Olen kahden pojan yksinhuoltaja. Lasten isän kanssa meni sukset ristiin pari vuotta sitten ja hän muutti toiselle paikkakunnalle. He näkevät poikien kanssa vain joitakin kertoja vuodessa. Ehkä haluaisi useammin nähdä poikiaan , mutta tekee reissuhommia. Yksinhuoltajan seksielämä ei ole helppoa, omani on käytännössä nollissa tällä hetkellä. Halut on kuitenkin heränneet.
Minulla ei ole ollut aikaa oikein uusille parisuhteille ja jotenkin tuntuu, ettei sellaista seurustelukumppania edes ole halunnutkaan. Mutta viime aikoina on jotenkin omat seksuaaliset halut nousseet tappiin. Tekee mieli jatkuvasti ja tottakai sitä läheisyyttäkin kaipaa. Sitten taas olen sellaista tyyppiä, että en kyllä mistään baarista sitä lähde hakemaan. Ei se onnistuisikaan paitsi silloin, kun pojat ovat isällään.
Tinder -ei ikinä vai sittenkin?
Hirveä kynnys mennä Tinderiinkään tai mihinkään deittipalstoille. Onko se ihan sopivaakaan näin äiti-ihmisen hakea seksiseuraa? Tuntuu aika hurjalle. Eräs kaveri on Tinderissä ja hänellä näyttää olevan ihan kivasti elämää. Kivaa olla kuulemma sinkku ja vain deittailla. Mikä siinä on, ettei minusta ole siihen hommaan? Mutta mistä ihmeestä niitä miehiä sitten löytää…
Ihan en kirjastosta ole onnistunut löytämään! Kai se on vaan pakko rohkaistua ja liittyä tuohon Tinderin ihmeelliseen maailmaan, jossa kuulemma yksinhuoltajan seksielämä pelastuu. Kaiken maailman ghostaaminen ei hirveästi innosta, että olisi se ihan kiva löytää oikeasti sellainen loppuelämän parisuhde sieltä. Tuntuu vain juttujen perusteella, että sieltä suurin osa hakee vain seksiä. Paremman puutteessa sekin käy kyllä, mutta ehkä olen sitten kuitenkin enemmän sen perinteisen parisuhteen kannattaja.
Lue myös: Haluan ilotulitusta, en tasapaksua arkea!
Yksinhuoltajan seksielämä vain sooloilua?
Sellainen jatkuva kumppanin vaihtaminen tuntuu hurjalta. Yksin omien halujen tyydyttäminen on pidemmän päälle tylsää. Ottaisin kuitenkin enemmän kuin mielelläni siihen jonkun toisen. Omalla kylällä ei kauheasti ole vaihtoehtoja muutenkaan, sopivan ikäisiä sinkkumiehiä aika vähän. Yksinhuoltajan seksielämä ei ainakaan täällä villiinny. Baarireissuille pitäisi lähteä lähimpään kaupunkiin. Auto on kyllä käytössä eli treffailu saattaisi onnistuakin. Lapsille ei vaan harmi saa tuosta noin vain hoitajaa. Aika toivotonta hommaa suoraan sanottuna.
Mutta sillä tavalla ei voi ajatella, ettei mistään tule mitään. Aika kamala ajatus elää loppuelämä yksin ja vain sen takia, ettei uskalla tai tekee kaikesta niin vaikeaa. Sellaisia ajatuksia yksinäiseltä ihmiseltä. Miten te muut yksinhuoltajaäidit hoidatte hommat tai olette yleensäkin onnistuneet treffailemaan uusia ihmisiä? Apuja tarvitaan, ettei hulluksi tule ajatuksineen…
Lue myös: Ihmepoika Ilmarin syntymätarina
