• Haluamme hoitaa lapsemme kotona

    Tämä on aihe, mistä on kovin vaikea lähteä keskustelemaan ilman, että siitä ei tulisi tappelua: tarvitseeko alle esikouluikäinen lapsi varhaiskasvatusta? Luotan kuitenkin blogini pääasiallisiin lukijoihin, poikien äiteihin ja uskallan ottaa tämän vaikean aiheen pohdittavaksi. Me selviämme tästä varmasti ilman riitelyä.

    Meidän pienin poikamme Ollie on nyt 4 vuotias. Hän kävi päiväkodissa osa-aikaisesti noin 1-2 päivää viikossa ollessaan 3 vuotias, koska minä ja mieheni kävimme silloin kodin ulkopuolella täysiaikaisesti töissä molemmat. Saimme soviteltua työvuorojamme niin, että Ollien päiväkotipäivät jäivät noinkin vähiin. Nyt Ollie on kokonaan kotona, sillä minä olen yrittäjä ja teen työni täällä kotona.

    Lue myös:: Päiväkodin päiväunet, lasten painajainen

    Voisin varmasti ihan hyvillä mielin viedä pojan päiväkotiinkin, sillä teen töitä aktiivisesti vähintään 8h päivässä, mutta en halua. Haluan, että Ollien ei tarvitse aamulla herätä aikaisin (eikä minun) tai mennä meluisaan päiväkotiryhmään pärjäämään muiden sekaan. Haluan hänen olevan kanssani kotona ja elävän rauhallista arkea oman perheensä kanssa. Nyt kun hän vielä hetken voi.

    päiväkoti

    päiväkotiin

     

     

    Hieman takaraivossani kolkuttelee uutisoinnit varhaiskasvatuksesta ja tutkimuksista joissa todetaan, että korkeasti koulutettujen vanhempien lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen useammin kuin heikommin koulutettujen vanhempien lapset. Ja, että varhaiskasvatuksessa mukana olleet lapset pärjäävät koulussa paremmin.

    Meidät luokiteltaisiin siis Pekan kanssa heikosti koulutettujen joukkoon ja se ei kuulosta yhtään tyylikkäältä. No todellisuudessa toisella meistä on korkeakoulututkinto ja toisella ei, ja kun asiaa ihan tosissaan miettii, niin tottakai tutkimuksen tulokset ovat juuri nuo mitkä ne ovat. Koulutetummat ihmiset ovat todennäköisemmin myös urakeskeisempiä ja haluavat edetä urallaan, jolloin lapset menevät päiväkotiin aikaisemmin. Kun taas vähemmän koulutetut ihmiset ovat ehkä todennäköisesti valinneet uran sijasta perheen ja jättäytyneet kotiin hoitovapaalle tai aloittaneet työt ensin osa-aikaisesti.

    Tarvitseeko pieni lapsi virikkeitä?

    Jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta, päätöksen tekevät kuitenkin vanhemmat. Osa vanhemmista haluaa pitää lapsensa päiväkodissa vaikka itse olisivat kotona, esim pikkusisaruksen synnyttyä. Tämä on kuulemma yllättävänkin yleistä (kertoi päiväkodissa työskentelevä ystäväni). Minulle tämä on aika vieras ajatus, sillä vietän mielelläni kaiken ajan lasteni kanssa, minkä vaan voin. He kasvavat niin nopeasti, että en halua menettää siitä päivittäin suurinta osaa vapaaehtoisesti päiväkodille.

    Ymmärrän silti senkin, että tilanteita on hyvin erilaisia. Äiti voi olla masentunut tai lapsi erityislapsi ja lapsen kotona oleminen ei tunnu perheelle hyvältä vaihtoehdolta. Mutta jos kaikki on normaalisti, niin TARVITSEEKO lapsi todella virikkeitä ja varhaiskasvatusta ollessaan alle eskari-ikäinen?

    Mitä tekee alle eskari-ikäinen normaalissa arjessaan? Leikkii yksin ja leikkii kavereiden kanssa. Tarvitseeko sen ikäinen muuta? Kysyn tätä nyt ihan puhtaasta mielenkiinnosta, koska oikeasti en tiedä tarvitseeko? Joku viisaampi voi sen meille varmasti tässä kertoa. Jos lapsi saa kotona tilaa leikkiä turvallisesti, syliä, satuja, terveellistä ravintoa ja ulkoilua, niin mitä muuta lapsi tarvitsee?

    Pitäisikö tuollainen 4 vuotias viedä jo väkisin päiväkotiin?

    päiväkoti

     

    Ollielle riittää kerho

    Todellisuudessa meillä on käynyt hyvä tuuri ja Ollie on saanut kaupungilta kerhopaikan, mikä on myös varhaiskasvatuksen alaisena. Ollie on kerhossa aina 2,5h kerrallaan, muutaman kerran viikossa ja saa laadukasta varhaiskasvatusta koko sen ajan. Tämä sopii Ollielle (ja meille) hyvin, sillä kokonainen päiväkotipäiväkään ei tarjoaisi hänelle välttämättä sen enempää aktiivista varhaiskasvatusta yhden päivän aikana. Päiväunet, ruokailut, siirtymät, ulkoilu ja leikkiaika lohkaisevat päiväkodin päivästä aika ison siivun.

    Juttelin tänään Ollien kerhon aikuisten kanssa siitä, että mitä taitoja varhaiskasvatus yrittää tukea ja he kertoivat, että pääasiassa varhaiskasvatuksessa keskitytään hyvin käytännöllisiin asioihin. Pukemiseen, siisteyteen, syömiseen  ja vuorovaikutukseen. Näiden taitojen opettelu tuskin on ongelma lapselle kotioloissakaan?

