• Pojallani on emetofobia eli oksentamisen pelko

    Pojallani on emetofobia eli oksentamisen pelko

    On keskiyö, poikani on kuullut, että koulussa kiertää vatsatauti. Hän ei pysty nukkumaan. Hetken päästä poika tärisee huoneeni ovella, ”äiti apua”. Poika on selvästi paniikissa. Puheessa ei ole järjen häivää. Pojallani on oksentamisen pelko, mikä yltyy jopa paniikkikohtaukseen asti.

    Oksentamisen pelko hallitsee

    Kukaanhan ei oksentamisesta pidä, mutta emetobobiaa kärsivälle sen pelko on ihan omaa luokkaansa. En tiennyt vielä hetki sitten tätä virallista termiä poikani pelolle, mutta törmäsin Ylen artikkeliin Emetobobiasta ja sain poikani fobialle nimen.

    Emetofobia tarkoittaa elämää haittaavaa oksentamisen pelkoa, joka ulottuu laajasti elämän eri osa-alueille. Se kuuluu määräkohteisiin eli tarkkarajaisiin fobioihin. Niistä tunnetuimpia ovat korkeiden ja ahtaiden paikkojen kammo, veren ja neulojen pelko sekä eri eläinten pelko. (Yle Uutiset)

    Poika ei ole aina pelännyt oksentamista. En tarkalleen tiedä, mistä kammo on lähtenyt. Joka tapauksessa sen pelkääminen tuli selvästi esille ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, kun veljen vatsa meni matkoilla kuralle ja tämä oksentamista pelkäävä poika alkoi paniikissa huutamaan keskellä katua.

    Lue myös: Lapsen oksennustauti ja sen hoito

    Sama juttu siitä lähtien aina, että poika menee sekaisin, jos kotona tai koulussa jollain on vatsatautia. Hän ei sairasta sitä itse, mutta pelkää sitä yli kaiken. Pysyttelee kaukana sairaista, ei halua olla edes kotona, jos joku on kipeä. Eikä mennä kouluun, jos siellä sairastetaan.

    Kun ilta tulee, fobia kasvaa. Poika alkaa tärisemään ja muuttuu valkoiseksi. Ei suostu nukkumaan, jotta ei oksenna nukkuessaan. Viimeksi kun tämä kohtaus tuli, poika nukkui yön istuma-asennossa penkillään. Aamulla oli tietysti niskat aivan jumissa kivusta.

    Ymmärtäminen oli haastavaa

    Ennen Ylen artikkelin lukemista en oikein ymmärtänyt poikaani. Ehkä jopa vähän vähättelin hänen pelkoaan. Patistin vain nukkumaan ja olin kiukkuinen, kun en saanut nukkua rauhassa. Tuntui niin hassulta, että joku pelkää oksentamista, vaikka ei edes oksenna tai ole kipeä.

    Nyt tajuan, että olin typerä. Pelkäänhän minäkin lentämistä, eikä siinäkään paljon järkeä ole. Pelko on samanlainen. Itsestään riippumaton pelkotila, mikä aiheuttaa ikäviä fyysisiä oireita. Paniikkikohtausta en ollut nähnyt ennen, joten sitä en osannut pojallani tunnistaa.

    Lue myös: Lentopelko ja lentäminen lasten kanssa

    Kun poikani ensi kerralla joutuu tuohon paniikkitilaan, koetan ymmärtää paremmin. Yritän auttaa pääsemään paniikista ylitse, enkä keskity siihen, miten hassulta tai turhalta pelon aiheuttajan syy minusta on.

    Juttelimme poikani kanssa oksentamisen pelosta ja hän tunnisti itsensä täysin Ylen artikkelista. Selvisi, että myös eräällä ystävälläni on emetobobiasta kärsivä tytär.

    Kuinkahan yleistä tällainen pelkotila on? En minä ainakaan ollut koskaan aikaisemmin kohdannut tai lukenut mitään vastaavaa. Onko kenenkään muun lapsella oksennuksen pelkoa, tai jotain muuta harvinaisempaa fobiaa? Mikä?

    Kommentit

    1. Avatar
      Karoliina

      Ei lapsella, mutta itselläni kyllä on emetofobia. Alkoi vaikean raskauspahoinvoinnin jälkeen.

    2. Avatar
      Kaisa

      Minä kärsin emetofobiasta. Sitä en tiedä mistä se alkoi. Lapsilleni olen mielestäni tämän fobian siirtänyt omalla hysteriallani. Samoin kuin sfeksofobian eli ampiaispelon. Lisäksi kärsin akrofobiasta eli korkanpaikanpelosta. Sitä ei lapsillani ole, ainakaan vielä.

