• Mitä muuta olen, kuin pelkkä poikien äiti?

    Olen poikien äiti, mutta olen paljon muutakin. Kirjoitan blogiini pääasiassa aiheista pojat ja poikien äitiys. Olen ottanut tämän linjan ihan tarkoituksella, sillä perhebloggaajia ja lifestylebloggaajia riittää pilvin pimein.

    Voisin kirjoittaa tottakai paljon muustakin, sillä ”työminäni” ulkopuolella elämässäni on paljon muutakin kuin se, että olen äiti neljälle pojalle. En ole kuitenkaan lähtenyt bloggaajaksi sen  vuoksi, että haluaisin blogata, vaan tämä blogi tuli ikään kuin sivutuotteena mukaan Poikien Äitien toimintaan.

    Lue myös: Kateutta ilmassa…. pitäisikö lopettaa blogi?

    Tottakai välillä on kiva kirjoitella muistakin aiheista. Ja olen muutamia kirjoituksia tehnytkin ”pääaiheen” ulkopuolelta. Mutta ehkä kuva minusta ihmisenä voi olla hieman suppea, jos lukee vain blogikirjoituksiani. Koko elämäni kun ei oikeasti todellakaan pyöri sen ympärillä, että minulla on lapsina poikia.

    Sain ajatuksen kirjoittaa tämän yhden postauksen siitä, että mitä muuta kaikkea olen, kuin pelkkä poikien äiti. Omat tuttuni tietysti sen jo tietävät, mutta ehkä suurin osa teistä lukijoista ei tiedä oikein mitään minusta.

    poikien äiti

    Minä olen muutakin kuin Poikien Äiti

    Olen entinen kilpaurheilija

    Urheilu on ollut osa minua ihan pienestä tytöstä asti. Rakastan urheilua yli kaiken. Koulussa liikuntatunnit olivat aina suosikkejani ja olen tehnyt liikunnasta itselleni myös ammatin.

    Aloitin taitoluistelun 4 vuotiaana ja kilpailin aina 17 vuotiaaksi asti. Parhaimmillaan olen sijoittunut Suomen tasolla kuudenneksi. Yleisurheilua harrastin 15 vuotiaaksi asti, lajini oli pikajuoksu. Kävin juoksemassa vielä vanhan viestijoukkueeni kanssa veteraanien SM- viestijuoksuissa kultaa muutamia vuosia sitten. Olen valmentanut myös molemmissa lajeissa. Nykyään luistelen muodostelmaluistelussa Master sarjassa.

    Lue: Sisäänrakennettu kilpailuvietti

    Elämässäni on monta läheistä tyttöä

    Olen poikien äiti, mutta elämässäni on myös monta läheistä tyttöä.

    Sain nuorimman pikkusiskoni, kun olin 15 vuotias. Ensimmäisen kummitytön sain ollessani 17 vuotias. Olen näiden kahden tytön  kanssa saanut viettää paljon aikaa ollessani nuori aikuinen. Olemme mieheni kanssa vieneet heitä mökille ja ottanut yökylään meille. Olemme käyneet huvipuistoissa ja ulkomaillakin yhdessä. Nyt poikien äitinä osaan arvostaa suuresti noita aikoja ja muistelen niitä suurella lämmöllä. Molemmat, nyt jo aikuiset tytöt, ovat edelleen minulle todella tärkeitä.

    Minulla on myös kaksi muuta kummityttöä. Toinen heistä on 11 vuotias ja olen hänen kanssaan läheinen. Vietämme monia kertoja vuodessa aikaa ihan kaksin, menemme usein ensin kylpylään ja siitä hotelliin yöksi. Lähettelemme viestejä ja soittelemme lähes viikottain. Pienin kummityttöni on vasta 2 vuotias.

    Minulla on neljä ammattia

    Olin lapsena huono opiskelija. Keskityin urheiluun ja koulunkäynti ei niin kiinnostanut. Olin vilkas ja huono keskittymään. En ollut opettajien lempioppilas, sillä olin nenäkäs ja levoton. Lukioon ei olisi ollut asiaa peruskoulun jälkeen.

    Valkolakin sain myöhemmin aikuislukion kautta. Ensimmäinen ammattini oli parturi/kampaaja. Sen alan töitä en tosin tehnyt päivääkään. Opiskelin seuraavaksi Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä liikunnan ohjaajaksi. Siellä tapasin myös nykyisen mieheni, poikien isän. Se opiskeluaika oli elämäni yksi hauskimmista ajoista. Urheilua aamusta iltaan ja elämistä saman henkisten ihmisten kanssa.

    Olen kouluttautunut myös oppisopimuksella Urheilukanavan kautta urheilutoimittajaksi ja viimeisenä kävin hakemassa myös Laajasalosta radiotoimittajan paperit. Media-alan koulutuksesta ja työkokemuksesta onkin ollut paljon iloa myös tämän uuden yrityksemme pyörittämisessä. Editoin muunmuassa meidän Suplan Podcast jaksot ihan itse. Haluaisin vielä jossain vaiheessa opiskella kulttuurituottajaksi.

    Kuuntele: Poikien Äidit Podcast

    Olen sukupuolisensitiivinen kasvattaja

    Tai pikemminkin ehkä sukupuolitietoinen kasvattaja. Se tarkoittaa oikeastaan samaa, mutta sillä erolla, että sukupuolitietoinen kasvattaja ymmärtää myös sukupuolien väliset synnynnäiset- ja biologiset erot. Naisten ja miesten eroja ei kuitenkaan haluta kasvatuksella lisätä.

