• Rakkaat pehmot esittäytyvät. Kuvat ennen ja nyt

    Hei olen Laihis!

    9 vuotta sitten Oliverin isotäti antoi minut lahjaksi, olemme olleet yhdessä siitä eteenpäin. Minua on rakastettu TODELLA paljon, niin kuin kuvasta voit nähdä.

    Olen kokenut hurjasti kaikkea jännää. Olen ollut kerran kadonneena kokonaisen kuukauden Oliverin ollessa 6 vuotias. Minulle pidettiin jäähyväisjuhlat ja Oliver vastaanotti (vastentahtoisesti) uuden pupun tilalleni. Oliverin äiti väitti Oliverille, että lähdin pupuperheen luokse, mutta oikeasti olin piilossa auton hansikaslokerossa. Hyvä piilo olikin.  Toinen jännä tilanne oli aikanaan Egytin lomallamme, kun huoneen siivooja vei minut lakanoiden mukana pesulaan. Oliverin äiti ja isä saivat hankittua minut onneksi takaisin.

    Oliver ei mene minnekään yöksi ilman minua. Olen aina mukana. Oliver tykkää pitää minua sylissä vieläkin päivittäin. Kun Oliver oli pieni minua on rutistettiin, imettiin, purtiin ja heiteltiin. Olen käynyt kerran nalletohtorilla ja sain sieltä uuden nenän ja silmät. Oliver ei kuitenkaan anna äidin täyttää minua uudelleen, sillä Oliver pitää minusta tällaisena kuin olen. Minua kyllä pestään,mutta värini on silti muuttunut pysyvästi tummaksi. Nimeni on nykyään Laihis, koska olen niin laiha.

    Hei olen Tikru!

    En ihan muista varmuudella miten päädyin Ossianin pehmoksi, mutta olen ollut mukana Ossianin elämässä jo 11 vuotta. On hauska sattuma, että juuri minä olen Ossianin pehmo, sillä Ossianissa ja Nalle Puhissa seikkailevassa Tikrussa on paljon samaa. Kun Ossian oli pienempi, niin minulla oli erilaisia vaatteitakin päällä. Ossian halusi pukea minut vaatteisiin ja hän hoiti minua kuin pientä vauvaa. Pääsin rattaisiin ja nukensänkyyn Ossianin leikeissä. Olin myös pyörän tarakalla istuimessa. Välillä minulle piti jättää paikka ruokapöytäänkin.

    Minä en ole koskaan kadonnut, sillä Ossian on pitänyt minusta erittäin hyvää huolta. Edelleenkin pääsen Ossianin kainaloon yöllä ja mukaan reppuun jos Ossian lähtee jonnekin yökyläilemään. Muuten en enää oikein ole mukana leikeissä, Ossian on jo niin iso. Onneksi Ossianin pikkuveljet ottavat minut aina mukaan leikkeihinsä jos pehmoilla on leikkipäivä keskenään. Olen muille pehmoille ikään kuin isoveli.

    Hei olen Kettu Repolainen!

    Minä olen kaikista nuorin pehmo tässä perheessä. Omistajani Ollie on vasta 3 vuotias. Minut on Ollien äiti ostanut aikanaan Lapista. Silloin kun Ollie oli vielä äidin masussa. Ollie sai minut heti kun tuli ensimmäisen kerran kotiin sairaalasta. Olenkin Ollielle todella tärkeä ja Ollien on vaikea saada unta ilman minua. Nykyään kun Olliella on pieni koiranpentu, niin olen usein iltaisin hukassa. Kookos koira tykkää kuskata minua eripuolille asuntoa ja sitten Ollie ei löydä minua enää ollenkaan. Onneksi olen sitten kuitenkin aina jostain löytynyt.

    Minulta on hieman lähtenyt jo väriä silmistä ja olen menettänyt pörröisyyteni, mutta edelleen minua on oikein mukava halia. Ollie laittaa minut yöksi aina yöhousujensa sisään. Syytä siihen ei tiedä kukaan, mutta se on Ollien tapa. Siellä on minulla turvallinen olla, joten ihan kiva tapa onkin. Tästä tavasta johtuen minua on myös pestävä aika tiuhaan tahtiin. Ehkä juuri siksi olen kulunut niin nopeasti.

    Hei olen Norsu!

    Minä olen kotoisin Espanjasta josta Oscarin äiti minut hankki kun odotti Oscaria. Äiti oli melko vakuuttunut, että Oscar on tyttö, joten minulla on vaaleanpunainen rusetti kaulassa. Nykyään se on tosin harmaa. Alkuperäinen väri oli hyvä, sillä Oscarkin tykkää pinkistä. Minussa on sellainen erikoisuus, että jalassani on hopeinen pieni tähti. Minun toinen nimenikin on Tähti. (Norsu Tähti). Oscarille olen tärkeä, mutta Oscar ei vie minua juurikaan mihinkään. Hän pelkää, että katoan. Siitä syystä olen pääasiassa aina Oscarin sängyssä. Oscar ottaa eskariin, sekä muihin kyläpaikkoihin mukaansa jonkun muun pehmon, jotta minä pysyn turvassa kotona. Joskus olen päässyt pidemmille perhematkoille mukaan.

