Miksi en saa sanottua miehelleni että haluan erota?
Meillä on kaksi lasta, 3-vuotias ja 6-vuotias. Arkihommat kotona ja lasten kanssa jakautuu aikalailla tasan. Minulla ja puolisolla on yhtäläinen mahdollisuus harrastaa ja käydä omilla menoilla. Mies kohtelee minua hyvin ja on muutenkin ns. unelmamies.
Ongelma vain on se etten ole rakastanut miestäni ainakaan neljään vuoteen. Olen miestäni kohtaan etäinen koska en tunne mitään, en pienintäkään vetoa häneen. Seksiä meillä on ehkä kahdesti kuussa ja silloinkin vain siksi että saan miehen tyytyväiseksi. En edes muista milloin viimeksi seksiä olisi harrastettu minun aloitteestani. Pusu tai pari vaihdetaan päivän aikana, mutta ne ei saa minussa aikaan mitään tuntemuksia. Monesti mieluummin olisin pussaamatta.
Lue myös: Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen sain psykoosiepäilyn
MIKSI EN SAA SANOTTUA SITÄ ÄÄNEEN?
Tahtoisin sanoa hänelle että en ole onnellinen hänen kanssaan ja että haluan erota, mutta en kertakaikkiaan saa sitä sanottua. Ja tottakai kaikki sen sanomisen jälkeinen pelottaa.
Olen tätä miettinyt ja pohtinut että onko tämä nyt vain sitä normaalia pikkulapsiarkea ja alkuhuuman jälkeistä aikaa, mutta kai sitä silloinkin pitäisi edes jotain tuntea puolisoaan kohtaan?
Miehelleni olen puhunut kyllä siitä kuinka koen meidän olevan vain kämppiksiä ja ettei meidän suhde voi hyvin. Aina on vannottu että yritetään kovemmin ja tehdään sitä ja tätä mutta ikinä mikään ei muutu. Ja joka kerta kun olen tuonut suhteen ongelmia esille, miehen mielestä meillä on kaikki hyvin, eikä ongelmia ole.
Monesti olen miettinyt että jos mieheni pettäisi minua, se ei varmaan tuntuisi miltään. Pikemminkin olisin tyytyväinen kun saisin ”oikean” syyn eroamiselle.
Olen joskus käynyt terapeutillakin puhumassa tästä, mutta sen mielipide oli että kaipaan vain alkuhuumaa ja että seksiä voi harrastaa vaikkei aina huvittaisikaan..
Mitä tässä pitäisi tehdä?
