Olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että pojillemme emme hanki omia katumopoja, pojistamme ei mitään mopopoikia tule. Mopo -vaihe jää meillä väliin. Syynä tähän puhtaasti raha ja toisaalta myös turvallisuus.
Neljän pojan mopot, mopokortit, vakuutukset ja polttoaineet vievät sen verran paljon rahaa, että mielummin käytämme nekin rahat perheemme yhteisiin ulkomaanmatkoihin ja säästämme samalla turvalliseen autoon, jolla pojat voivat ajaa 18 vuotta täytettyään.
Olemme valinneet poikien harrastukset niin, että he pääsevät kulkemaan niihin kävellen tai polkupyörällä. Asumme lähellä kaikkea, mopo ei siis tule olemaan kulkemisen kannalta pakollinen hankinta.
Mopopoikia meille ei tule, pidämme pojat turvassa
Turvallisuus onkin sitten kimurantimpi juttu. Onhan se totta, tapaturma voi tapahtua kävellessä, pyöräillessä tai rullaluistellessakin. Silti se pienellä mopolla kovaa huristaminen autojen seassa ja vielä niin kovin nuorella iällä, on mielestäni aika pelottavaa. Ei yhtään houkutteleva ajatus odotella illalla mopolla ajelevaa poikaa kotiin kavereilta. Sama se on toki edessä autolla ajelevan pojankin kanssa, mutta sitten hänen ympärillään on edes hieman suojaa mahdollisen kolarin sattuessa ja toisaalta myös iän tuomaa älliä päässä.
Mopokortin käyttöaika on niin lyhyt, että se aika menee hujauksessa ohi ilman mopoakin. Liikennesääntöjä voi opetella myös polkupyörällä liikuttaessa.
Moottoriurheilua emme kiellä
Totuus on kuitenkin se, että jos poikaa kiinnostaa moottorit ja moottoriajoneuvot, niin ehdottomasti hän saa moottoriajoneuvolla ajella. Meillä se ajelu tulee tapahtumaan radalla, ei liikenteessä. Pojillamme on jo aikaisemmin ollutkin yhteinen motocrosspyörä ja samanlainen hankitaan sitten isompana versiona jos hinkuvat mopolla ajelemaan. Isä saa viedä pojat motocrosradalle, missä ei ole liikenteen vaaroja. Toistaiseksi kukaan pojista ei osoita mielenkiintoa moottoriurheiluun.
Moni sanoo, että katumopo on ikään kuin pojan oikeus. ”Eihän se ole poika eikä mikään jolla ei mopoa ole”. Yllättävän lokeroivaa ajattelua minusta. Ei kaikki pojat ja miehet ole kiinnostuneita kaksipyöräisistä ja vaikka olisikin, niin eihän lapsen tarvitse noin muutenkaan ihan kaikkea aina saada mitä hän haluaa. Jokainen perhe vetää sen oman rajanvedon siihen, että mitä vempaimia haluaa lapsilleen ostaa ja mitä kotiin hankitaan.
Minusta ei ole huono asia jos joku toinen äiti haluaa lapselleen mopon ostaa. Usein maalla se on pakollinenkin hankinta. Minusta voin silti ihan avoimesti ja rehdisti todeta, että ME emme ole katumopoja pojillemme hankkimassa, eikä sekään ole huono asia. Tietysti koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta näillä näkymin näillä ajatuksilla. Katsellaan sitten 5 vuoden päästä uudestaan.
Onko muiden pojat saaamassa tai saanut oman katumopon?
-Anonyymi kirjoittaja-
