Meillä on ilmeisemmin iso perhe? En osaa itse pitää perhettämme isona, olen kuuden lapsen perheestä ja olen aina ajatellut, että jos vain lapsia saan, niin haluan niitä paljon. Neljä lasta perheessä tuntuu lukuna minulle jopa pieneltä, tai jos ei nyt pieneltä niin keskikokoiselta. Neljän lapsen perhe luokitellaan kuitenkin jo suurperheeksi, joten tuntui minusta miltä vain, niin suurperhe me olemme!
Ovatko nämä kaikki sinun?
Oletteko te muut suurperheelliset kuulleet usein kysymyksen ”Ovatko nämä kaikki sinun?”.
Monen pojan äitinä saan yleensä vielä lisäkysymyksen, ”ovatko ne kaikki todella poikia?”. Siitä seuraavia jatkokysymyksiä en jaksa tässä postauksessa sen enempää avata, mutta yleisin on ”Koskas prinsessa?” tai ”Yritättekö tyttöä?”
Lue: 10 Typerintä kommenttia monen pojan äidille
Ison perheen ilot
Rakastan ison perheen elämää, tunnen oloni kotoisaksi kun ympärillä tapahtuu koko ajan jotain. Se johtuu varmasti omasta taustastani. Pekalle meteli ja meininki on huomattavasti vaikeampia asioita sietää. Nyt kun kaikki perheemme lapset ovat poikia, niin siinä on vielä sellainen lisäetu, että heidän leikkinsä osuu kivasti yksiin. Heillä onkin paljon sellaisia yhdessä keksittyjä vakio leikkejä, joita leikitään silloin kun ”pitää” olla veljesten kesken. Äitikin pääsee niihin välillä osalliseksi. 🙂 Viimeksi olin varas ja pojat poliiseja jotka ottivat varasta kiinni.
Olisin siis tehnyt todennäköisesti näin paljon lapsia, olisivat he olleet sukupuoleltaan mitä tahansa. Ehkä jopa enemmän jos meillä olisi molempia? Tästä syystä loukkaannun syvästi jos minulta kysytään, että olemmeko tehneet näin monta lasta yrittäessämme tyttöä.
Neljän pojan perheen mahdollisuus 4 -lapsisissa perheissä on vain 9% (Lähde Ingender.com) Ihan joka tyttö ei tätä settiä saakkaan. 😉
Äitini on joskus sanonut, että parasta aikaa oli se aika, kun me lapset olimme nuoria ja kotonamme pyöri päivittäin meidän kaverit sekä kumppanit. Talo oli täynnä väkeä ja elämää. Sitä aikaa minäkin taidan salaa hieman odotella, vaikka samaan aikaan toivon, että aika hidastuisi ja nämä minun pienet pojat eivät kasvaisi niin nopeasti.
Yllätyin kovasti kun neljännen pojan jälkeen sain sen tunteen, että perheemme on valmis. En ole sen jälkeen haikaillut enää uusia vauvoja. Yllätyin siksi, että olen nähnyt paljon niitä perheitä, erityisesti naisia, joita vaivaa ikuinen vauvakuume. Lapsia tehdään lisää ja lisää ja viimeisenkin jälkeen jää vielä tunne, että niitä olisi haluttu enemmän. Onneksi minulle ei tapahtunut niin. Ollien synnyttyä tiestin, että olen synnyttämässä viimeistä kertaa. Ja kun Ollie kasvoi isommaksi elämästä tuli paljon helpompaa ja koko perhe saa nyt viettää enemmän aikaa yhdessä kuin aikaisemmin.
Kun perheessä on vauva, niin jompi kumpi vanhemmista on koko ajan kiinni vauvassa. Nyt kun meidän pienin poikamme Ollie on jo yli 4 vuotias, niin voimme tehdä asioita ihan erilailla yhdessä koko perhe. Moni aktivitetti (laskettelu, uintireissut, maastopyöräily ym) onnistuu jo koko perheen voimin ja esimerkiksi lautapelit kotona ovat jo koko perheelle yhteisiä kivoja hetkiä. En siis kaipaa meille lisää vauvoja, sillä kaipaan paljon enemmän aikaa näiden poikieni kanssa.
Tiedän olevani super onnekas, kun sain neljä tervettä lasta elämääni. Mikäli minulle tai Pekalle iskee vielä tulevaisuudessa suuri halu kasvattaa perheemme kokoa, niin uusia vauvoja emme tänne ainakaan enää hanki. Katsomme sitten muita vaihtoehtoja. Nyt ainakin on täydellistä näin!
Lue myös:
Poikien äitien facebookin tykätyimmät jutut 2017
Onnellisuuden tavoittelu teki onnettomaksi
Nimetön
1 tammi 2018Unohdit listasta vielä sen yhden vakiokysymyksen, joka kysytään aina viimeistään kolmannen lapsen kohdalla: onko niillä kaikilla sama isä? 😀
Jonna-Emilia
1 tammi 2018Totta ???? meillä tosin sen on saanut kyllä aika harvoin. Kai nuo pojat niin toisiltaan näyttävät? Ja toisaalta niitä on vain se 4 ????
