• You are currently viewing Inhosin nimeäni – ”Vanhemmat, miettikää tarkkaan!”

    Inhosin nimeäni – ”Vanhemmat, miettikää tarkkaan!”

    Inhosin nimeäni – ”Vanhemmat, miettikää tarkkaan!”

    Eeva kertoo Poikien Äidit-haastattelussa omasta suhteestaan epämieluisaan nimeen. Hän kehottaa vanhempia miettimään tarkkaan lapsensa nimeämistä.

    ”En ole koskaan pitänyt nimestäni, inhosin nimeäni aina. Kaksiosainen, pitkä, erikoinen ja hyvin vaikeasti lausuttava nimi oli kouluaikoina oiva aasinsilta kiusaamiselle. Kun sen perässä komeili vielä todella pitkä, mutta supisuomalainen sukunimi, kokonaisuus oli yksinkertaisesti kummallinen.

    Nimi oli vanhemmilleni tärkeä ja rakas, pitkän harkinnan tulos. He olivat koonneet sen itselleen tärkeistä asioista. Nyt aikuisena toki tajuan että ajatus on ollut kaunis, mutta toteutus ei kuitenkaan toiminut. Ei omaa elämäänsä voi elää lapsen kautta, edes nimen muodossa.

    Nimi aiheutti minulle kiusaamista jo varhaislapsuudessa ja jatkui pitkälle teini-ikään. Sen jälkeen konkreettinen kiusaaminen loppui, mutta nimeni kuuleminen aiheutti edelleen huvittuneisuutta.

    Vuosien varrella pyrin välttelemään koko nimeni kertomista monin tavoin. Koitin käyttää toista nimeäni tai lempinimeä. Kaikissa tilanteissa se ei kuitenkaan onnistunut. Koska nimi oli myös tolkuttoman pitkä, oli sitä virallisiin papereihin hankala saada edes mahtumaan!

    En myöskään ole ikinä kokenut, että nimi sopisi minulle. Useimmat nimet sopivat kantajilleen, minun nimeni ei. Tunnen suurta sympatiaa myös muita kohtaan, jotka ovat saanet supererikoiset nimirimpsut, olivatpa ne sitten lyhyet tai pitkät. Jotkut vanhemmat haluavat antaa lapsilleen tarkoituksellisesti hauskoja nimiä. Se suututtaa minua.

    Kun valmistuin koulusta, siirryin työelämään ja aloin edetä siellä, nimi tuntui vainoavan minua entistä enemmän. Tunsin sen olevan liki rasite urallani. Lopulta vaihtaessani työpaikkaa, tein päätöksen nimeni vaihtamisesta. Muutos ei ollut dramaattinen, sillä vaihdoin etunimeksi toisen nimeni. Se on kaunis ja yksinkertainen, edesmenneen isoäitini nimi.

    Vanhemmilleni en kuitenkaan ole uskaltanut kertoa. En halua loukata heitä. Ajatus on toisaalta nurinkurinen, sillä onhan kyse minun nimestäni. En tiedä miten he reagoisivat, jos joskus saisivat tietää asiasta.

    Te jotka olette vasta nimeämässä jälkikasvuanne: olkaa kilttejä ja miettikää nimi tarkkaan. Olen itsekin jo kahden lapsen äiti. Nimen antaminen heille oli työn ja tuskan takana, mutta saimme kumppanini kanssa valittua heille tavalliset, kauniit ja monilla tavoin helpot nimet.”

    -Poikien Äidit toimitus-

    Vastaa