Olen totaallisen äimistynyt siitä miten ihmiset ajattelevat poikalapsista. Meille kävi niin, että poikavauva oli pettymys kaikille.
Minulle siis siunaantui kaksi poikaa, ja toinen niistä on yhteiskunnalle ilmeisesti liikaa. Monet itkut olen asian vuoksi vuodattanut, sillä ihmisillä ei näytä olevan minkäänlaista suodatinta esittäessään omia mielipiteitään meidän perheen lapsien lukumäärästä ja sukupuolista.
Kun saimme esikoispoikamme, oli meidän molempien suku innoissaan asiasta. Toki melko pian alkoi tulla kommentteja siitä ,että koska se pikkuprinsessa olisi tulossa. Siis mitä?? Todella raivostuttavaa. Koin sen heti iskuna meidän upeaa rakasta poikaamme kohtaan. Miksi he eivät halunneet toista samanlaista ihastuttavaa pikkupoikaa perheeseemme?
Toinen lapsi oli tervetullut, kunhan ei ole poika
Sitten tuli hetki, jolloin alkoi tuntumaan että nyt voisi olla aika toiselle lapselle. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon. Surun murtamana päätimme vielä kokeilla. Toisella yrityksellä raskaus onnistui ja tunsimme itsemme niin siunatuiksi. Mutta kyllä onnen ylle alkoi melko pian kertymään tummia pilviä. Sukulaiseni ensimmäinen kommentti oli raskaudesta kuultuaan: ” voi kuinka ihanaa, saadaan joulupöytään pieni pörröpäinen tyttö”. Toinen sukulainen kommentoi, että jospa nyt tulis tyttö. Työkaverini odottivat ihanaa pikku prinsessaa. Jopa ystäväni toivoivat että saisimme nyt sen tytön. Olin vain hiljaa ja hämmentynyt kommenteista. Vaikka itse toivoin poikaa, alkoi minusta tuntua että kuuluisiko minun toivoa tyttöä?
Lue myös: Poikien Äiti blogi, Älä sano näitä asioita monen pojan äidille
Rakenneultra koitti. Saimme tietää että odotimme toista poikaa. Ensin huokaisin helpotuksesta, mutta kyllä sekin helpotus pian loppui kun ihmiset alkoivat sääliä meitä. ”Voi ei, miten voi olla noin huono tuuri!” ”Kyllä kolmas sitten on tyttö”. Miksi ihmiset oikeasti haluaakaan tyttöjä? Olenko nyt jäänyt paitsi jostain aivan uskomattoman upeasta asiasta kuin tyttölapsi.
Läheinen sukulaiseni ei uskonut että pojan saisimme. Toivoi niin kovasti että ultrassa oltaisiin sukupuoli nähty väärin. Kaupoissa hän esitteli minulle vauvan mekkoja ja pitsiunelmia. Koitin sanoa että poika se nyt kuitenkin on. Sukulaiseni jopa sanoi suoraan ettei hän pidä poikien rumista vaatteista. Saan kuulla koko ajan siitä kuinka kolmas lapsi olisi oltava tyttö. Ja tämän asian sanoivat myös täysin tuntemattomat. Ainoat ihmiset jotka minua ymmärsivät olivat toiset poikien äidit. Hain lohtua heiltä.
Uusi tulokas on sukulaisille pelkkää ilmaa, poikavauva oli pettymys
Nyt minun toinen rakas poikani on maailmassa. Isovanhemmat eivät ole häntä käyneet ristiäisten jälkeen katsomassa. Ihmisiä ei tunnu kiinnostavan muutenkaan uusi tulokas, koska onhan hän samanlainen kuin isovelikin. Asia on todella raskas minulle ja tuntuu että välillä en vain enää jaksa edes keskustella ihmisten kanssa lapsista. Me emme enää lapsia tee, koska kaksi poikaa oli minulle suurin unelma maailmassa.
Lue myös: Poikien Äiti blogi, Onnea on olla äiti pojalle -10 syytä
Tunnen siitä asiasta kiitollisuutta. Silti muiden kommentit loukkaavat minua, koska koen olevani jotenkin huonompi koska olen muiden silmissä epäonnistunut. Lähipiirissä näitä ”ensin poika ja sitten tyttö” perheitä riittää. sukulaiseni ihannoivat näitä ääneen ja muistavat aina perään sanoa että teillä se ei oikein tuuri ollut myötä. Voi meitä raukkoja kahden lapsen vanhempia. Aivan järjettömän epäonnistuneita olioita jotka eivät tyttöä mennyt tekemään vaikka käsky kävi.
