• Joulu turvakodissa -Heidin tarina

    Joulu turvakodissa -Heidin tarina

    Millainen on joulu turvakodissa?

    Muutamia vuosia sitten vajaa vuoden ikäisen pienen pojan äiti, Heidi, valmistautui tulevaan jouluun. Hän esiintyy tässä jutussa pelkällä etunimellä. Siitä huolimatta hän haluaa tuoda tarinansa julki – auttaakseen muita. 

    Ulospäin pienen perheen onni näytti särkymättömältä, mutta kulissien takana kaikki oli toisin. 

    -Mieheni käytös oli ollut ailahtelevaa jo pidemmän aikaa. Hän ei suoranaisesti ollut koskaan lyönyt minua, mutta töninyt, repinyt hiuksista ja uhkaillut. 

    Epävakaata tilannetta oli Heidin mukaan jatkunut tuossa vaiheessa jo yli vuoden ajan. Miehen käytös oli alkanut hiipimällä muuttumaan jo Heidin raskausaikana. 

    -Emme ehtineet olla yhdessä kovinkaan pitkään ennen kuin tulin raskaaksi, mutta alkuaikoina hän oli todellinen hurmuri. Minulla oli ikäviä kokemuksia aiemmasta suhteestani, ja koin nyt löytäneeni rinnalleni hyvän miehen. 

    Heidi oli pohtinut lähtemistä monelta kantilta pitkin vuotta, mutta yhteinen lapsi ja asuntolaina painoivat vaakakupissa paljon. 

    -Sekä se, että toisena hetkenä mies oli aivan ihana. Hän osasi hyvitellä, lepytellä ja selittää itseään jälkikäteen. Roikuin sellaisessa ydinperhekuplassa, en halunnut rikkoa sitä. 

    Tulevaan jouluun Heidi latasi hurjan määrän toiveita: ehkä yhteinen pitkä vapaa palauttaisi hänen vierelleen sen saman miehen, joka tämä oli ollut seurustelun alkuaikoina. 

    Toive osoittautui kuitenkin turhaksi jo aatonaattoiltana, kun mies hävisi sanomatta sanaakaan. Kotiin tämä palasi umpihumalassa aamuyöllä, vain repiäkseen Heidin ylös sängystä. 

    -Kun lopulta sain hänet rauhottumaan ja nukkumaan, keitin riisipuuroa kyynelten valuessa. Se oli poikani ensimmäinen joulu, enkä halunnut minkään pilaavan sitä. Hampaita purren tonttuilin aamun pojan kanssa, koitin väkisin pitää yllä joulutunnelmaa. 

    Heidi ja hänen miehensä olivat aiemmin sopineet lähtevänsä joulunviettoon Heidin sukulaisten luo. Kun mies kömpi ylös sängystä puolenpäivän jälkeen ja aloitti juomisen uudelleen, Heidi käsitti ettei toivottua reissua tule. 

    -Matkaa oli yli sata kilometriä, meidän piti olla perillä neljältä eikä minulla ollut ajokorttia. Bussejakaan ei kulkenut. 

    Häpeissään Heidi soitti vanhemmilleen ja kertoi sairastuneensa vatsatautiin. Häpeä esti kertomasta tilanteen todellista laitaa. 

    -Minua nolotti ihan hirveästi, mutta päälimmäinen tunne oli suru. Joulu on ollut minulle aina niin rakas, ja nyt en onnistunut järjestämään pojalleni ihanaa ensimmäistä joulua. 

    Vastassa raivosta sekaisin oleva mies

    Iltapäivällä Heidi lähti poikansa kanssa lyhyelle ulkoilulle, ja kotiin palatessa vastassa oli raivosta sekaisin oleva mies. 

    -Hän oli siinä vaiheessa jo kovassa humalassa. Olin unohtanut puhelimeni kotiin, ja mieheni oli vakuuttunut siitä että olin ollut “huoraamassa”, Heidi hymähtää. 

    Enää Heidin pyrkimykset rauhoittaa miestä eivät tuottaneet tulosta, vaan tämän viha sai tornadomaiset mittasuhteet. Heidi muistaa edelleen miten hänen poikansa istui television edessä olohuoneen lattialla, ja seurasi totisena vanhempiensa riitaa. 

    -Hän tarttui jälleen hiuksiini ja kiepautti minut ympäri niin, että pääni osui lujaa ovenkarmiin. Nenästäni alkoi vuotaa verta. 