    Jokainen toki päättää tilanteensa mukaan viekö lapsen päivähoitoon jos on itse kotona, mutta minua kiinnostaa nimenomaan tämä näkökulma, että saako lapsi päiväkodissa oikeasti jotain, mitä hän ei kotona voisi saada? Tämä kiinnostaa minua myös siksi, että pitäisi tehdä jotain päätöksiä miten me jatkamme. Hoidammeko Ollien esikouluun asti kotona, vai lähdemmekö jo aikaisemmin aktiivisemmin varhaiskasvatuksen pariin?

    Ollie

    Ollie viihtyy kerhossa todella hyvin. Tärkeää on saada pakata eväät ja kerhotossut kerhoreppuun itse.

    Kommentit

    1. Hopp

      Täysin samaa mieltä! Nim. Lastentarhanopettaja

    2. uutistyössä

      Tämä aihe on ollut mielessäni monta kertaa, aivan superhyvä että kirjoitat tästä!
      Silloin kun kymmenen vuotta sitten sain esikoiseni, en kuullut paljonkaan sanaa varhaiskasvatus. Minusta tuntuu, että se on tullut yleiseen käyttöön aivan viime vuosina.
      Kymmenen vuotta sitten siinä kuplassa, missä minä elin, viesti oli tämä: päiväkodista saa paljon tauteja, korvakierteitä ja liikaa melua, ja sinne kannattaa mennä vain, jos on pakko. Ajatus iskostui mieleeni, ja välttelin esikoisen kanssa päiväkotia viimeiseen asti.
      Molemmat lapseni ovat olleet päivähoidossa, mutta vain siksi, että me aikuiset olemme töissä. Puhumme yhä tänä päivänäkin päiväkodista hoitopaikkana – se on paikka, johon viemme lapset vain, koska tarvitsemme heille hoitajan, lapset eivät voi oleilla työpaikoillamme.
      Mitä sitten tekisimme, jos olisimme kotona lasten kanssa? Ensinnäkin meidän paikkakunnalla lapsi ei saa olla täyspitkää päivää päiväkodissa, jos hänen vanhempi on kotona. Tämä mielestäni paljastaa, että päiväkoti on yhä tänä päivänä ensisijaisesti hoitopaikka vanhempien työn vuoksi. Se ei ole koulu. Muutenhan koululaisillakin olisi pidempi päivä niillä, joiden vanhempi on töissä ja lyhempi niillä, joiden vanhempi on kotona.
      No, meidän lapset ovat päiväkodissa perinteisesti hyvinkin pitkiä päiviä. Meillä on päiväkodista hienoja kokemuksia, mutta se ei ole tässä se pointti. Se EI tarkoita, että pitäisin päiväkotia lapsen kannalta tärkeänä. Jos olisin kotona, lapsi EI menisi päiväkotiin, vaan johonkin kerhoon ja ennen muuta köllisi kotona.
      Varhaiskasvatus kuulostaa sanana hienolta, mutta minä en ole nähnyt päiväkodissa tehtävän mitään, mitä en voisi tarjota lapselle kotona.
      Nämä kaikki toteutuvat meillä kotonakin silloin, kun en ole töissä:
      -lapselle ääneen lukeminen
      -arkitoimien opettaminen
      -tunteiden sanoittaminen
      -liikunta, ulkoilu
      -metsäretket
      -kaverin kanssa leikkiminen
      -matematiikka, pelit, leikit, piirtäminen
      -uni ja lepo, uintiopetus, pyöräilyn opettelu
      -hyvä ravitsemus
      Minusta olisi tärkeä vain listata asiat, joita lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Kun lista on tehty, pitäisi olla aivan se ja sama, missä ne asiat saa. Jos jossain perheessä näyttää, että hallinnassa ei ole ruoka, lepo, leikki kuin ulkoilukaan, lapsi varmasti hyötyy päiväkodista. Mutta asetelmaan, että lapsi tarvitsee nimenomaan päiväkodin varhaiskasvatusta, on mielestäni virheellinen. Ja jos lapsi tosiaan tarvitsisi päiväkodin varhaiskasvatusta, se olisi kai lailla säädetty.
      Minusta olet logiikallasi täysin oikeilla jäljillä, lapsi ei tarvitse päiväkotia, vaan tiettyjä juttuja, jotka voi tarjota se päiväkoti.

      1. Jonna-Emilia

        Olipa hyvä lista! Omalla kohdallani on myönnettävä, että joitain taitoja pojat eivät kotona ole saaneet samanlailla opeteltua kuin olisvat päiväkodissa. Esimerkiksi askartelua emme kotona yhdessä harrasta. Pojat saattavat itsekseen piirrellä ja väritellä, mutta sellainen ohjattu askartelu ei toteudu meillä. Silti isomamt ainakin ovat hienosti eskarissa ja koulussa nekin taidot oppineet ja ihan ikäistensä tasolla ovat olleet.

    3. Mari

      Meillä on myös neljä poikaa ja nuorin meni syksyllä esikouluun oltuaan koko ikänsä kotihoidossa kerhoa lukuunottamatta ja saimme aina selitellä valintaamme, kun lapsi ei opi sosiaalisia taitoja ja toimimaan ryhmässä jos on vaan kotona. Hei haloo missähan kuplassa ne kuvittelee että kotihoidossa olevat lapset viettää aikansa. Meillä on neljä lasta kotona ja leikkipuistot vieressä. Meillä on loistava päivähoito mutta tuonikäinen lapsi ei todellakaan normaalisti tarvitse päivähoitoa!!
      Poikaa on kehuttu hänen taidoistaan ja itsesäätelykyvystään ja kuinka hienosti osaa olla ryhmässä joten huoli pois ei ne lapset kotona ainakaan pilalle mene ????????

