyvästä kuvasta. Virkkeiden verbit alleviivaatiin ja adjektiivit tummeneettiin. Aika kiva tehtävä ja mielestäni paljon hyödyllysempi tapa oppia kuin se miten meidän aikana noita päntättiin.
Tämän jälkeen minun oli pakko lähteä kotiin. Olisi ollut hurjan kiva käydä myös liikuntatunnilla, mutta tällä kertaa se jäi multa väliin.
Lue myös: Näitä asioita en tiennyt pojista, ennen kun sain omia.
Pienille kouluille iso peukku!
Se kaikista paras juttu koko vierailussa oli se että näin taas kuinka hyviä oppimisympäristöjä ovat pienet koulut. Viimeksi vierailin isoveljien jättikoulussa ja koko tunnelma oli nyt aivan erilainen. Opettajat vaikuttivat pienessä koulussa vähemmän stressaantuneilta, ilmapiiri oli positiivinen ja metelitasot olivat tosi alhaalla. Jos olisin opettaja ja niin työskentelisin paljon mielummin tällaisessa pienessä koulussa.
Oppilaankin kannalta pieni koulu tuntuu olevan parempi vaihtoehto. Yksi oppilas esimerkiksi satutti kyynärpäänsä välitunilla ja sai heti apua aikuisilta. Koska oppilaita on ulkoilemassa paljon vähemmän on aikuisten helpompi huomata erilaiset tapahtumat mitä välitunnilla tapahtuu, sama juttu varmasti esimerkiksi kiusaamisen suhteen.
Voi kun meidänkin Ollie olisi voinut jatkaa tuossa pienessä koulussa vielä pidempään…ensi vuonna matka vie kuitenkin jo isoon jättikouluun. 🙁
Onko teidän lasten kouluissa ollut tällaista vastaavaa päivää?