    Vaikka olenkin ollut pääasiassa turvassa Oscarin sängyssä kaikki nämä 6 vuotta, niin olen silti aika paljon muuttunut matkan varrella. Oscar sai juuri vähän aikaa sitten nähdä miltä näytin alunperin ja hän ei ollut uskoa silmiään. Oscarin mielestä en ole enää yhtään niin pehmeä kuin pitäisi, silti hän pitää minut mielellään lempi pehmonaan.

    Oscarin äiti on ostanut aikanaan neljä tismalleen samanlaista pehmoa talteen ja säilyttänyt niitä, jotta Ossian, Oliver, Oscar ja Ollie voivat sitten aikuisina antaa samanlaisen pehmon omalle ensimmäiselle lapselleen, kuin mikä heillä on itsellään pienenä ollut. Pojat tietävät, että uudet pehmot ovat odottamassa heidän mahdollisia tulevia lapsiaan ja aina välillä he tykkäävät yhdessä äidin kanssa katsoa miltä me pehmot olemme alunperin näyttäneet. Silloin uudet pehmot kaivetaan esiin ja ihmetellään kuinka paljon meitä lempi pehmoja onkaan rakastettu!

    Minkälaisia pehmoja teidän lapsillanne on?

    Lue myös: Poikien uusi koiranpentu
    Mahdollista vain poikaperheissä! Katso kuvat

    Kommentit

    1. Voi ei miten ihana merkintä !
      En ole aiemmin mitään kommentoinut, mutta aloin lukemaan blogiasi n.10kk sitten kun aloitin taipaleeni pienen pojan äitinä. Blogisi on aivan ihana ja tarinat pojista ja teidän arjesta kuulostavat aivan mahtavalta. Vauva-arki on ollut itsellä täydellisen ihanaa ja täällä oma pikkumuru opettelee juuri kävelemään. Vaikka tästä vauvakuplasta ei millään haluaisi irrottaa niin odotan silti suurella mielenkiinnolla aikaa kun minunkin nähtäväkseni tuodaan aarteita; niitä kiviä ja keppejä. Rakennetaan majoja ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa ja pääsen tutustumaan pienen pojan maailmaan.
      Minulla on itselläni neljä pikkusiskoa ja yhdellä siskollani on kaksi tyttöjä, joten rakenneultrassa ollessamme alkoi sellainen riemun, hämmennyksen ja epäuskon kiljunta kun saimme kuulla odottavani poikaa ! 😀 Olin ollut niin varma, että tyttö sieltä olisi tulossa, mutta mikä ihana yllätys se olikaan 🙂
      Tämän päiväiseen tekstiisi vielä Sen verran, että itselläni oli aikoinaan myös hyvin rakas ja tärkeä pehmolelu, vaaleanpunainen Nestori-nalle. Kulutin hänet aivan puhki ja lopulta nallesta oli enää toinen jalka jäljellä, älä kysy miten on mahdollista 😀 Sain keltaisen Nestori-nallen ja sen jälkeen vielä tismalleen samanlaisen kun alkuperäinen oli. Se on vielä tallessa ja odottaa parsimista, jotta voin sen antaa omalle pojalleni jos hän sen haluaa. Meillä ei vielä ole valikoitunut mitään unikaveria, mutta eiköhän sen aika tule kohta.
      Muistan miten kätilö-ystäväni kehoitti minua ottamaan jo sairaalaan mukaan harson tai unirätin missä olisi sekä minun että mieheni tuoksu, jos kävisi niin että vauva ei pääsisi heti ihokontaktiin. Harso ei tullut käyttöön sairaalassa koska vauva oli iholla kokoajan, mutta muistan hyvin mieheni ilmeen kun sängyssämme oli loppuraskausajan ainaaina harso pyörimässä tyynyjen välissä 😀
      Lämmintä ja aurinkoista keväänodotusta sinulle ja kauniille poikakatraallesi. Olet kyllä oikea kuningatar-äiti !
      T. Pia

