Meille on syntymässä poika ihan pian. Odotamme kovasti pojan syntymää, koska raskautuminen oli todella vaikeaa ja se oli pitkä ja kivinen tie… Hän on siis ensimmäinen lapsemme ja ikämme vuoksi ehkä myös ainokainen. Nyt kuitenkin synnytyksen lähestyminen ja vierailujen rajoittaminen aiheuttaa huolta ja murhetta.
Äitini ja isäni ovat olleet paljon tukenani ja keskenmenojen ja monen pettymyksen jälkeen sain tukea sekä mieheltäni että vanhemmiltani. He ovat siis todella tärkeitä ja ovat kovasti odottaneet yhdessä meidän kanssa pientä syntyväksi.
Väärä aika synnyttämiselle
Nyt kuitenkin vallitsevan tilanteen vuoksi suru on suuri molemmin puolin, koska vauva syntyy juuri väärään aikaan tämän kaiken koronahässäkän keskelle. Se tarkoittaa etteivät vanhempani pääse sairaalaan katsomaan vauvaa eivätkä pääse myöskään pitämään sylissään häntä. Ajatus on musertava ja minua itkettää tämä paljon.
Tiedän ettei asialle ole nyt mitään tehtävissä ja on olemassa videopuhelut ja ”ikkunan takaa” -vierailut. Elämässä on pahempiakin murheita, mutta koko tämän pitkän ja raskaan matkan vuoksi, otan tämän todella raskaasti. Päässä pyörii vain haavekuvat onnellisista isovanhemmista suukottelemassa meidän vastasyntynyttä.
Ongelmaksi muodostuu vielä isäni kuuluminen riskiryhmään, joten he ovat olleet tiukasti eristyksissä muutenkin ja tilanteelle ei näy helpotusta. Ihan kamalaa ajatella etteivät vanhempani pääse katsomaan ja halimaan poikaa aikoihin. Pakko on suunnitella jo etukäteen ulkotreffejä pienen matkan päähän toisistamme, jotta pääsevät edes hiukan ihailemaan tulokasta.
Tämä on todella surullista ja olen oman surun lomassa joutunut myös äitini ja isäni surua katsomaan. Onneksi sentään videopuhelut toimivat, mutta eihän se ole mitenkään sama asia, kuin se, että vauvan saa syliin ihan konkreettisesti.
Lue myös: Synnytyspelko uhkaa kaataa haaveeni suurperheestä
Vierailujen rajoittaminen koskee myös vauvan isää
Nyt myös lähestyvä synnytys huolestuttaa, kun isänkin mukana oloa ja vierailua rajoitetaan. Jos synnytys etenee normaalisti, hän saa osallistua ja pääsee synnytyssaliin. Mutta mitä jos käykin jotain? Vuodeosastolle hän ei pääse synnytyksen jälkeen, joka huolettaa minua. Olisi ihanaa nauttia ensimmäisistä hetkistä kaikki yhdessä. Ymmärrän toki rajoitukset, mutta ei se poista pettymystä. Tämä on jotenkin kaikinpuolin ikävä tilanne ja aiheuttaa stressiä lähestyvälle synnytykselle kokonaisuudessaan.
Kuinka monella muulla on sama tilanne? Miten vierailujen rajoittaminen vaikutti tai tulee vaikuttamaan sinun synnytykseen? Kaipaisin kovasti vertaistukea tähän kamalaan tilanteeseen.