      1. Jonna-Emilia

        Isossa perheessä pienimmät tulevat varmasti oppimaan sosiaaliset taidot ihan omassa porukassakin. Ja tosiaan kyllähän sitä kuljeksitaan ja tehdään arjessa koko ajan kaikenlaista.

    4. Nina

      Jokaiset vanhemmat tekevät omat ratkaisunsa. En arvostele toisten tekemiä päätöksiä, koska tavallaan nämä ovat henkilökohtaisia, perheen sisäisiä asioita. Minusta on kuitenkin hienoa, että Suomessa on mahdollisuus viedä lapsi päiväkotiin tai olla viemättä!

    5. Marjatta

      Meillä tyttö aloitti päiväkodissa 2pv viikossa alle 3vnä. Itse olin ja olen edelleen pienemmän kanssa kotona. Syynä oma jaksaminen. Ja kun neuvolassa puhuttiin asiasta, todettiin sen olevan erittäin hyväksi myös tytölle. Hän on tosi ujo, eikä tahdo lähteä mukaan esim ryhmäleikkeihin (esimerkkinä vaikka karhu nukkuu). Katselee mieluummin sivusta, ei pidä esiintymisestä. Päiväkoti kuitenkin tekee hänelle tosi hyvää, ja pärjää ja viihtyy siellä mainiosti. Jos olisi vain kotona, vaikka käydäänkin myös kerhossa yhdessä kerta viikkoon, olisi eskariin yhä äkkinen meno varmasti hyvin vaikeaa. Olenhan kerhossakin kokoajan mukana, ja sielläkin tahtoo tehdä asiat vain minun kanssa. On hyväksi hänelle oppia toimimaan myös ilman minua ja rohkaistua toimimaan ryhmässä. Kaverit on myös tosi tärkeitä päiväkodissa! Kun suurin osa äitikavereista on jo siirtynyt työ elämään, ei kyläily ja leikki paikkoja enää ole niin paljoksi.

      1. Jonna-Emilia

        Niin meillä on niin eri, vaikka lapsi on samanlainen arka ja ujo kun teilläkin, niin silti koko ajan rohkaistuu ihan kotioloissa. Ehkä johtuen siitä kun hänellä on nuo isoveljet tuossa kotona, jotka ovat sitten taas kovin reippaita ja sosiaalisia.

    6. Nimetön

      Ei tarvi. Tuossa vastaus kysymykseesi. Samoja taitoja voi harjoitella rauhassa kotona tuttujen ihmisten kanssa. Saa elää “oman” rytmin mukaan eikä tarvi käydä vessassa silloin kuin käsketään muidenkin käydä. Lapsen lapsuus on lyhyt jos suinkin pystyt viettämään sen hänen kanssa niin tee se. Sisaruksien kanssa hän pääsee harjoittelemaan jakamista, toisen huomioimista yms.
      Meillä on hoidettu kaikki lapset kotona kouluikään asti ja sen jälkeen eikä missään tilanteessa ole tullut ilmi että lapset ois jääny jostain paitsi tai joku taito oppimatta sen takia että eivät ole olleet päivähoidossa, päin vastoin on kehuttu kuinka innostuneita ja toiset huomioon ottavia ovat.

      1. Jonna-Emilia

        Niin, onhan meillä noita sisaruksia, joiden kanssa tosiaan pääsee harjoittelemaan ryhmässä toimimista. Ehkä eniten askarruttaa ryhmäytyminen muihin alueen lapsiin, poika kun on aika arka ja ujo. Jääkö eskarissa sitten ulkopuoliseksi.

    7. Lare

      Ainoa syy laittaa omia lapsia hoitoon on työ..muuten kaikki mahdolliset vapaat kotona…ihana nauttia kotipäivistä..jos voisin niin en lsittaisi hoitoon.

    8. Anne Lehtinen

      Ryhmässä toimimista on hyvä harjoitella ennen eskari-ikää ja sehän hoituu juurikin tuon kerhon kautta! Loistavaa että priorisoitte lasten kanssa elämisen päivähoidon yli. Niin minäkin. Perhepäivähoitajana toimin kunnes kaikki isompia. Siihen asti käydään kerhoissa, jotta saadaan kokemuksia isommista ryhmistä.
      Ihan kamalaa kun toiset pitää kokopäivähoidossa normaaleja lapsia kun ovat itse kykeneviä kotihoitoon.

      1. Jonna-Emilia

        Kaikista surullisinta on kun joku lapsi viedään päivähoitoon aamulla klo 7 ja haetaan illalla klo 18. Jotenkin tosi surullista, vaikka ainahan se ei ole vanhempien oma valinta. Mutta jotenkin sydäntä riipaisee.

      2. Nimetön

        Esiopetus on luotu juurikin siihen tarpeeseen, että lapset saisivat mahdollisuuden harjoitella näitä ryhmässä toimimisen taitoja ja vieraan aikuisen ohjeiden noudattamista yms. ennen koulun aloittamista. Eskariin menemistä ei tarvitse käydä treenaamassa missään. Kyllä vuodessa oppii.