PäiviS
2 tammi 2018Minulla 4 tyttöä ja viides poika. Saatiin ”tehdä” lapsia kun pitihän meidän sitä poikaa yrittää…anoppi sanoi että onhan nuo ies terveitä ja kilttiä (vaikka ovat vain tyttöjä). Viidettä odottaessani ajattelin että jos sukupuoli olisi mun päätettävissä, tekisin ihan anopin kiusalla viidennen tytön. Poika oli se viides ja ihana poika onkin. Onnellinen kaikista lapsista, keskimmäisestä Taivastytöstäkin ❤
Jonna-Emilia
2 tammi 2018Minullekin kävi niin, että viimeisestä neljännestä toivoin kovasti poikaa jotta ei voi kukaan ainakaan sanoa, että ollaan tehty niin monta jotta tulisi tyttö. (Kun tiedettiin, että on meidän viimeinen).
Anna
2 tammi 2018Kyllä voi ihmisten elämä pyöriä sukupuolen ympärillä.
Jonna-Emilia
2 tammi 2018Noh, sanotaanko näin, että jos bloggaa poikien äitiydestä, niin silloin sen aiheen on vähän pakko pyöriäkin sen ympärillä. 🙂 Ymmärrät varmasti, ettei sisustus blogaajatkaan koko ajan hääri sisustamisen ympärillä, tai fitnesbloggajaa elä vain fitnestä varten. Nyt tämä aihe on kuitenkin blogini ja koko yrityksemme juttu ja sitä tehdään mikä aihe on. Pakko myöntää, että aika kovin vähän sitä tekee mieli enää vapaa-ajallaan ajatella 🙂 . Tai sanotaanko, että ei ollenkaan! 🙂
Tiina
2 tammi 2018Minulla 7????5 teki tuloaan,lääkäri kysyi olenko ”niitä uskovaisia”,”ei,en ole olen vain muuten hullu” vastasin,loppu kyselyt.
Jonna-Emilia
2 tammi 2018Johan oli lääkäriltä kysymys. 🙂 Huh heijaa.
Satu
2 tammi 2018En taida osata kuvitella millaista on elämä neljän pojan kanssa. Mahtavaa varmaan 🙂 Itselläni on yksi poika ja hänellä viisi pikkusiskoa. Lasten numero viisi ja kuusi kohdalla meitä ei taidettu enää vauvauutisista onnitella ollenkaan, rohkeimmat (tai röyhkeimmät) tosin toivoivat että olisi nyt sitten edes poika. Itse tiedän, että meillä on mahtava poika ja viisi mahtavaa tyttöä. Lasten isästä minulta on kysynyt kerran lääkäri ja pari kertaa juttukaveri, joka ei ole lapsia tai heidän kuviaan nähnyt. Ovat niin kovin isänsä näköisiä, ettei jää kyselyihin tilaa 🙂 Minäkään en osaa pitää perhettäni suurperheenä, sehän on minun perheeni. Sopiva ja täydellinen juuri tällaisena.
Jonna-Emilia
2 tammi 2018Se on kumma miten iskostunut ajatus se on ihmisten päähän, että lapsia pitäisi jotenkin olla tasaisesti, tyttöjä ja poikia. Tähän on syynä varmaankin mainokset ja media, jotka syytävät aika paljon sitä ajatusta, että niin vain on oltava. Etsimme joulun alla pienen poikamme nukkekotiin perhettä ja emme löytäneet mistään muita vaihtoehtoja kuin äiti, isä, tyttö ja poika. Aivan älytöntä, ettei mitään muuta ajatusta edes tarjota. Siitä se varmaan sitten lähteekin….
Minusta isot tyttöperheet ovat aivan ihania <3 Kummityttöni perheellä on kolme tyttöä ja olen aina ihaillut heidän kaunista tyttötrioaan. Ihanaa kun perheitä on erilaisia, se on minusta ihan mahtavaa. Kaikkea hyvää teidän perheelle.
Sandra
4 tammi 2018Meillä on poika 11 v. ja tuplatytöt 1,5 v. Haaveilemme miehen kanssa vielä yhdestä vauvasta, sitten lapsilukumme olisi täynnä. Olen pahoittanut mieleni (en niinkään lauseista itsestään vaan tavasta kuinka ne on sylkäisty kauhistellen ulos) toistuvasti siitä kuinka ilmeet ja puheet kertovat meidän olevan hulluja kun vielä haluamme tuplien jälkeen vauvan. Mies on aina halunnut monta lasta ja kyllä minä itse koen pystyväni edelleen lapseni hoitamaan kahden vuosikymmenen kokemuksella päivähoitajana, olen tottunut luotsaamaan suuria ryhmiä. En aina ymmärrä ihmisten ajatuksia 🙁
Jonna-Emilia
4 tammi 2018Minusta hyppäys kahdesta kolmeen oli merkittävin. Kahden kanssa on tavallaan vielä yksi lapsi/per vanhempi jos menee vaikka uimarannalle. Ja yksinkin on kohtuu helppoa vielä katsoa kahta. Mutta kolmen kanssa on jo ”pakka levällään”. Joten neljäs ei meillä ainakaan tuonnut tippaakaan lisä rasitetta arkeemme, mutta toi paljon lisä rakkautta! Uskn vakaasti, että viides ja kuudes menisi siinä samalla. Sitten kun on jo paljon lapsia, niin niitä on sitten paljon. 🙂 Toisaalta vanhimmat kasvaa koko ajan ja minusta meidän neljännen pojan vauva-aika oli helpompi kuin esimerkiksi toisen. Isommat pojat auttoivat jo niin paljon vauvan hoidossa, kun taas kakkosen kohdalla isommasta oli vaan enemmän haittaa kuin hyötyä siinä vieressä pyörimässä 🙂