      1. Jonna
        Jonna

        Niinhän ne sanovat että fobiat opitaan. Uskon, että olen oman lentopelkoni oppinut äidiltäni.

    3. Avatar
      Äiti 74

      Jos pelko on noin voimakas, hakisin lapselle apua. Ihan minkä tahansa muunkin elämää haittaavan pelon. Oli se sitten koirapelko yms. Pelko ei häviä itsestään, mahdollisesti vahvistuu. Olen nähnyt aikuisen joka kiskoi kirkuen lapsensa syvälle metsään, kun tuli minua ja koiraani vastaan. Miksi ihmeessä sitä apua ei haeta ajoissa.

      1. Jonna
        Jonna

        Se on totta, kyllä tästä oksentamisen pelosta on mainittu terveydenhoitajalle, mutta hän ei ainakaan siitä välittänyt.

    4. Avatar
      Vee 81

      Itse olen kärsinyt emetofobiasta koko elämäni. Vasta aikuisiällä tosin sain tietää mistä on kyse, ja että muitakin kaltaisiani on. Muistan kouluiästä sen kauhun, kun kuulin että jollakin luokkakaverilla oli vatsatauti. Pelkäsin joka ilta hulluna että tänä yönä se iskee ja yöllä jos heräsin, olin varma että NYT. Iltarukoukseni oli joka ilta, ympäri vuoden sama, siinä vain pyysin, etten oksentaisi tulevana yönä.
      Aikuisena pelko on ehkä vähän paremmin hanskassa, mutta kyllä se vaikeutti esim. päätöstä lasten hankkimisesta. Synnyttämiseen liittyvä suurin pelko oli tietysti se, että oksentaisin. Ja tottakai, raskauspahoinvoinnin pelko oli iso ongelma, ja nyt kun lapsia on kaksi, pelkään koko ajan milloin päiväkodista tulee tuliaisina vatsatauti. Onneksi vatsatauti on vieraillut perheessämme vasta kerran lasten myötä (vanhempi lapsi täyttää juuri 5v.) eikä se silloinkaan itseeni tarttunut, vaikka pelko olikin melkoinen. Yritän kovasti piilottaa pelkoni lapsilta, ettei se heihin tarttuisi.
      Muille ihmisille varmasti kuulostaa älyttömältä vaikkapa se, että kun ystävä pyytää minua elokuviin, lähden kyllä, mutta mietin, että entä jos minua alkaa oksettaa, kun teatterista ei noin vain poistuta. Sama pätee tietysti ihan mihin tahansa tilanteeseen, josta ei pääse pois, AINA. Kautta koulu-urani olen pyrkinyt istumaan luokassa lähellä ovea. Aina paikkaansa ei saanut valita, ja silloin olin hyvin tietoinen siitä, missä lähin roskis sijaitsee tai minkä pulpettien/pöytien välistä pääsee nopeiten puikkelehtimaan ovelle. Samat kuviot työpaikalla. Mainittakoon tässä kohtaa, että tämä pelko tulee ihan jostain ”tyhjästä”, sillä en ole koskaan oksentanut muualla kuin kotonani.
      Jonkinlaisena hyötynä mainittakoon, etten ole koskaan uskaltanut vaikkapa juoda paljon alkoholia. Arvasit oikein, juurikin siksi, ettei vain oksentaisi tai saisi sellaista krapulaa että oksennus tulisi aamulla. Eikä ole tullutkaan, koskaan.
      Täytän pian 40 ja olen aikalailla hyväksynyt se, että tämä pelko tulee olemaan kanssani aina. Kyllä sen kanssa silti voi elää.

      1. Jonna
        Jonna

        Olisi jännä tietää mistä oksentamisen pelko tulee. Usein pelkotiloista sanotaan, että ne peritään, mutta ei meidän poika ole ainakaan oksentamisen pelkoa mistään perinyt, kun emme tiedä ketään muuta kenellä se olisi. Jännä juttu. Onko sulla mitään vinkkejä, miten sitä voi lievittää tai sietää paremmin?

        1. Avatar
          Vee 81

          Minulla on tottakai vain tämä henkilökohtainen kokemukseni, mutta sanoisin ainakin, ettei pidä tuon ns. turhan kammon takia jättää mitään tekemättä. Turhalla tarkoitan siis vain sitä, että ylipäätään aina ja kaikkialla pelottaa että ”jos oksennankin”. Sen sijaan silloin, kun pelko on ihan aiheellista (esim. kyläilyt perheissä, joissa on ollut oksennustautia lähimenneisyydessä), on ihan erityisen tärkeää ymmärtää se kammo ja välttää kaikin keinoin tuollaista altistumista. Eipä varmaan kukaan oksentamisesta tykkää, joten sikälikin välttely on helppoa, mutta jos siihen vielä voi laittaa vähän ekstrapaukkuja, niin hienoa!