    9. Jenni

      Meillä aikalailla sama kaava lastenhoidossa kuin teillä, ja silloin tällöin etenkin äitiyden alkutaipaleella saimme arvostelua osaksemme juuri tästä päiväkodittomuudesta…Itselle on ollut tärkeää edetä tässä asiassa lapsentahtisesti ja olemme tehneet kaikkemme sen eteen että lapset ovat voineet olla mahd pitkään kotihoidossa. Tämä on ollut myös lastemme toive. Nyt lapset ovat töiden takia päiväkodissa mutta vain tarvittavan ajan. Vapaapäivät pidän heidät aina kotona ja hoitopäivät pidetään mahd lyhyinä, nyt päiväkotielämää nähneenä voin kertoa , että päiväkodista ei saa mitään enempää kuin kerhosta. Eli huoletta hoidatte kuopuksen kotona jos pystytte ja tahdotte.

      1. Jonna-Emilia

        Meillä kuopus on ollut sitä mieltä, että ei halua päiväkotiin. Ihmettelen sitä toisaalta, koska luulisi hänellä olevan tylsää päivisin yksin kotona kun minä teen töitä. Mutta ehkä hän nauttiikin siitä kun saa olla itsekseen rauhallisessa kodissa, missä veljet eivät ole huutamassa. Hassua muuten, että miksi kotona hoitaminen nähdään usein niin huonona asiana? Tärkeintä kai, että perheelle se on toimiva ratkaisu.

        1. Elissa

          Lto:na ja kolmen pojan äitinä vaan lyhyt toteamus, että usein juuri 4v. lapset nauttivat myös aivan yksin tai ihan pienessä ryhmässä leikistä, puuhailusta ja mielikuvitus/jutuista, jolloin pääsee siihen leikin flow’hun, eikä tarvitse keskeyttää leikkejä jonkun muun aikataulun tähden. Näin etenkin, jos on muuten mahdollisuuksia ryhmässä oloon sisarusten, serkkujen, kavereiden tai kerho/hoitotovereiden kanssa.

    10. Kaisa

      Ihana aihe, joka herättää keskustelua ja helposti närää. Jokaisella perheellä pitäisi kuitenkin olla vapaus tehdä omien tarpeiden ja arrvojen mukaan. Hyvä, ketään mollaamaton kirjoitus aiheesta! ????
      Meillä kahden hoitoalalla työskentelevän pojat ovat olleet hoidossa. Esikoinen meni hoitoon 1v. 2kk iässä 4pv viikko. Välillä hoito muuttui 5pv viikko. Nuoremman synnyttyä (esikoisen ollessa 4) esikoinen jatkoi myös osa-aikaista hoitoa 2pv viikko. Koimme tästä olevan iso apu minulle vauvan kanssa kotona ollessa sekä esikoiselle tuttujen kavereiden kanssa leikkiessä.
      Nyt olen itse palaillut kouluttautumaan ja aloittamassa yritystoimintaa. Molemmat pojat (5v ja 1v3kk) ovat 2-2,5 pv viikossa hoidossa. Koulutuspäivät täysin päällekkäin miehen työpäivien kanssa, joten muuten ei onnistuisi. Toivon kuitenki osa-aikaisen hoidon riittävän molemmille ainakin tämän kevättalven ja kesän! ????
      Näin meillä ja ollaan koettu esikoisen saaneen päiväkodista taitoja toimia ryhmässä. Lisäksi kaverit ovat tärkeitä ja todella mieluisia ????
      http://www.rakkaudestahyvinvointiin@blogspot.fi

      1. Jonna-Emilia

        Kaverit ovat varmasti iso ja merkittävä asia lapsille. Se onkin sellainen asia mitä paljon miettii tässä kotihoito asiassa, että onko pienellä Olliella liian vähän kavereita? Niitä ei oikeastaan ole. Hän leikkii veljien kanssa ja veljien kavereiden. Onko se riittäävää vai pitäisikö lähteä jo kohta hakemaan kavereita päiväkodista? Erityisesti kun poika on aika arka ja herkkä, niin onko se huono asia hypätä kyytiin vasta eskarissa?
        Kiva, että teillä on osa-aika hoito onnistunut. Ihana blogi sinulla 🙂

