• You are currently viewing Aamuvirkun ja iltavirkun yhdessäolon haasteet

    Aamuvirkun ja iltavirkun yhdessäolon haasteet

    Aamuvirkun ja iltavirkun yhdessäolon haasteet! Mitä ne ovat?

    Meillä onkin nyt sellainen uusi haaste parisuhteessa, että miehestäni on tullut aamuvirkku ja minä olen edelleen sitkeästi iltavirkku. Ongelma tämä on siksi, että emme enää saa iltaisin sitä kivaa yhteistä aikaa, minkä ennen saimme! Emmekä mene enää yhdessä nukkumaan, emmekä herää yhdessä…YHYYYYYY

    Mieheni mielestä ratkaisu olisi se, että minäkin ryhtyisin aamuvirkuksi, ”kyllä se kello siitä väkisin muuttuu”.

    Minusta ratkaisu olisi se, että mieheni palaisi takaisin kanssani iltavirkuksi, ”oothan sä ennenkin kyennyt valvomaan”.

    Miten saada yhteistä aikaa?

    Mieheni ei mene vielä niin aikaisin nukkumaan kun perheen pienimmät pojat, mutta aika pian sen jälkeen. Usein valvon kahden vanhimman pojan kanssa pisimpään. Oma valvomiseni venyy välillä reippaasti yli puolenyön. Ei vaan nukuta tai huvita mennä nukkumaan, kun voi vaan olla.

    Lue myös: Täysikuu valvottaa? -Tässä syy

    Mieheni taas joutuu tietysti väkisinkin heräämään aamuisin töihin, mutta myös vapaapäivisin rytmi on kääntynyt aamuvirkuksi. Molemmat nukumme yössä todennäköisesti yhtä monta tuntia. Minä ainakin tarvitsen unta vähintään 8h.

    Nyt kysyisinkin teiltä muilta joilla tämä sama asetelma on ollut parisuhteessa pidempään, ehkä jopa aina, että MITEN? Miten ihmeessä saatte yhteistä aikaa suhteeseen? Muuta kun hylkäämällä arjen ja lähtemällä ikuiselle lomamatkalle yhdessä?

    Kyllä meillä Italiassa oli sama rytmi, siellä se tasoittui aikalailla tämän nykyisen rytmin välimaastoon molemmilla. Menimme nukkumaan puolenyön aikaan (yhden kerran venähti juhlinnat pidemmälle) ja heräsimme aika hyvissä ajoin, ehkä ysiltä.

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön 💙Jonna-Emilia💙 (@poikienaitiblogi) jakama julkaisu

    Voisiko sisäisen kellon siirtäminen onnistua?

    Minä en usko, että sisäistä kelloa voi väkisin siirtää ilman kärsimystä. Toki sen voi pakolla siirtää, mutta en usko, että voisin hyvin jos pakottaisin itseni joka aamu seiskalta ylös, tai mieheni voisi hyvin jos valvoisi joka ilta väkisin puoleenyöhön asti.

    Tämä mun iltavirkkuus on yksi syy, miksi en voisi kuvitellakaan virastoaikana tapahtuvaa työpaikkaa itselleni. Olen aina hakeutunut aloille, missä päivät voi halutessaan aloittaa myöhemmin. Projektiluonteisesti jaksan heräillä aikaisin, vaikkapa pari viikkoa, mutta loputtomasti en.

    Muistan jo kouluaikana lapsena, että inhosin yli kaiken aamu heräämistä. Yök!

    Joten tämä oma sisäinen kelloni on ollut minulla kaiketi aina. Olen muutenkin rytmiltäni ja tempperamentiltani enemmän eteläeurooppalainen kuin suomalainen, joten ihmekös tuo.

    Vinkkejä otetaan vastaan toimivaan systeemiin parisuhteen yhdessäolon säilyttämiseksi!

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön 💙Jonna-Emilia💙 (@poikienaitiblogi) jakama julkaisu

     

     

    Vastaa