• Nanna Karalahti – ”Äitiyden kautta tutustuin paremmin itseeni”

    Nanna Karalahti – ”Äitiyden kautta tutustuin paremmin itseeni”

    Nanna Karalahti haluaa vanhemmuudessaan toimia rakastavasti.                                                                                             

    -Vähän liian aikaista veikata, mutta sanon 60-40 että vauva on poika, lääkäri totesi ultratessaan Nanna Karalahtea reilut viisi vuotta sitten.

    Puolisonsa Jere Karalahden kanssa esikoistaan odottanut Nanna oli alunperinkin nähnyt itsensä pojan äitinä. Seuraavassa ultraäänitutkimuksessa laite oli vanha ja laatu niin heikkoa, ettei täyttä varmuutta sukupuoleen saatu vielä tuolloinkaan.

    -Ultraava lääkäri kuitenkin totesi, että vauva olisi 80% varmuudella tyttö. Olin ensin asennoitunut, että musta tulee pojan äiti, ja sitten asennoiduinkin tyttöön, Nanna muistelee.

    Viimeisessä ultraäänitutkimuksessa lääkäri ei ehtinyt kuin asettaa sensorin Nannan vatsalle, kun hän jo ilmoitti vauvan sukupuolen: poika, eikä varmasti enää muutu miksikään.

    Vaikka lapsen sukupuolella ei Nannalle periaatteessa ollut merkitystä, esikoispoika tuntui hänestä erityisen merkitykselliseltä aivan henkilökohtaisesta syystä.

    -Isoveljeni kuoli, kun olin itse äitini vatsassa. Oli aina tuntunut siltä, että jokin pala puuttuu, ja nyt se löytyi. Sillä että sain itse pojan, oli minulle syvä merkitys.

    Pssst! Lue myös: Salkkarit-näyttelijä Mia Ernrooth – ”Poikani on opettanut minulle huumoria.”

    Ennakkoluulot pojan äitiydestä vääriä

    Nannalla oli etukäteen vankka käsitys siitä, millaista arki pojan äitinä olisi: raisua ja täynnä vauhdikkaita tilanteita. Hän uskoi poikien olevan rajuja, eikä ajatellut näiden näyttävän tunteitaan samaan tapaan kuin tyttöjen.

    -Luuloni osoittautuivat aivan vääriksi. Poikani on herkkä, rauhallinen ja hänellä on uskomaton tunneäly. Pari vuotta hänen jälkeensä syntynyt tyttäremme on paljon veljeään raisumpi.

    Nanna kuvaa omaa äitiystaivaltaan opettavaiseksi matkaksi, jonka aikana hän on tutustunut todelliseen itseensä – millainen hän on, mitä hän haluaa olla ja mitä hän haluaa lapsilleen opettaa.

    -Ennen äitiyttä kuvittelin, etten ole itsekäs ihminen. Sitten huomasin, että hermostuin vaikka siitä, etten saanutkaan vaikka omaa aikaa. Äitiys on opettanut minulle rakkautta ja sallivuutta.

    Rakastavaa vanhemmuutta

    Ennen lastensa syntymää Nanna näki itsensä tiukkana äitinä, jonka kodissa asiat menevät hänen haluamallaan tavalla ja lapset ovat aina ojennuksessa. Totuudesta tuli kuitenkin toisenlainen.

    -Haluan tehdä rakkaudesta käsin vanhemmuuden töitä, kuunnellen ja ymmärtäen lasta. Rakkaudella pystyy kasvattamaan hyviä lapsia, ei kaikessa tarvitse olla tiukka. Huudan vain äärimmäisen harvoin, se ei ole minulle kasvatusmetodi.

    Nannalle toivoo pojastaan kasvavan itsevarman, tunteensa näyttävän, hyväsydämisen ja lämpimän ihmisen, joka kulkee itsellisesti omaa polkuaan.

    -Toivon molempien lapsieni käsittävän, että vahvuutta on myös näyttää heikkoudet.

    Vanhemmuuden epäonnistumisen suhteen Nannalla ei ole suuria pelkoja – hän uskoo, että hoitamalla omat tonttinsa hyvin, välit lapsiin säilyvät läheisinä vielä aikuisinakin.

    -Jokainen meistä mokailee, ei sitä kannata pelätä. Virheitä enemmän pelkään onnettomuuksia ja muita vastaavia. Vaikka aina on varmasti asioita, joita voi parantaa, Suomi on onneksi lapsille hyvä ja turvallinen maa kasvaa.

    -Poikien Äidit toimitus-

    Vastaa