    11. Henriikka

      Hyvä kirjoitus! Minä arvostan jokaista vanhempaa, joka haluaa hoitaa lapsiaan kotona ja vieläpä suoriutuu siitä niin, että kaikkien on hyvä olla ja vanhempi itsekin nauttii siitä. Meillä on kolme lasta, joista kaksi vanhempaa ovat pienessä, yksityisessä, kodinomaisessa päiväkodissa ja itse olen nuorimman 1v lapsen kanssa kotona. Meillä tilanne on hieman vaihdellut elämäntilanteen mukaan. Esikoinen oli pienempänä myös pienessä yksityisessä päiväkodissa, koska minulla oli opinnot kesken. Valmistuin kun toinen lapsi oli 4kk ikäinen ja otin esikoisen kotiin kun sisarus oli 10kk. Yhden talven esikoinen kävi kerhossa ja viihtyi siellä, mutta ei “kotiutunut” sinne. Sitten tuli miehen olkapääleikkaus ja puolen vuoden kuntoutuminen, kolmas pahoinvoiva raskaus ja äidin loppuunpalaminen lähinnä asuinympäristöstä ja arjen kuormituksesta johtuen kun mies oli yksikätinen. Kaksi vanhempaa lasta aloittivat tuosssa päiväkodissa, josta ensi mainitsin kun olivat 4v ja 1,5v. He ovat viihtyneet siellä todella hyvin heti alusta asti ja edelleen käyvät siellä mielellään ja ikää on heillä nyt 5,5v ja 3v. Esikoinen saa jatkaa siellä eskarissa ja syksyllä kun lähden työelämään, myös nuorimmaisemme, sitten 1,5v pääsee samaan päiväkotiin, eli ovat kaikki 3 siellä. Olen nähnyt monia päiväkoteja, sillä olen tehnyt lto-sijaisuuksia, ja siltä pohjalta ymmärrän, että kaikki eivät halua lastaan ollenkaan päiväkotiin. Päiväkoteja on todella erilaisia ja kokonaisuuteen vaikuttaa moni asia, mm. henkilökunta (heidän motivaatio, yhteishenki, viihtyvyys työssään jne.), päiväkodin fyysiset tilat (viihtyvyys, tilojen toimivuus, puhdas sisäilma, akustiikka jne.), päiväkodin sijainti ja pihapiiri, vanhempien suhtautuminen päiväkotiin ja sen työntekijöihin. Mielestäni se, että meidän lapset nauttivat päiväkodistaan luonnon keskellä, järven rannalla, ihanien, työlleen omistautuneiden työntekijöiden kanssa, on huippuhyvä juttu! Niin kehnolta vanhemmalta kuin se saakin minut kuulostamaan, tällä hetkellä tuolla kyseisellä päiväkodilla on minun lapsilleni enemmän annettavaa kuin minulla täällä kodissamme kaupungin keskustan kerrostalossa ilman leikkipihaa tai kavereita naapurissa. Lomat lapsilla on aina olleet maksimit ja tämä järjestely on ollut meille hyvä. Mainittakoon vielä, että minulle oli todella suuri kynnys hakea lapsille päiväkotipaikkaa. Rukoilin, että joko lapsille löytyy hyvä päiväkotipaikka tai meille uusi koti, jossa oma piha. No, uutta kotia ei silloin löytynyt, mutta paikat HYVÄSTÄ päiväkodista saatiin molemmille, vaikka alkuun ei ollut vapaata paikkaa kuin toiselle. Uuteen kotiin pääsemme muuttamaan keväällä, mutta syksyllä alkaakin sitten uudet kuviot äidin töiden myötä.

      1. Jonna-Emilia

        Sillä on varmasti suuri merkitys miten lapset viihtyvät päiväkodissa. Voihan se olla, että mekin olisimme valinneet päiväkodin tässä vaiheessa, jos Ollie olisi siellä paremmin viihtynyt. Vaikea sanoa. Kyllähän se välillä on haastavaa kun koittaa tehdä töitä intensiivisesti ja ajatus katkeaa kun vessasta kuuluu “pyyhkimään”. Mutta toisaalta tämä on pieni hetki elämästä, pian saan kyllästymiseen asti tehdä töitä omassa rauhassa. Ihanaa, että teillä löytyi lapsille täydellinen päiväkoti, se ei ole mikään itsestään selvyys. Onnea teille uuteen kotiin.

    12. Milli

      Kysymyksesi oli, että saako lapsi päiväkodissa jotain mitä kotona ei voi saada. Meidän tapauksessa erittäin sosiaalinen 5v. esikoistyttöni sai, nimittäin omanikäistänsä seuraa. Hän jatkoi muutaman kuudauden päiväkodissa 4h/päivä kuopuksen synnyttyä. Nyt hän on vaihtanut kerhoon siitä syystä, että tämä helpottaa huomattavasti omaa arkeani. Huomaan kuitenkin, että hän kaipaisi enemmän leikkiseuraa, mitä nyt on tarjolla. Käymme myös perhekahviloissa, mutta niistä ei ole löytynyt sopivia leikkikavereita, muiden kävijöiden lapset sen verran pieniä.

      1. Jonna-Emilia

        Kaverit ovat se suurin syy miksi minäkin tätä mietin ja pohdin. Erityisesti kun lapsi on vähän arempi ja jää ulkopuolisiksi ryhmissä. Pelottaa, että ryhmäytyminen eskari-ikäisenä on hänelle haastavaa.

    13. Noora

      Lähinnä ihailen ja ihmettelen, että miten saat tehtyä kotona töitä 4-vuotiaan seurassa. 😀 Meillä tämä ei olisi onnistunut ikimaailmassa, niin seurallisia kaikki poikamme ovat olleet. Eivät viihdy lainkaan yksin, vaan koko ajan pitäisi olla seuraa ja tekemistä.
      Mielestäni aivan loistava ratkaisu, kun kerran kaikki ovat tyytyväisiä. Lapset ovat niin kovin erilaisia. Kyllä tuon kokoisessa veljeskatraassa oppii sosiaalisia taitoja jo ihan kotioloissakin. 😉 Meidän pienin ainakin oli päiväkodin aloittaessaan jo kovin taitava monessakin asiassa, isoveljiltä oppii yhtä jos toistakin! Päiväkodistakin saatiin palautetta, että lapsi sujahti sinne kuin itsestään. Ei päivähoito ole mikään pakollinen juttu, jos arki pyörii ilmankin. Nimenomaan näkisin, että se on se asia mikä mahdollistaa arjen rullaamiseen silloin, kun siihen ei ole muuta vaihtoehtoa.

      1. Jonna-Emilia

        No aluksi se vei oman aikansa, että Ollie tajusi tämän jutun. Että kun olen koneella, niin teen töitä ja hänen pitää keksiä omat leikkinsä. Aika kivasti on nyt mennyt. Ainoastaan ulkoilu ja ruoka on niitä hetkiä missä hän tietysti tarvitsee minun apuani päivällä. Ja toisaalta nuo veljet ovat niin lyhyen aikaa poissa, että pari tuntia menee nopeasti vaikka legoleikeissä tai majaa rakentaessa.