          Ihan konkreettisesti minua on aina helpottanut se, että missä olenkin, tiedän missä vessa on, ja kuinka sinne pääsen (ja että se on lähellä!). Aina vessa ei ole mahdollisuus tai se on liian kaukana, ja silloin on helpottanut vaikkapa tietoisuus siitä, että laukussani on muovipussi, johon voi tarvittaessa oksentaa. Olen myös hankkinut sairaalakäyttöisiä oksennuspusseja, joissa on sellainen muovinen renkula, jonka alla pussi, sinne onnistunee helposti. Sanon onnistunee, sillä en tosiaan ole koskaan oksentanut missään muualla kuin kotona omassa vessassa joskus harvoin kun tauti on iskenyt. Tähän pelkoon ei siis auta sellainen lohduttelu, että ”ethän sä koskaan ennenkään ole…”. Lapsena minua helpotti se, että oksennusvati oli aina sänkyni alla valmiudessa. Ei silloin mistään emetofobioista tiedetty ja äitini ihmetteli tätä tarvetta, mutta antoi vadin olla koska sen silkka läsnäolo auttoi minua. Opin itsekin tosiaan vasta aikuisena, että kyseessä on ihan oikea fobia, eikä minussa ole mitään sen ihmeempää ”vikaa”. Helpotti ihan hurjasti kun sain tietää kollegani kärsivän samasta ongelmasta – oli ihan upeaa että joku tajusi nämä ajatukseni!
          Laiva- ja bussimatkoilla sekä henkistä että ihan konkreettista apua tuo matkapahoinvointilääke ja/tai -rannekkeet.
          Ja tosiaan: en itsekään ennen tätä kollegaa tiennyt ketään, jolla olisi sama pelko, joten en tosiaankaan voi kuvitella sitä mistään oppineeni.

          1. Jonna
            Jonna

            Hei kiitos, tässä oli jo monta ihan kongreettista neuvoa. Mahtavaa!

    5. Avatar
      Äiti

      Minun 10v tyttärelläni on sama oire ja koska tänään tilanne taas paheni lähdin asiaa googlettamaan ja löysin sivullesi🙏. On jotenkin lohduttavaa kuulla että on muitakin ja että tälle olisi jokin nimikin. Olemme käyneet hoidoissa ja tuolloin hieman helpotti ja sovittiin, että jatkamme harjoitteita kotona. Tilanne on taas pahentunut ja luulempa, että koulun aloitus jännittää niin kovasti, että vatsassa myllää, jota tyttäreni luulee sitten huonoksi oloksi. Tunne nousee pian kurkkuun asti😔. Pahinta tässä on kun hän ei uskalla syödä, koska kerran juhlissa söi liian paljon ja vauhdilla, jolloin oksennus tuli. Siitä hetkestä lähtien syöminen on ollut vaikeaa. Emme voi käydä missään kodin ulkopuolella missä pitäisi syödä. Tuntuu, että kaikki keinot on jo käytetty😔. Ainut on keskustelu ammattilaisen kanssa joissa tyttäreni tulee käymään vähintään kerran viikossa,mutta siitäkään ei ole takeita että sekään auttaa. Meillä vanhemmilla ei ole kyseistä oiretta ollut. Voimia teidän perheelle❤️

      1. Jonna
        Jonna

        Tämä on ollut kyllä uusi tuttavuus fobiana minullekin, en ollut ennen omaa poikaani kuullutkaan moisesta. Mutta sellainen hyvä puoli siinä on, että alkoholin kanssa läträilyyn, tai edes maistamiseen ei ole kiirettä, kun nuori tietää, että siitä saattaa tulla oksennus kun juo. 🙂 Jotain hyvää sentään.

      2. Jonna
        Jonna

        Tämä on ollut kyllä uusi tuttavuus fobiana minullekin, en ollut ennen omaa poikaani kuullutkaan moisesta. Mutta sellainen hyvä puoli siinä on, että alkoholin kanssa läträilyyn, tai eded maistamiseen ei ole kiirettä, kun nuori tietää, että siitä saattaa tulla oksennus kun juo. 🙂 Jotain hyvää sentään.

    Vastaa