      1. Kiitos Pia ihanasta ja pitkästä kirjoituksestasi. Voin vain kuvitella, että jos ei ole suvussa ollut poikia (ei esim omia veljiä) niin on jännä nähdä millainen on pieni poika ja poikien maailma. Olen miettinyt omaa miestäni kun hänellä on vain veli ja nyt neljä omaa poikaa, että kuinka ihmeissään hän varmaankin on sitten jos saa joskus pojantyttären. Hauska nähdä miten käy. Mukavaa, että olet löytänyt blogiin ja vaikka en niin kauheasti kirjoittelekaan juttuja meidän arjesta, niin varmasti jossain välissä piristeenä seassa myös sellaisia juttuja. Ainakaan toistaiseksi ei ole poikien äitinä vielä tylsää hetkeä ollut. Kiva, että pääset myös kokemaan pojan äitiyden.
        Kuulostaa hauskalta tuo unilelu josta säästyi vain jalka 🙂 en kyllä yhtään sitä ihmettele, sillä tuo Oliverin pupu on niin kamalassa kunnossa, että ei kauaa enää mene kun alkaa raajatkin irtoilemaan. Ihana idea, että poikasi saa sinun vanhan pehmosi. Minullakin on joitain leluja pojilla (mopo, liitutaulu ja nukkekoti), jotka ovat minun vanhojani ja onhan se jotenkin suloista ajatella, että niillä on joskus itsekin leikkinyt. Jos säästyvät vielä pokien käytöstäkin ehjänä, niin sitten vielä lapsenlapsille.
        Aurinkoista kevättä sinnekin. Nautinnollisia hetkiä poikasi kanssa, kohta teillä alkaa minun lemppari aika…taapero!!!! Ihanampaa ei olekaan!

    2. Ihanan rakastettuja pehmoja ???? Meiltä löytyy myös ekan kuvan pupu ja kuopus kyllä imeskeli hampaita tehdessään sen korvat aina ihan litimäriksi ???? Nykyään kuopus suosii unileluina kaulureita ja tuubihuiveja. Mitä villaisempi sen parempi ???? Esikoiselle rakkaimpia pehmoja ovat tällä hetkellä sininen lintu ja Ville Viikinki ????

    3. Niin tuttua! Niin tuttua! Just mieheni kanssa juteltiin, että ois tarvinnut ostaa aikoinaan unileluja kaksi. Tällä hetkellä tulee iso itku, jos unilelun laittaa pesuun. Toisaalta pesemättömänä siihen alkaa varmaan pian kerääntymään kasa matoja!

    4. Ihana idea ollut ostaa pehmoja aikoinaan kaksi ja säästää toinen lapsenlapsille. Meilläkin on tyttärellä kaksi samanlaista unilelua mutta molemmat ovat käytössä, koska yksi ”lehmä” kainalossa ei tule yhtä hyvät unet, kuin kahden ”lehmän” kanssa 😉 Pojan lempipehmo (”kultainen koira”) näyttää tismalleen yhtä tyhjältä ja nuhjuiselta kuin nuo teidän poikien pehmot. Ostin kerran uuden samanlaisen ”kultaisen koiran” hetkellisesti kadonneen alkuperäisen tilalle mutta se ei tuntunut lapsen rakkaalta koiralta.

      1. Meillä näitä ”tulevien lasten” pehmoja on usein pyydetty yökaveriksi, mutta en ole antanut 🙂 Niitä ei saa liata. Katsella voidaan.

    5. Ihana idea ostaa samanlaiset pehmot!!

      1. Vähän harmittaa kun Tikrua en enää löytänyt ihan saman kokoisena. Mutta söpö tuo pienikin.

    6. Tuolla 9v pojalla on yksi pehmo yli muiden. Iso nallepuh, jonka sai kummeilta lahjaksi 1v joulunaan. Nalle on kokenut reissuissa raahaamisesta selkäreppuna olemiseen ja sen päällä on ajeltu pitkin lattiaa korvista pitäen. Sen se on näköinenkin ja edelleen rakas omistajalleen vaikkei sillä nykyään enää juuri leikitä. Mutta sen on oltava olemassa kaikkine likoineen.
      Mihinkään muuhun pehmoon lapsi ei ikinä ole samallalailla kiinnittynyt kun tuohon otukseen. Se oli ihastus ensinäkemältä =)

    7. Meillä pojalla 4 v 8 kk ollut synnäriltä asti lammaspehmo. Tosin aluksi hänellä oli unileluna käytössä Dumbo uniriepu, mutta se jäi pois aika pian ja ”Lassi-lammas” on ollut siitä asti rakkain, vaikka lisäksi on myös 2 muuta unileluna. Lassia on kyllä rakastettu huolella. Se on mm. Toiminut tutin korvikkeena, kun vieroitimne tutista 1,5 vuotiaana. Lassin naama on kyllä sen näköinenkin. Kun odotin viime ja tänä vuonna kuopustamme, poika kantoi lassia paitansa alla ja siskon synnyttyä Lassia on hoidettu kuin vauvaa ja Lassi myös välillä tekee ”tyhmyyksiä” eikä suinkaan poikamme ????

    8. Meillä taitaa asua Laihiksen kaksoisveli 😀
      Kovasti rakastettu nyt 5 vuotta; satuin jopa toistamaan kun poika vauvana unisena/itkuisena takertui vieruskaverina ”lojuneeseen” pupuun, ja siitä lähtien ovat kulkeneet yhteistä matkaa. Ukki osti pupun pojalle jo sairaalaan – kuten serkuilleen. Minä yritin olla fiksu ja ostin toisen tarhaan; hetken tuo toimikin, mutta niin vain ajauduttiin kuskaamaan ensimmäistä Unipupua sinnekin ❤

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart