Aloitin bloggaamisen kohta vuosi sitten, ennen sitä en ollut lukenut muiden blogeja lainkaan. Noloa myöntää, mutta bloggaaminen oli jotain sellaista, mistä minulla ei ollut hajuakaan. Enkä minä vielä tälläkään kokemuksella kovin fiksuksi ole ehtinyt. Toisaalta, se kuvastaa luonnettani hyvin, sillä olen äärimmäisen spontaani. Jos saan päähäni jotain, niin sen toteutan, oli se viisasta tai ei. Jos elämä tarjoaa jotain uutta mahdollisuutta, niin en osaa olla siihen oikein tarttumattakaan.
Tähän mennessä voin vain todeta, että bloggaaminen on aika hullua puuhaa. Erityisesti kauhistuttaa kuinka paljon moni bloggaaja on valmis itsestään paljastamaan. Klikkauksia jutuille haetaan mitä paljastavammilla kuvilla ja yksityiskohdilla omasta elämästä. Toisaalta taas bloggaamisen mahtavin puoli on juuri se vertaistuki, mitä bloggaaja ja lukijat voivat keskenään kokea.
Bloggaaminen ensimmäisten kuukausien aikana
Ensimmäinen kuukausi bloggaajana oli kummallinen. Lukijoita oli paljon, mutta samalla osa palautteista oli todella negatiivisia. Nyt myöhemmin miettiessäni asiaa, en ihmettele yhtään, sillä blogini tuli blogimaailmaan ihan uudenlaisena tuulahduksena. Sukupuolisensitiivisyyttä ja sukupuolitietoisuutta korostetaan paljon, blogi joka keskittyi VAIN poikien äitiyteen, oli joillekin lukijoille ehkä vaikea ymmärtää. Sukupuolitietoista kasvattamista kannatan itsekin, joten negatiiviset palautteet hieman hämmensivät.
Toinen kuukausi oli jo helpompi. Olin lukenut hieman muiden blogeja ja ehdin miettimään oman blogini raameja. Päätin, että neljän poikani tarkkoja kasvokuvia en julkaise missään vaiheessa. Poikieni O-nimet eivät myöskään ole heidän oikeat nimensä. Neljän pojan äitinä kirjoittaminen on helppoa siksi, että voin kirjoittaa pojistani juttuja kuitenkaan henkilöimättä niitä välttämättä yhteen pojistani. Negatiivinen kommentointi väheni selvästi ja blogiini löysivät ne henkilöt, joita aihe oikeasti koskettaa. Hyvä näin. Ei tarkoituksenikaan ole kirjoittaa provosointi kirjoituksia niille, joita teema selvästi ärsyttää, vaan vertaistukitekstejä niille, joita aihe koskettaa.
Sitten…
Bloggaajien maailma hieman hämmensi minua. Edelleen on outoa, että jotkut ihmiset avaavat koko elämänsä muille ja osa vielä täysin ilman mitään korvausta. Minua ei kiinnosta riepotella elämääni julkisesti, mutta jotain bloggaajana on kuitenkin itsestään annettava. Kamalaa on se ryöpytys, mitä bloggaajat saavat niskaansa, pääasiassa nimettömiltä lukijoilta. Bloggaajista on tehty lastensuojeluilmoituksia, bloggaajia arvostellaan, haukutaan ja jopa kiusataan. Erityisesti säälittää nuoret bloggaajat joille tuollainen negatiivisen palautteen virta voi olla vahingollista. Olen päässyt toistaiseksi vähällä ja hyvä niin. Kuten ylläpitämäni facebook yhteisökin, myös blogini on draamavapaata aluetta.
Mitä sitten voin antaa itsestäni? Voin ainakin kertoa rehdisti millaista on olla poikien äiti. Alkuperäinen syy lähteä bloggaamaan oli se, että halusin hieman kumota poikien äitejä ja poikia kohtaan olevia ennakkoasenteita. Poikien äitejä ei tarvitse sääliä, eikä poikien äitien elämä ole mitenkään raskaampaa kuin muidenkaan. Pojat ovat eläväisiä ja äänekkäitä, mutta toisaalta taas suoria ja reiluja. Olen myös korostanut blogissani sitä, että poikia on erilaisia. Vaikka onkin hauska naureskella hyväntahtoisesti tyypillisille poikamaisille piirteille, niin poikien kanssa saa myös lakkailla kynsiä, hoitaa nukkevauvoja ja katsella prinsessaleffoja. En keksi toistaiseksi vielä yhtäkään asiaa mitä en olisi voinut poikien äitinä lapsieni kanssa tehdä.
Nyt…
Luulin, että bloggaan vain muutaman kuukauden. Kirjoittaminen ja lukijamäärät kuitenkin koukuttavat. Lukijoilta saatu positiivinen palaute antaa niin paljon hyvää mieltä, että sen voimilla jaksaa kummasti kirjoittaa lisää. Myös aikaisemmin mainitsemani vertaistuki on suuressa roolissa jaksamiseen. Se mitä tapahtuu tulevaisuudessa tälle blogille on vielä auki, mutta nyt toistaiseksi on hyvä jatkaa näin. Kiitos siitä kuuluu kaikille lukijoille, sekä Poikien äidit yhteisölle.
Ennen kuin aloitat bloggaamisen, mieti nämä asiat rauhassa
- Oletko valmis ottamaan vastaan negatiivisen palautteen? Vaikuttaako se sinuun niin, että menetät yöunesi tai tulet niistä huonolle tuulelle?
- Oletko varautunut käyttämään blogiisi aikaa vähintäänkin useita tunteja päivässä? Se ei ole pelkkää blogin kirjoittamista, vaan myös kaikki muu sen rinnalla. Sosiaalinen media, yhteistyöt, valokuvat, kouluttautuminen jne.
- Miksi haluat kirjoittaa? Jos haluat kirjoittaa itsellesi tekstejä, niin onko sen pakko tapahtua blogissa? Voisiko blogi olla suljettu? Haluaisitko tienata rahaa tai edistyä kirjoittajana? Siihen bloggaaminen sopii hyvin. Kaikki eivät bloggaamisella tienaa, mutta sekin on mahdollista. Kirjoittaminen tulee taatusti sujuvammaksi kun kirjoitat päivät pitkät.
- Mistä kirjoitat? Sinulla on hyvä olla intohimo siihen mistä kirjoitat. Loppu tulee ikään kuin itsestään, jos vain olet ajatustesi takana ja haluat esimerkiksi edistää jonkun asian tunnettavuutta. Monesta aiheesta on jo blogeja, voisitko löytää jotain sellaista, mistä kukaan muu ei ole keksinyt vielä kirjoittaa?