    14. Sofia

      Lapsi ei mielestäni tarvitse päiväkotia. Itse ainakin päiväkoti arkea usean vuoden nähneenä hoitaisin omat muksut mahd. pitkään kotona jos vain suinkin mahdollista rahatilanteen ja voimavarojen mukaan. T. Päiväkodin täti

      1. Jonna-Emilia

        Niin, silloin kun Ollie kävi osa-aikaisesti päivähoidossa niin aika vähän siinä oli sitä laadukasta varhaiskasvatus aikaa. Se aika oli ajoitettu aamuun ja koska tein illalla töitä, niin Ollie meni aina myöhemmin päiväkotiin ja silloin oli jo ohjattu toiminta ohitse. Sitten vain oli sitä päiväunea, syömistä ja ulkoilua. Hänen tapauksessaan ei ainakaan ollut mitään erityistä mitä hän olisi päiväkodista saanut.

        1. Nimetön

          Kyllä kaikki lapsen päiväkodissa viettämä aika on sitä varhaiskasvatusta aamun ensimmäisestä halista iltapäivän viimeiseen tervehdykseen.
          Varhaiskasvatus ei ole mitään “päälle liimattua” askasrteluhetkeä, vaan se on ihan sitä kaikkea oman vuoron odottamisesta käsien pesemiseen. Se on ulkoilua päiväkodin pihalle tai retkeä lähimetsään, se on kertomista ja toisten kuuntelemista.
          Varhaiskasvatus on, vaikkei sitä parhaimmillaan tule edes ajatelleeksi, suunnitelmallisia toimintaa, jossa päivän pienetkin toimet ja siirtymät on mietitty ja perusteltavissa. Jo ihan siitä lähtien, missä kukakin istuu aina siihen “klassikkoon” asti, onko pakko nukkua päiväunet. Pinnan alla on pedagoginen ulottuvuus, ja jotta kaikki arkiset toiminnot rullaisivat kuin vettä vaan, taustalla on myös suunnittelua, kokemusta ja toimivien ratkaisujen löytämistä kokeilemalla.
          Jos vaikka tavoitteena on opettaa lapselle terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimisen taitoja, on nuo tavoitteen saavuttamiseen tähtäävät hetket ripoteltuina pitkin päivää: opetellaan pesemään kädet saippualla aina päiväkotiin tullessa, ennen ruokaa, vessassa käynnin jälkeen jne. Harjataan hiukset päiväunet jälkeen ja jutellaan ruokapöydässä siitä, mihin ihminen oikein tarvitsee sitä salaattia. Laitetaan laastari haavan päälle ja rauhoittumaan päivälevolle. Puetaan ulkovaatteet sään mukaan. Kiivetään syliin istumaan, ajatellaan kauniita ajatuksia itsestä ja kavereista. Jne.
          Suomessa on valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma, jonka lisäksi kaupungeilla on tämän pohjalta laaditut omat suunnitelmansa. Toisilla päiväkodeillakin vielä omansa. Kannattaa lukea.

          1. Jonna-Emilia

            Kuulostaa kauniilta, mutta ei taida siellä liukuhihnatyössä todellisuudessa ihan toteutua 🙁 Jutustelut pukiessa ja sylit tarvittaessa. Näin olen päiväkodissa työskennelleiltä kuullut. Itseäni häiritsee tässä myös se, että kaikki lapset eivät ole samasta muotista. Meillä on päiväunet jätetty pois jo 2 vuotiaana ja lapsille aiheutti suurta ahdistusta päiväunet päiväkodissa. Tavallaan heidän piti muuttua täysin erilaiseksi päiväkotiarjessaan kuin mitä he oikeasti olivat.

    15. Anna

      Minulle on aivan sama, ovatko vanhemmat lasten kanssa kotona vai eivät mutta sellaiset kotona lapsiaan hoitavat äidit, jotka kiillottavat omaa sädekehäänsä sillä, että muka välittävät lapsistaan enemmän viettäessään lasten kanssa enemmän aikaa ja samalla vähättelevät työssäkäyviä vanhempia, saavat minut raivon partaalle. Onneksi näitä ei tule nykyään juurikaan vastaan mutta toisinaan tällaisiakin tapaa.
      Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa ja muiden tehtävä ei ole sitä arvostella. Tsemppiä teille tuleviin haasteisin ja päätöksiin! 🙂

      1. Jonna-Emilia

        Kiitos, nämä on kyllä vaikeita valintoja. Varmasti jokaiselle äidille ja isälle.

