Minulla on vain yksi lapsi. Ja ainoaksi jää. Ihmettelen suuria perheitä, joissa lapsia syntyy liukuhihnalla, isommat hoitavat pienempiä ja vanhemmat on aivan loppu. Eikö jokaisella lapsella olisi oikeus olla ainoa lapsi perheessä ja saada vanhemman tai vanhempien jakamaton huomio?
Ainoa lapsi ei jää paitsi mistään
Suurperheissä jää väkisinkin lapset vailla huomiota tai ainakin suurimman osan ajasta. Minä voin tarjota omalle lapselleni jakamattoman huomioni. Rahallisesti pystyn antamaan hänelle enemmän kuin suurperheessä. Hän voi harrastaa hieman kalliimpiakin lajeja eikä tarvitse sanoa, että tuota et voi harrastaa, koska se on niin kallista. Minulla ei ole suuret tulot. Olen yksinhuoltaja, mutta silti pystyn tarjoamaan lapselleni sellaiset harrastukset, joita en voisi, jos minulla olisi enemmän lapsia.
Ystäväni perheessä on useita lapsia ja tuntuu, että kun synnäriltä on palattu, ollaan samantien suunnittelemassa uutta käyntiä. Hulluutta sanon minä! Sumentuuko meidän naisten päät, kun saamme lapsen? Tehdäänkö suurperhe vailla järkeä, vauvahuuruissa? Entä, kun havahdutaan siihen, että mitä olenkaan mennyt tekemään? Masennus, uupumus ja väsymys iskee. Onko silloin varaa valittaa, jos itse on tehnyt huuruissa älyttömiä päätöksiä?
Toki uupumus voi iskeä minuunkin, sitä en kiellä. Mutta helpommin hommat kasautuvat monilapsisessa perheessä ja vanhempi yksinkertaisesti hukkuu alle.
Lue myös: Apua löysin poikani huoneesta kondomin! Teinipojan seksielämä
Raskaus sumentaa äidin mielen
Pitäisikö neuvolassa jo ensimmäisen raskausajan aikana varoittaa tällaisesta järjen sumentumisesta? Kahden vanhemman perheessä ymmärrän toki, että on kaksi lasta saatettu maailmaan. Tällöin molemmille lapsille on se toinen vanhempi aina olemassa. Ja en todellakaan tarkoita tällä kirjoituksella, että lapset tulisi kasvattaa pumpulissa, vailla sääntöjä. Enkä todellakaan sitä, että lapsi paapotaan pilalle jakamattomalla huomiolla.
Olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että jokaisen lapsen oikeus on lähtökohtaisesti saada tarpeeksi huomiota aikuiselta, jotta hänestä kasvaisi fiksu aikuinen. Ainoasta lapsesta ei todellakaan kasva itsekeskeistä aikuista, jos hänet osaa oikein kasvattaa. Toki on niitä superäitejä, jotka pystyvät tarjoamaan kahdeksalle lapselleen jokaiselle tarpeeksi huomiota, mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että suurin osa ei pysty. Usein kuulee suurperheiden lapsilta (aikuisena), että huomiota ei saanut niin paljoa kuin olisi tarvinnut. On jaettu tavarat ja huoneet ja vanhempien rahat aina loppu.
Missä on järjen ääni silloin, kun me naiset perustamme perheitä!?! Minun mielestä tällainen taho pitäisi olla olemassa, joka varoittaa meitä silloin, kun oma järki ei toimi. Jokaiselle lapselle pitäisi antaa paras mahdollinen lähtökohta elämään, olla se vanhemman silmäterä. Lapsen tarpeet aina etusijalle, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen.
