Olen masennuksen partaalla ja voin tällä hetkellä todella huonosti. Vaimoni jätti minut ja muutti toiselle paikkakunnalle lasten kanssa. Minulta ei kysytty mitään. Nyt on alkanut selkeä lasten vieraannuttaminen. Saimme aluksi sovittua tapaamiset niin, että lapset tulevat minun luokseni joka toinen viikonloppu. Työni takia en pysty lapsia ottamaan vuoroviikoin, koska teen reissutyötä. Tämä jo oli kova pala, koska tapaamisväli on pitkä ja ikävöin lapsia kovasti.
Nyt kuitenkin viimeisen parin kuukauden aikana exä on alkanut käymään hankalaksi eikä ole halunnut päästää lapsia luokseni. En tiedä missä vika. Hän väittää, että olisi nyt parempi ettei lapset vaihda paikkaa tämän epidemian vuoksi. Oman työni vuoksi joudun liikkumaan paikasta toiseen ja ihmiskontakteja tulee. Ymmärrän kyllä, että huoli on kova, mutta en kai nyt voi olla lapsista kuukausitolkulla erossa… Tämähän voi jatkua vaikka kuinka pitkään!
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni ja jouduin suoraan synnyttämään. Ihmepoika Ilmarin syntymätarina
Mustasukkaisuus syynä vieraannuttamiseen
Vielä on onneksi itsellä töitä riittänyt, koska ala on sellainen, että työt ei todennäköisesti lopu. Asiahan olisi täysin eri, jos joutuisin tekemään etätöitä. Tai toisaalta, en kyllä tiedä onko tämä nyt vain kiusantekoa, koska menin omaa tyhmyyttä mainitsemaan, että olen netin kautta tutustunut erääseen naiseen. Lapset ovat selkeästi alkaneet reagoimaan, koska kun vielä pääsivät minun luokseni, he olivat kerta kerralta jotenkin enemmä etäisiä.
Meillähän siis oli todella paljon mustasukkaisuus ongelmaa vaimon puolesta, johon loppupeleissä meidän suhde sitten kaatuikin. Hän väitti, että käyn vieraissa työreissuillani. Tämähän ei pidä paikkaansa ja ihan käsi sydämmellä voi sanoa, etten koskaan ole häntä pettänyt. Päinvastoin vaimo viihtyi liikaakin somessa kirjoittelemassa ties kenelle ja aina jos kehtasinkin kysellä kenelle kirjoittelee sain vain tuhahtelua niskoille.
Lue myös: Isin vuodatus
Pelkään, etten saa enää nähdä lapsiani
Vaimoni oli todella kontrolloiva ja minä kilttinä ihmisenä alistuin hänen tahtoonsa useinkin. Tilanne vain paheni vuosien saatossa ja tuntui etten enää jaksa. Yritin monta kertaa puhua hänelle asiasta ja ehdottaa terapiaa, mutta hän ei suostunut ja sanoi, että mene sinä, kun sinulla on niin vaikeaa.
Minä aloin ehdottelemaan sitten eroa ja sanoin, etten jaksa tätä enää. Vaimo suuttui ja otti ja lähti. Nyt pelkään, että hän aikoo vieraannuttaa lapset minusta. Pelko on suuri ja olen lukenut paljon juttuja vieraannuttamisesta. Yritän nyt loppuun asti hoitaa tätä niin, että saisimme keskenämme sovittua asiat, mutta pahoin pelkään, että joudumme nyt viemään asian käräjille. Pelottaa ja masentaa saanko nähdä enää lapsia vai käykö tässä nyt niin, että vaimo saa vahvana ihmisenä kaikki vakuuttumaan siitä, etten ole sovelias isä lapsille, vaikka osaan pitää hyvää huolta lapsista aina kun he ovat minun luonani.
Onko teillä hyviä neuvoja, mitä minun pitäisi tehdä tai miten pitää puoliani?
Terveisin,
Yksinäinen isä