    16. Minnamanna

      Meidän perheessä kaksi yliopistokoulutettua vanhempaa. Lapset (3 kpl) on kasvatettu kotona ja syksyllä alkaa uusi arki, kun joudun palamaan töihin, ei ole vaihtoehtoja enää. Olen sopinut työnantajan kanssa 80 % työajasta. Lasten pitäminen kotona on ollut arvovalinta. Rahasta on ollut tiukkaa, mutta niin olisi ollut tiukkaa, jos olisimme päätyneet laittamaan lapset päiväkotiinkin.
      Olemme halunneet tarjota meidän kolmelle muksulle kiireettömän ja rauhallisen arjen. Lapset ovat olleet kunnan järjestämässä kerhoissa ja esikoulussa. Olemme myös käyneet jumpissa, muskareissa ja esimerkiksi avoimissa päiväkodeissa/perhekerhoissa aina kun on siltä tuntunut.
      Niin hienoa kuin suomalainen varhaiskasvatus onkin tai se taustalla oleva pedagogiikka, se ei ole mitään sen rinnalla, että lapsi saa olla kotona. Ei tämä ole ollut helppoa aina ja univelassa on tarvottu eteenpäin menemään enemmän tai vähemmän, mutta lapset eivät ole jääneet paitsi mistään. En todellakaan ole aina ollut äiti aurinkoinen. En todellakaan ole mikään yli-ihminen.
      Nyt joku varmaan viimeistään vetää herneen nenäänsä, mutta luulen, että osittain vanhemmat tänä päivänä ovat omasta vanhemmuudestaan epävarmoja ja hakevat tukea päiväkodista. Vanhemmat ovat myös väsyneitä ja moni on sitä mieltä, että töissä pääsee helpommalla. Lapsiperhearki on raskasta. Ruuhkavuodet voivat olla helvetillistä selviytymistaistelua. Mutta luulen myös, että monella on myös rima liian korkealla. Lapset ovat tyytyväisiä, kun saavat elellä Mikämikä-maassa ja leikkiä, juosta ja nauraa, pomppia kuralätäköissä ja saavat lämpimiä halauksia.

      1. Jonna-Emilia

        Töissä todellakin pääsee helpommalla. Sen kokeneena voin sen myöntää. Lapset hoidossa, koti siistinä ja itsellä aikuista seuraa. Oikein paljon hyviä puolia siinäkin ja ehdottomasti kevyempää. Mutta omalla kohdallani kamala ikävä ja syyllisyyskin siitä, että lapset ovat hoidossa ja minä muualla, ei toiminut. Jotenkin vain haluan “ahmia” kaiken ajan heidän kanssaan. Tämä aika menee niin pelottavan nopeasti…

    17. M

      Miten onnistut tekemään töitä, kun lapsi on kotona? Vai vuorotteletteko puolison kanssa?

      1. Jonna-Emilia

        Emme vuorottele, mieheni tekee meidän laajennusta tällä hetkellä. Ehkä sitten tulevaisuudessa kun talo on valmis, niin mies voi olla Ollien kanssa. (hänellä työvuorot 3 vapaata ja 1 työpäivä). Nyt tilanne on se, että minä teen töitä ja Ollie touhuaa itsekseen. Toisaalta viimeiset pojat lähtevät kouluun 9:50 ja ensimmäiset saapuvat takaisin jo klo 12:10, että pian poika saa kavereita leikkeihin. Pidämme aina “ruokatunnin” niin, että viemme yhdessä koiran lenkille siinä puolenpäivän aikaan ja Ollie saattaa jäädä vielä omaan pihaamme leikkimään yksin. (Asumme omakotitalossa ja hän leikkii keittiönikunnan alla). Mutta siis onnistun ja välillä en niin onnistu. 🙂

    18. Ansku

      Meidän viisivuotias esikoinen (tyttö) on päiväkodissa 3 kertaa viikossa, vaikka olen kuopuksen ja kohta syntyvän vauvan kanssa kotona. Meille tuo päiväkoti on ihan henkireikä. Tyttö olisi mielellään siellä vaikka joka päivä. Siellä on hänellä tärkeät leikkikaverit yms. Päiväkodissa on myös todella paljon erinlaista ohjelmaa päivittäin (kyseessä pieni päiväkoti). Mun mielestä tuon ikäinen tarvitsee jo ikätovereiden seuraa. Myös vapaapäivinä nähdään lähes viikottain kavereita ja heidän lapsiaan. Tyttö on myös luonteeltaan herkkä ja ujo. Päiväkodissa hänestä on kuitenkin kuoriutunut paljon rohkeampi ja itsevarmempi 🙂 uskaltaa sanoa mielipiteitään ryhmässä yms. Meille siis päiväkoti on tehnyt vaan hyvää.

      1. Jonna-Emilia

        Olisi varmasti eri asia jos lapsi haluaisi sinne päiväkotiin. Ollie ei kuitenkaan sinne halua. Hän siellä oli osa-aikaisesti ja ei viihtynyt. Ehkä meidän perheiden ero voi olla siinäkin, että meillä pojalla on kaverit täällä kotona. Veljien kanssa leikit menevät niin yksiin, että ei kavereita tavallaan tarvitse haalia mistään muualta. Ehkä päiväkotiin ei siksi ole pojalla niin kova hinkukaan? Olisi helpompi ratkaista tämä tilanne jos lapsi haluaisi päiväkotiin. Mutta nyt kun hän nimenomaan haluaa olla kotona, niin onhan tämä vähän vaikea tilanne. Toisaalta kyllä minäkin hänet mielelläni pidän kotona, ei sillä.

    19. Nimetön

      Ei tarvitse.
      Päivähoitoa, tai nykyisin varhaiskasvatusta, tarvitsee yhteiskunta, eivät lapset.
      Päivähoidon tärkein, alkuperäinen, ajatus on tarjota lapsille turvallinen paikka siksi aikaa, kun vanhemmat ovat töissä.
      Kerho on hyvä varhaiskasvatuksen muoto ja varmasti lapselle aivan riittävä.
      Perheiden tilanteet ja arvot ovat erilaisia, joten yhtä oikeaa vastausta ei päiväkodin aloittamiseen tai siellä olemiseen ole. Paljon jää huoltajan oman arvion varaan. Virikkeistä viis (ne kuuluvat mielestäni vaikka kansallisiin paremmin kuin lasten kasvatukseen), mutta jos työskentelet aktiivisesti vähintään 8 tuntia, kuinka olet läsnä lapsellesi siinä samalla? Vain sinä itse voit arvioida tuon. Kun puhut puhelimessa, et voi vastata lastesi kysymyksiin. Kun teen töitä tietokoneella, et voi samalla lukea kirjaa. Tai sitten teen väärin molempia rooleja kohtaan, kun et keskity kunnolla kumpaankaan.
      Elämä on täynnä valintoja, eikä niistä aina kaikki ole helppoja tai mieluisia. Päiväkotia ei kannata pitää “mörkönä” sen enempää kuin kaikkivoipana kasvatuksen temppelinäkään.

