Haluaisin kysyä vinkkejä miten toimia erittäin herkän, impulsiivisen ja voimakastahtoisen 2v pojan kanssa? Taaperon impulsiivisuus pelottaa jopa sisaruksia.
Meillä on monta lasta, mutta tämä nuorin, juuri 2v täyttänyt on aivan erilainen kuin sisaruksensa.
Meillä sisarukset ovat jo hyvin kypsiä pikkuveljen jatkuvaan raivoon (joka alkaa aamulla jo 6.30)
Sisko pelkää taaperoa
Nuorin isosisko 4v selvästi pelkää näitä raivareita. Ja ilman raivareitakin poika saattaa lyödä (yleensä lelulla) siskoaan, repiä hiuksista, raapia, puristaa, töniä, rikkoa leikit yms. Sisko on niin rauhallinen ja kiltti, ettei ikinä suutu tai anna takaisin (en siis tarkoita, että pitäisi antaa takaisin) vaan itkee ja juoksee syliin turvaan.
Nyt ollaan siinä tilanteessa, että heti kun silmä väittää niin pikkuveli satuttaa siskoaan. Kooltaan nämä pienimmät ovat samankokoisia ja pikkuveli on paljon siskoaan voimakkaampi. Kumpikin näistä pienistä on kotihoidossa ja lisäksi kerhossa käyvät. Kerhossa menee hyvin.
Me touhutaan paljon lasten kanssa ja annetaan huomiota mielestäni paljonkin, mutta tuo 2v saa koko kodin ilmapiirin kireäksi.
Olen aika voimaton. Saan raivarit kyllä hillittyä ja puutun aina toisten satuttamiseen, sanoitan ja pidän sylissä, mutta sitten menee taas 5min ja piru on irti.
Mikään ei auta! Taaperon impulsiivisuus jatkuu
Nyt olemme toimineet niin, että ne lelut millä toista lyödään tai mitä heitetään (esim ikkunaan, telkkariin, toisia päin) otetaan kokonaan pois. Tästä seuraa tietenkin raivari, jota saadaan rauhoitella 5-15min.
Jos siskoa satutetaan niin veljeä komennetaan ja kerrotaan miksei näin saa tehdä ja sisko pääsee syliin lohdutettavaksi. Pari kertaa olen joutunut nostamaan pojan portin taakse (missä olen itse vieressä) jos on isommin satuttanut, että saan lohdutettua siskoa.
Epäilen pojalla aistiyliherkkyyttä, joka ilmenee aistihakuisuutena. Ei anna pestä hampaita vaan se tehdään väkisin aamuin, illoin valtavan rimpuilun ja huudon säestämänä. Olisi mielellään kokoajan alasti. Suuttuessaan hakkaa päätään lattiaan. Työntää edelleen kaikki lelut suuhun. Kaivaa pyllyä…
Suuttuu silmittömästi pienestäkin, jos esim siirrän hänen lautastaan lähemmäksi häntä. Tai jos vessareissulla autan nostamaan kalsarit ylös.
Neuvolassa sanoivat, että kuulostaa normaalilta 2-vuotiaalta eivätkä oikein tuntuneet uskovan mun epäilyjä aistiyliherkkyydestä.
Poika on motorisesti todella lahjakas, puhuu 3-4 sanan lausein, on täysin kuiva (päivä + yö), jaksaa keskittyä leikkeihin pitkiäkin aikoja. Tämä käytöspuoli on meidän ainoa ongelma enkä todellakaan tiedä miten mun pitäisi toimia näissä tilanteissa. Kenenkään ei kuuluisi pelätä omassa kodissaan.
Nyt on hyvät neuvot kalliit
