Onneksi pian alkaa kesäloma. Huomaan itsessäni jo hieman turnausväsymystä mitä tulee ADHD pojan Wilmamerkintöihin. Välillä olen päiviä avaamatta koko Wilmaa, koska en vaan jaksa. Wilmamerkinnät on välillä syvältä!
Lukuvuosi on yleisesti mennyt meidän ADHD pojalla paljon paremmin, koska tukitoimet on saatu osittain kohdilleen. Suurin muutos on kuitenkin pojan omassa opiskeluasenteessa, mikä on ehkä loksahtanut nyt askeleen eteenpäin.
Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin, ADHD ei ”parane” tai muutu huomaamattomaksi jos lapsen asenne muuttuu, ei tietenkään. Haasteet on yhä olemassa, mutta jos opiskelu ja suhde opettajien kanssa saadaan positiiviselle kierteelle, niin se jo auttaa hurjasti. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, että ADHD lapselle keskittyminen koko tunnin ajan on valtava ponnistus, eikä se ole edes aina mahdollista, vaikka lapsen asenne olisi mikä.
Wilmaerkinnät väsyttää
Mietin, että olisiko parempi jos koko Wilmaa ei olisi? En osaa päättää, mutta ehkä kyllä.
Tiedän, että jotkut erityislasten vanhemmat ovat luopuneet koko Wilmasta perheen hyvinvoinnin vuoksi. Ymmärrän sen oikein hyvin ja huomaan itsekin välillä pitäväni sieltä päiviä taukoja, koska en vaan jaksa.
Mikäs sinne katsellessa noiden normi lapsieni kohdalla? On kiva katsoa positiivista palautetta ja satunnaiset läksyunohdukset tai yksittäiset huomautukset eivät paljoa menoa rasita, mutta toista se on meidän ADHD pojan kanssa. Aina kun avaa Wilman, niin vähän jännittää. ”Mitähän tänään?”
Yleensä Wilmamerkintöjen lukemisesta saadaan täällä riita päälle. Pojalle pitää antaa tietysti palaute tekemisistään, sitten sitä väännetään ja keskustellaan ja annetaan mahdollinen rangaistus ja siitä seuraa aina koko loppupäivän sota. Se on raskasta, jokainen erityislapsen äiti tietää mitä ne sodat on. Muut voitte olla onnellisia, että ette tiedä siitä mitään.
Kun Wilmamerkinnät on lähesulkoot kokonaan negatiivisia, ei positiiviselle kehälle meinata päästä kotonakaan. Olisi kiva välillä palkita lasta onnistuneesta päivästä, mutta jos opettajat ei vaivaudu merkkaamaan hyviä asioita niin se on mahdotonta.
Välillä tuntuu, että Wilma on joidenkin opettajien oksennuspussi, minne he oksentavat päivän pahan olonsa. ADHD poikani koulussa on esimerkiksi yksi opettaja joka ei edes opeta poikaani ja hän silti jaksaa laittaa jatkuvasti pojasta negatiivisia merkintöjä. Tuntuu, että hän oikein seuraa poikaa välitunneilla sekä ruokalassa ja raportoi ilolla meille vanhemmille kaiken mitä poika väärin koulussa tekee. Tottakai huonosta käytöksestä kuuluu saada kotiin viesti, mutta ihan jokaista pikku rikettä (kuten, että poisti kengät liian hitaasti jalasta) ei jaksaisi kotiin asti saada. Nykyään en enää edes reagoi tuon opettajan merkintöihin.
Sitten toisaalta kävi myös niin, että ADHD poika jätti yhden aineen läksyt tekemättä vuosien ajan, eikä siitä tullut yhtäkään läksyhuomautusta Wilmaan. Sekin tuntui aivan järjettömältä kun kyseessä on lapsi joka tarvitsee tukea ja apua. Oman toiminnan ohjaus on hänellä heikkoa ja sellainen ”tee jos huvittaa” asenne ei todellakaan toimi tämän tyyppisen lapsen kanssa. No numerossahan se näkyi, mutta tässä tapauksessa me kaikki aikuiset oltaisiin voitu estää tämän tapahtuminen yhdessä.
Ehkä joku kultainen keskitie….
Epäreilut Wilmamerkinnät
Se mitä olen pistänyt merkille on merkintöjen epäreiluus veljesten välillä.
Jos opettajien tykkäämä poikani saa läksyunohduksen, se saatetaan merkitä positiiviseksi. ”Läksyt unohtui, mutta tunnilla meni hienosti” ja merkintä on positiivisen merkinnän alla. Jos taas tämä ADHD poika tekee saman, on merkintä negatiivisen merkinnän alla ja tekstinä ”Läksyt unohtui, mutta onneksi tunnilla meni hyvin”. Pojat ovat samassa koulussa, joten koulukohtaisella erolla tämä ei selity.
Sama myöhästymisten kanssa. Jos ADHD poika myöhästyy koulusta 5minuuttia, saa hän siitä aina merkinnän. Jos meidän kiltimpi poika myöhästyy, ei siitä tule merkintää.
Jännä juttu….
Tämä ei todellakaan ole mikään opettajien arvostelu postaus. Meidän pojilla on myös aivan mahtavan upeita opettajia, joista osaan olla todella kiitollinen. Opettajia, jotka osaavat ottaa jokaisen lapsen omine piirteineen hyvin huomioon ja tukemaan lapsen opiskelua parhaansa mukaan. Opettajia joiden auktoriteetti sekä taito riittää myös ADHD lapsen opettamiseen. Opettajia, joiden kanssa kaikki on sujunut oikein mukavasti. Tiedän, että tällaisia opettajia on paljon!
Pohdin vain äitinä tässä Wilmaa ja sen merkitystä, onko se enemmän haitaksi vai hyödyksi, erityisesti näiden erityislasten kanssa?
Huolehdin erityislapsen itsetunnon musertumisesta ja siitä, että mitä se tekee kasvavalle lapselle, kun joka päivä saa negatiivista palautetta tekemisistään? Ensin koulussa ja sitten sama käsitellään kotona uudestaan Wilmamerkinnän myötä. Mitä se tekee lapsen ja vanhemman suhteelle?
Mitä mieltä sinä olet?
-Anonyymi kirjoittaja-
Sana on vapaa kirjoituksia voit lähettää osoitteeseen myynti@poikienaidit.fi tai tämän sivun alalaidasta.