      1. Jonna-Emilia

        Se on kyllä totta, että en minä missään nimessä pysty olemaan täysin läsnä silloin kun teen töitä. Mutta olen ajatellut, että ei minun tarvitsekaan. Eihän vanhemmat silloinkaan ole täysin läsnä kun tekevät kotitöitä, ruokaa, kuskaavat sisaruksia harrastuksiin…ym. Ja onko päiväkodin henkilökuntakaan niin läsnä ikinä kun yksi hoitaja hoitaa 10 lasta? Meillä minun työaikani on minun työaikani, silloin lapsi leikkii itsekseen. En voi lukea hänelle kirjaa, enkä leikkiä hänen kanssaan. Mutta ne teen sitten työajan ulkopuolella. Poika leikkii sen muutaman tunnin itsenäisesti kun on yksin. Muutoin veljet ovat hänen seuranaan. Tietysti päivällä pidän tauon, käymme viemässä yhdessä koiran ja teemme ruuan. Se on minun “ruokatuntini” ja aikani pojan kanssa. Olen välillä kysynyt pojalta, että haluaisiko hän muiden lasten kanssa leikkimään tarhaan ja vastaus on aina ponteva “EN”. Vaikeaahan tätä on päättää silti, koska kuten sinäkin mietit, niin olenko lapselle tarpeeksi läsnä päivisin kun teen töitä?

    20. Jäbän äiti

      Minulla olisi ollut mahdollisuus jäädä pojan 1v 2kk kanssa kotiin pidemmälle hoitovapaalle, mutta päätettiin laittaa lapsi päiväkotiin 3pv viikossa 6h.
      Lyhyellä kokemuksella voin todeta, että teimme oikean ratkaisun. Lapsemme on luonteeltaan erittäin seurallinen, utelias, menevä eikä vierasta. Ainoana lapsena hän selvästi tylsistyi kotona, vaikka kuinka leikittiin, käytiin puistossa ja kylässä. Myös monet pienet ongelmat, kuten katkonaiset unet ja ruokahaluttomuus/ nirsoilu ovat hävinneet päiväkodin myötä. Oma poikamme sopeutui hoitoonlaittoon todella hyvin ja selvästi nauttii olostaan siellä. Myös paljon uusia taitoja on ilmaantunut lyhyessä ajassa. 🙂
      Olin pojan kanssa tutustumassa päiväkotielämään kahden viikon ajan, ja sain seurata myös monen muun alle 2v lapsen aloittamista hoidossa. Kaikki eivät selvästi olisi olleet valmiita eroon vanhemmistaan, oli sydäntäsärkevää seurata eroahdistusta jota osa lapsista koki vanhempien aloitettua työt 🙁 Aina ei vaan ole vaihtoehtoja. Toisaalta todistin myös yhden äitiinsä ripustautuneen ja sisäänpäin kääntyneen lapsen olemuksen valtavan muutoksen iloiseksi ja seuralliseksi jo ensimmäisen hoitoviikon aikana. Ryhmää vetää todella ammattitaitoinen lastentarhan opettaja, jonka hoitoon on ilo jättää lapsensa.
      Olen myös itse levänneempi, kun arjessa on taas aikuista seuraa ja muutakin kuin 24/7 vaippasirkusta. Tunnen olevani taas MINÄ. Hoitovapaan lopussa huomasin olevani uupunut, en ollut enää 100% läsnä ja kyllästynyt olemaan harrastuksissa pelkästää lapsen äiti (myös minulla on nimi). Nyt ne 4 päivää kun olen kotona pojan kanssa, jaksan taas leikkiä ja laulaa ja temmeltää täydellä teholla. 🙂
      Olen sitä mieltä, että se onko päiväkoti hyvä vai huono juttu, riippuu paljon lapsen luonteesta, herkkyydestä ja siitä miten valmis on olemaan erossa vanhemmista. Myös vanhempien on hyvä tunnistaa omat voimavaransa, ja myöntää jos ei jaksa. Jos taas jaksaa ja kokee että lapsi saa enemmän irti kotihodosta, niin sehän on tietenkin loistavaa! 🙂

      1. Jonna-Emilia

        Niinpä näissä on monia puolia. Ihanaa kuulla, että teillä päivähoito on toiminut hyvin. Minä en tajua mikä meillä “mättää” kun jokainen lapsemme on halunnut mielummin olla kotona kuin päivähoidossa? Sama juttu on ollut isoveljienkin kanssa, kun on pikkusisaren synnyttyä kysytty haluaako isoveli jäädä kotiin vai jatkaa osa-aikaisesti päiväkodissa…joka kerta lapsi on valinnut kodin. Se on toki ollut minullekin mieleinen vaihtoehto myös, mutta erikoista, koska kuulen niin monelta näitä tarinoita missä lapsi haluaa käydä päivähoidossa mieluusti.
        Meillä jokainen poika on vielä tempperamentiltaan hyvin erilainen, joten ei liity oikein siihenkään. Koulussa ovat viihtyneet jokainen puolestaan taas loistavasti!Hassua.

    Vastaa