    Aiemmin miehen kiukunpuuskat olivat päättyneet Heidin kurittamiseen, mutta tällä kertaa tämä tuntui vain ottavan vauhtia entistä enemmän. 

    -Yritin pysyä rauhallisena, mutta jostain syystä hän vain provosoitui siitä. Poikamme itki valtoimenaan mutta mieheni ei päästänyt minua hänenkään luokseen, vaan kirjaimellisesti ahdisti minut nurkkaan. 

    Lopulta tilanne katkesi oven taakse ilmestyneen naapurin koputuksiin. Vanhassa kerrostalossa äänet kuuluivat vaivatta muihin asuntoihin, ja naapuri oli huolestunut pitkään jatkuneesta huutamisesta. 

    -Mieheni yritti vähätellä tilannetta, mutta nainen oli onneksi fiksu eikä uskonut. Hän poistui ovelta, mutta soitti kuitenkin poliisit. 

    Paikalle saapunut partio näki tilanteen todellisen puolen, eikä suostunut jättämään pariskuntaa asuntoon keskenään – siitä huolimatta, että Heidi ei tuossa tilanteessa uskaltautunut kertomaan tapahtumia kokonaisuudessaan. 

    -Etenkin toinen poliiseista osoitti niin suurta lämminhenkisyyttä ja ymmärtäväisyyttä, että muistan sen varmasti lopun ikäni.  

    Pssst! Lue myös: Kuinka äkäpussi kesytetään.

    Kohti turvakotia

    Poliisit kuljettivat Heidin ja hänen poikansa läheiseen turvakotiin.

    Se tuntui Heidistä samaan aikaan sekä helpottavalta että täydelliseltä epäonnistumiselta – nyt ydinperheen ihanaa joulua ei tullutkaan. 

    -Perillä turvakodin työntekijät saivat minut onneksi käsittämään, miten vinoutunut ajatukseni oli. Ei sellaista toivomaani ihanaa joulua olisi ollut tai tullut muutenkaan. 

    Turvakodissa vietetty joulu piirtyi lopulta Heidin mieleen hyvin erilaisena, mutta ei loppujen lopuksi kuitenkaan epäonnistuneena. Alun shokin jälkeen hän käsitti miten pitkään raskasta tilannetta oli jatkunut, ja paineen loputtua tilalle astui pohjaton väsymys. 

    -Olin elänyt niin pitkään sen pelon alla. Turvakodin joulu oli ihana, siellä oli jouluruokia ja lapsille lahjojakin. Tärkeintä oli kuitenkin se turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. 

    Heidi vietti turvakodissa lopulta useamman viikon ajan. Heidin mies ei nähnyt käyttäytymisessään ongelmaa, eikä halunnut lähteä kuntouttamaan itseään huonoista käyttäytymismalleista. 

    -Turvakodista sain uskallusta irtaantua hänestä kokonaan.  

    Nyt, useita vuosia myöhemmin Heidin elämää ei enää määritä väkivallan pelko. Hän on mennyt naimisiin ja saanut uuden puolisonsa kanssa kaksi lasta. 

    -Poikani isä ei ole meidän elämässämme mukana enää millään tavalla. Päätös ei ollut minun, vaan hänen itsensä, Heidi korostaa. 

    Muille samassa tilanteessa painiville Heidi haluaa viestiä, että väkivaltaa ei koskaan tulisi sietää.  

    -Ei ole sellaista juhlaa, ei joulua tai syntymäpäivää, jonka yli kannattaisi sinnitellä. Apua pitää hakea heti, väkivalta ei koskaan ole oikein. 

    Poikien Äidit muistuttaa, että perheen sisäistä väkivaltaa voi kohdata niin nainen, kuin mieskin. Naisten ja miesten kohtaaman väkivallan määrässä ei ole juurikaan eroja. Eri sukupuoliin kohdistuvan väkivallan muodoissa on kuitenkin eroja. Naiset ilmoittavat miehiä herkemmin kokemastaan fyysisestä väkivallasta.

    Turvakodit ovat auki vuoden jokaisena päivänä. Mikäli koet väkivaltaa tai sen uhkaa, ota yhteyttä nollalinjaan . Turvakodilla ei ole vaatimuksia: voit mennä sinne koska tahansa, ilman lähetettä ja halutessasi myös nimettömänä. Turvakoti on aina ilmainen. Nollalinjalta saat apua erilaisissa lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä sekä tietoa turvakodeista.

    -Poikien Äidit toimitus-

    Vastaa