Poikani katkaisi välit minuun samalla kun muutti pois kotoa. Sydämeni särkyy ja tämä on aivan hirveää.
Meillä on ollut aina poikani kanssa haastava suhde. Hän on kapinoinut paljon ja olemme ottaneet hurjasti yhteen koko hänen elämänsä ajan. Olemme pojan isän kanssa eronneet ja lapset ovat liikkuneet hyvin pitkälti viikko-viikko systeemillä.
Minun luona säännöt eivät ole pojalle ikinä kelvanneet. Olen ollut kuulemma liian tiukka ja olen tukahduttanut poikani. Niin hän väitti. Säännöt olivat kuitenkin ihan normaalit, kotiintuloajat, ruoka-ajat ja peliajat. Kaikki oli hänestä väärin ja turhaa.
Isän luona säännöt olivat aika pitkälle samat, mutta siellä ne ei jostain syystä poikaa niin paljon haitanneet.
Opiskelemaan toiseen kaupunkiin
Poikani lähti opiskelemaan 200 kilometrin päähän kotoaan. Sekä isän koti, että minun koti jäivät tänne kotikaupunkiin. Samalla poika rykäisi näköjään napanuoran kokonaan irti ja lakkasi pitämästä minuun yhteyttä. Hän ei vastaa viesteihini, eikä puheluihini, enkä kuule hänestä mitään.
Aluksi olin huolesta soikeana, mutta pojan isä osasi kertoa, että kaikki on hyvin. Poika oli vain päättänyt tiputtaa minut pois elämästään.
Miten äiti voidaan tiputtaa pois elämästä? Kuulostaa aivan hullulta.
Lue myös: Inhoan peilikuvaani
Ystäväni ovat sanoneet, että ajan kuluessa poika varmasti ottaa taas yhteyttä. Epäilen suuresti. Olen niin pettynyt poikani käytökseen, että en edes tiedä miten välejämme voisi enää paikata.
Nyt kuulin samalla isältä, että pojalla on ollut pitkään tyttöystäväkin, mitä hän ei ole ikinä halunnut minulle esitellä.
Myönnän, että minulla on ollut paljon enemmän yhteistä poikani pikkusiskojen kanssa ja olen viettänyt heidän kanssaan enemmän aikaa pojan asuessa kotona, mutta eipä poikakaan minun seurasta vaikuttanut koskaan kiinnostuneelta.
En kuitenkaan ajatellut, että tilanne eskaloituisi tähän pisteeseen.
Miten tilanteen voi korjata, vai voiko?
Onko kenellekään muulle yhteisön äideistä käynyt niin, että oma lapsi on pistänyt välit poikki teihin? Saitteko koskaan tilannetta korjattua ja oliko se sen arvoista. Omalla tavallani olen hyväksynyt poikani päätöksen, mutta onhan hän silti minun poikani.
Lue myös: Ärsyttävän epäloogiset koronarajoitukset
En tiedä miten tätä tilannetta lähtisi purkamaan. Olen jättänyt pojalle viestejä, että jutellaanko ja olen pyytänyt isäänsäkin puhumaan pojan kanssa. Isä ei halua kauheasti puuttua, mutta on onneksi sentään kertonut minulle pojan kuulumisia kun olen niitä kysellyt.
Aikaa kai tämä vaatisi, mutta mitä jos se ei auta? Mitä jos olemme vielä 10 vuoden kuluttua tässä tilanteessa, että en kuule pojastani mitään?
Veljeni katkaisi aikoinaan välit äitiini kun muutti kotoa pois. Hän ei jaksanut äidin marttyyriluonnetta ja sitä, että elämä oli äidin kanssa jatkuvaa draamaa. Muutama vuosi meni, veli kasvoi ja huomasi vihdoin äidin toimissa muutakin kuin huonoa. Kevyinä annoksina näkee nyt äitiä pari kertaa vuodessa ja välillä soittelevat. Anna siimaa, älä ahdistele. Kyllä se siitä. Joku syy pojalla on ja se ei tinkaamalla selviä, päinvastoin. Älä myös sotke pojan isää kuvioihin. Anna hetki.
Jos reagoit poikasi aikuistumineen ja “irtautumiseen” näin niin ei tarvitse paljoa miettiä kenen vika tämä on.
Ja tuo “Myönnän, että minulla on ollut paljon enemmän yhteistä poikani pikkusiskojen kanssa ja olen viettänyt heidän kanssaan enemmän aikaa pojan asuessa kotona, mutta eipä poikakaan minun seurasta vaikuttanut koskaan kiinnostuneelta”
Niin eli siis sinun LAPSESI pitäisi olla pyytämässä sinua tekemään asioita kanssaan? Näyttämään kiinnostusta ilman sinun yrittämistä? Voi luoja. “Jos ei hänkään niin en minäkään!!!111”
Jos oot niin äärettömän butthurt että et näe että tämä tilanne voisi korjaantua, niin ehkä se onkin pojalle parhaaksi. Niele sinun suuri “”loukkaantumisesi”” ja “” pettymyksesi “” lapseesi. Ei ihme että hän ei halua puhua kanssasi.
Oikeestiko tietämättä ihan koko kuvaa tuut tuolla tavalla paasaamaan. Tätä minä en tajua että mikä ihmeen oikeus kellään on kaikkia faktoja tietämättä ketään lytätä.
Pieni poikani kulkee polkua pitkin,
tökkii arasti kepillä mustia kivenkoloja,
“Täällä asuu Lohikäärmeitä”
Teini vetää peiton korviinsa, liian kirkasta
Mustaa
Lohikäärmeet lentävät öisin
Nuori mies vetää oven kiinni edessäni
Mustaa
Hiljaisuus
Mustaa
Lohikäärmeitä
Olen vastaavanlaisessa tilanteessa. Tosin minun tapauksessa pojan isä on yllyttänyt poikaa katkaisemaan välit. Hän ei sitä tietenkään myönnä, mutta pienistä asioista sen voi päätellä. Kuten hän välittää toiveesi, että olisi yhteydessä äitiin. Kun taas toisessa asiassa, käskee. Esim. sinä haet sen työtodistuksen.
Sattuu todella paljon, tunteet menevät vuoristorataa. Välillä vihaa toisinaan surua. En usko, että sinun ansaitsevan tuollaista kohtelua, koska se on henkistä väkivaltaa. Kannattaa lukea esim. kirja “Jälleen rakennus”, josta mahdollisesti saat apua asian käsittelyyn.
No nyt se on sitten lopullista. Hän teki itsemurhan 1.11.23
Otamme osaa suureen suruusi 🙁