• You are currently viewing Epäonnistunut elämässä

    Epäonnistunut elämässä

    Muistan kun ystäväni, silloin 35 vuotias mietti ääneen, että hän on epäonnistunut elämässä. Hänellä ei ollut kumppania, eikä lapsia. Hän teki pätkätöitä ja rahasta oli usein tiukkaa.

    En ollut ikinä enkä koskaan ajatellut, että hän olisi epäonnistunut elämässään. Sanoin sen hänelle silloin heti ja sanon sen nyt uudestaan kaikille muillekin jotka ikinä niin miettivät.

    Mikä on epäonnistumisen merkki?

    Oliko ystäväni mielestä epäonnistumista se, että hän ei täyttänyt ulkopuolisten ja yhteiskunnan odotuksia, vai ehkä se, että ei täyttänyt omia tavoitteitaan?

    Kumpi tahansa se olikaan, tai vaikka molemmat, on tunne turha. Aivan varmasti se on aito tunne, enkä sitä vähättele, mutta se on tunne mitä ei tarvitsisi kokea.

    1. Ulkopuolisten ja yhteiskunnan odotukset

    Nimenomaan nämä ulkopuolisten ja yhteiskunnan odotukset tekivät myös minusta aikanaan surullisen ja jopa lähes masentuneen. Kun sain poikia, enkä yhtään tyttöä, suhtautui yhteiskunta ja ihmiset tilanteeseeni todella ikävästi.

    Ystäväni oli varmasti kokenut samaa. ”Koskas tuot sulhasen näytille?” tai ”Eikö olisi jo aika perhe perustaa?” olivat varmasti kysymyksiä joihin hän joutui paljon vastailemaan.

    Meidän kaikkien pitäisi jotenkin pystyä olemaan kuulematta nuo typeryydet mitä meille sanotaan. Ei meidän tarvitse olla jotain sellaista mitä muut meiltä odottavat tai mitä muut omalta elämältään haluavat. Minä en esimerkiksi ole koskaan ollut titteleiden tai rahan perään, enkä halua tehdä työkseni mitään missä minulla on hurja vastuu. Jollekin toiselle ne ovat todella tärkeitä asioita.

    Mitä sitä minulta kyselemään, että ”etkö haluaisi olla menestyneempi urallasi?”. Minulle on suurta menestymistä, että voin tehdä töitä kotoa (näen lapsia mahdollisimman paljon) ja tulen kivasti toimeen.

    2. Omat tavoitteet

    Ei ihme, että monelle omien tavoitteiden ja unelmien saavuttamattomuus aiheuttaa ahdistusta. Meille jankataan lapsesta asti, että kun jaksaa vaan unelmoida ja kun jaksaa vaan uskoa. Ei se mene valitettavasti aina niin. Joskus unelmoinnista ja toivomisesta huolimatta asiat menevätkin toisenlailla.

    Olisiko siis sittenkin viisainta olla suunnittelematta ja toivomatta niin kovasti. Tai ehkä voisimme suunnitella muutaman varasuunnitelman jos alkuperäinen haave ei toteudukaan. Näin emme jäisi tyhjän päälle.

    Hurjan tärkeää on myös erottaa, että onko kyseinen tavoite sellainen mikä on meidän käsissämme?

    Elämä on täynnä asioita joihin emme voi vaikuttaa, mutta se mihin voimme vaikuttaa on, että miten suhtaudumme meille tapahtuneisiin asioihin. Voimme valita tien joka vie meitä eteenpäin, tai jämähtää ja uhriutua.

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön 💙Jonna-Emilia 🌍 (@poikienaitiblogi) jakama julkaisu

    Ihminen on mielestäni menestynyt elämässä silloin kun…

    Miten sitten määritellään onnistuminen ja menestyminen elämässä?

    Minusta ihminen on onnistunut elämässä silloin, kun hän pystyy suhtautumaan itseensä ja muihin ihmisiin arvostavasti, sekä kunnioittaen. Silloinkin kun muut ihmiset eivät ole kaikesta samaa mieltä. Ihminen on onnistunut elämässä silloin, kun hän osaa kuunnella, välittää sekä myötäelää. Kun osaa antaa ja ottaa vastaan rakkautta.

    Eräässä ohjelmassa sanottiin fiksusti: Ihminen on menestynyt silloin, jos muista tuntuu hyvältä olla hänen lähellään.

    Tässä asiassa voi moni miettiä, että olenko minä ja oletko sinä sellainen ihminen, että sinun kanssa on mukava ja hyvä olla?!

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön 💙Jonna-Emilia 🌍 (@poikienaitiblogi) jakama julkaisu

    Miten sinä määrittelisit menestymisen?

    Vastaa