    Meillä ei ole koskaan ollut kotona mitään poikien juttuja. Kaikki on lasten juttuja. Pojat käyttävät kaikkia värejä, osa on leikkinyt mekoilla ja leluvalikoimastamme löytyy lelut ääripäästä toiseen. Niin barbit kuin junaradatkin. Pojillamme on osalla pitkät hiukset ponnarilla ja pienin pyytää usein kynsilakkaa kynsiinsä. Meillä pojat saavat olla mitä haluavat.

    Kirjoitan tästä aiheesta blogiini aika harvoin, sillä minusta sukupuolisensitiivisyyden puolesta kirjoittavia bloggaajia ja kolumnisteja on todella paljon. Minun pala kakkua on ehkä tuoda sitäkin puolta esiin, että sukupuolisensitiivisyydestä huolimatta, pojilla on oikeus olla myös ”poikamaisia”. Pojat saavat olla sitä mitä itse haluavat, ei sitä mitä äidit ja isät heiltä odottavat.

    Eläimet ja lapset ovat minulle tärkeitä

    Olen vähän sellainen ”kettutyttö”. Pidän eläinten oikeuksista huolta muunmuassa lahjoittamalla säännöllisesti rahaa eläinten hyväksi. En syö tehotuotettua lihaa (itseasiassa en syö lihaa lainkaa, vain kalaa EDIT en enää sitäkään) ja olen tarkka mistä lähtökohdista tulevat meidän perheeseen ostetut maitotuotteet ja kananmunat.

    Meillä on nyt lemmikkeinä koira ja kaksi pupua. Olen halunnut tarjota pojille myös kokemusta eläinten hoitamisesta, sekä elämästä eläinten ympäröimänä.

    Lue: Paras lahja ikinä, oma koiranpentu

    Lapsien puolia olen alkanut pitämään erityisesti siitä eteenpäin kun sain omia. Tällä hetkellä Syyrian lapset ovat lähellä sydäntäni ja olen yrittänyt kantaa oman korteni kekoon heidän auttamiseksi. Myös kotimaisten lasten tilanne mietityttää ja olemmekin pohtineet jopa tulevaisuudessa sijaisperheeksi ryhtymistä.

    Pupu
    Ossian ja Hemuli pupu

    En lue blogeja

    Tämä on hassua, en lue blogeja, enkä seuraa muutenkaan somevaikuttajia. En ole koskaan niin tehnyt, enkä oikein ole oppinut bloggaamisen myötäkään. Yksittäisiä blogikirjoituksia saatan lukea, jos ne tulevat jossain vastaan ja ne vaikuttavat mielenkiintoiselta. Ystäviksi jo muodostuneiden bloggaajien tekstejä toki luen satunnaisesti.

    Olen pääasiassa eksynyt itselleni ennestään tuntemattomien bloggaajien kirjoituksiin teidän lukijoideni kautta. Minulle on lähetetty yksityisviestillä useampaan kertaan kirjoituksia, joissa bloggaaja kirjoittaa minun kirjoituksestani. (Eikä niin kovin kivasti). Minä olen ottanut sen linjauksen, että en kirjoita toisten bloggaajien kirjoituksiin ikäviä vastineita.

    Lue myös: Bloggaamisesta ammatti yhdessä vuodessa

    Olen lojaali ystävä ja kumppani

    Täytin juuri 39 vuotta ja olen seurustellut vain kaksi kertaa vakavasti. Ensimmäisen kerran seurustelin 16 vuotiaasta parikymppiseksi ja toinen kerta on yhä menossa. Olemme olleet mieheni kanssa kohta 20 vuotta yhdessä.

    Olen muutenkin aika lojaali ystävä ja kumppani. Pidän mielummin määrät vähäisinä, mutta ajat pidempinä. Olen vähän sellainen tyyppi, että minusta joko pitää tai ei pidä. Valitettavasti moni ystävyyssuhteeni on päättynyt riitaisasti, mutta onneksi ne tärkeimmät ovat pysyneet matkassa mukana. Olen sitä mieltä, että tosi ystävyys kestää kyllä riidatkin. Riidan jälkeen sovitaan ja jatketaan. Jos ystävyys päättyy riitaan, niin ei se mikään todellinen ystävyys ollutkaan. Sama juttu parisuhteessa.

    Käytän matkustamiseen kaikki rahani

    Elän aika vähällä, en juurikaan käytä rahaani esimerkiksi ulkonäkööni. Minulla ei ole mitään ”maksullisia lisäkkeitä” itsessäni (kynnet, ripset, hiukset ym) joihin naiset saavat uppoamaan aika paljon rahaa. En myöskään käy kampaajalla kuin pakon edessä, ehkä kerran vuodessa. En ostele merkkilaukkuja tai kalliita kenkiä, yritän päästä hankinnoissa mahdollisimman edullisesti.

    Minun vähätkin ylimääräiset rahani menevät matkustamiseen. Rakastan matkustamista, mutta valitettavasti pelkään lentämistä, se hieman on rajoittanut menoa viime aikoina. Yritän nyt työstää ratkaisua siihen. Näin uutena yrittäjänä ei tietenkään säästöön jää oikeastaan yhtään mitään, hyvä kun saa laskut maksettua. Mutta yritämme silti matkustaa perheen kanssa edes kerran vuodessa tai kahdessa johonkin. Pienempiä reissuja pariskuntana, ystävän – tai yhden lapsen kanssa voi sitten tehdä siihen päälle aina välillä. Ne ovat niin edullisia.

    Ps. Rakastan hyvää ruokaa ja olen kova herkuttelemaan.

     

    Kommentit

    1. Avatar
      s

      Olet liian suojelia

    Vastaa