Joulupukkiin uskominen jakaa mielipiteitä. Miten on? Uskotaanko teidän perheessä Joulupukkiin?
Ennen vanhaan, kun me aikuiset olimme pieniä, aatto oli tapana viettää suuren suvun kesken, mummojen ja äitien loihtiman hyvän ruoan parissa. Ilmassa leijui jännitys, jonka pystyi aistimaan. Kaikki kihertelivät jännityksestä. Tulisiko joulupukki tällä kertaa moottorikelkalla, vai olisivatko porot piilossa navetan takana? Mitä lahjoja tulisimme saamaan?
Kun ikää karttui, usein paljastuikin, että Joulupukki olikin naapurin setä, joka veti yllensä punaisen takin ja muovisen parran. Äänensä hän madalsi, mutta kyllähän lapset hänet tunnisti. Ja koska joka joulu Joulupukki olikin helposti tunnistettavissa, ei tieto tullut monellekaan yllätyksenä. Perinne jäi elämään ja jatkui sitä mukaa, kun sukuihin tuli lisää pieniä. Joulupukki oli tuttu vieras juuri sellaisena, kun hän oli.
Tilataanko Joulupukki?
Tapa kuitenkin muuttui ja perheille tuli yleiseksi tavaksi luoda omia perinteitä. Kuvioon tuli ostopukki. Jännitys on yhä aistittavissa, monessa talossa koirakin tietää odottaa tulijaa. Puhumattakaan aikuisista, joilla on syvälle sisimpään juurtunut tapa odottaa ja jännittää joulupukkia, vaikkakin itse tilattua. Ja lahjat, sisäinen lapsi tietää odottaa ja toivoa niitäkin, vaikkakin vähemmän. Ruokaperinne on säilynyt ja pöytä täynnä itse tehtyjä herkkuja ja erilaisia ruokia tuo tunnelmaa jouluun.
Tänä päivänä joulupukkeja on tarjolla useampia ja vaihtelevuuksia löytyy. Osa kokee joulupukin vierailun tarpeelliseksi, osa taas ei. Perinteet muuttuvat lapsen kasvun myötä ja usein jossain vaiheessa joutuukin pohtimaan, onko pukki enää tarpeellinen, kun kukaan ei usko?
Voi olla, että ostopukki on mahdollistanut sen, että monen lapsen usko on jatkunut pitkään, yhä tänäkin päivänä. Mutta kuinka kauan on hyväksyttyä uskoa? Ja uskotaanko lahjojen toivossa, vai uskomisen ilosta?
Kerrotaanko totuus, vai annetaanko paljastua?
Yle kirjoitti muutama vuosi sitten joulupukkiin uskomisesta, ja siitä, onko se hyväksi lapselle. Lastenpsykiatrian professorin mielestä se on, lapsen aivojen kehittymiselle varsinkin. Kirjoituksessa käy ilmi, että Britanniassa ja Australiassa asiantuntijat ovat pohtineet asian olevan kuitenkin toisin päin. Ylen jutun perusteella voinemme uskoa, että asian paljastuminen lapselle itsestään, olisi parempi vaihtoehto. Samalla lapsi käy läpi monenlaisia tunteita joulupukista ja satuolennoista, mikä vahvistaa tunnekasvatusta.
Se, että lapsi voi uskoa käyttää mielikuvitustaan, kokea jännitystä ja odottaa saavansa lahjoja, on lapsen kehitykselle, mutta myös lapsuudelle tärkeä kokemus. Usko joulupukkiin vähenee yleensä noin seitsemän vuoden iässä. Joulupukin salaisuuden paljastumiseen vaikuttaa lapsen saavuttama kehitysvaihe, jossa kokemuksellinen muisti alkaa toimia. Yleensä sadun paljastuminen aiheuttaa lapselle tunteen, että on kasvanut vihdoin isoksi ja kuuluu nyt niiden porukkaan, jotka tietävät tämän suuren salaisuuden.
Valitettavasti kaikki lapset eivät joulupukin taikaa pääse kokemaan, ja tästä syystä onkin tärkeää, että meillä Suomessa on palveluja ja tahoja, jotka mahdollistavat niiden toteutumisen kaikille lapsille. Esimerkiksi Suomen Nuorkauppakamarien valtakunnallisesti järjestämä Joulupuu -keräys, joka tänäkin jouluna kerää lahjoja vähävaraisille lapsille heidän toiveidensa perusteella. Lahjoittaa voi kuka vain.
Saako teidän perheessä lapsi uskoa joulupukkiin?
-Poikien Äidit toimitus-
