Meillä on ilmeisemmin iso perhe? En osaa itse pitää perhettämme isona, olen kuuden lapsen perheestä ja olen aina ajatellut, että jos vain lapsia saan, niin haluan niitä paljon. Neljä lasta perheessä tuntuu lukuna minulle jopa pieneltä, tai jos ei nyt pieneltä niin keskikokoiselta. Neljän lapsen perhe luokitellaan kuitenkin jo suurperheeksi, joten tuntui minusta miltä vain, niin suurperhe me olemme!
Ovatko nämä kaikki sinun ja ovatko ne kaikki poikia?
Oletteko te muut suurperheelliset kuulleet usein kysymyksen ”Ovatko nämä kaikki sinun?”.
Monen pojan äitinä saan yleensä vielä lisäkysymyksen, ”ovatko ne kaikki todella poikia?”. Siitä seuraavia jatkokysymyksiä en jaksa tässä postauksessa sen enempää avata, mutta yleisin on ”Koskas prinsessa?” tai ”Yritättekö tyttöä?”
Ison perheen ilot
Rakastan ison perheen elämää, tunnen oloni kotoisaksi kun ympärillä tapahtuu koko ajan jotain. Se johtuu varmasti omasta taustastani. Pekalle meteli ja meininki on huomattavasti vaikeampia asioita sietää. Nyt kun kaikki perheemme lapset ovat poikia, niin siinä on vielä sellainen lisäetu, että heidän leikkinsä osuu kivasti yksiin. Heillä onkin paljon sellaisia yhdessä keksittyjä vakio leikkejä, joita leikitään silloin kun ”pitää” olla veljesten kesken. Äitikin pääsee niihin välillä osalliseksi. 🙂 Viimeksi olin varas ja pojat poliiseja jotka ottivat varasta kiinni.
Olisin siis tehnyt todennäköisesti näin paljon lapsia, olisivat he olleet sukupuoleltaan mitä tahansa. Ehkä jopa enemmän jos meillä olisi molempia? Tästä syystä loukkaannun syvästi jos minulta kysytään, että olemmeko tehneet näin monta lasta yrittäessämme tyttöä.
Ei enää vauvoja meille
Neljän pojan perheen mahdollisuus 4 -lapsisissa perheissä on vain 9% (Lähde Ingender.com) Ihan joka tyttö ei tätä settiä saakaan. 😉
Äitini on joskus sanonut, että parasta aikaa oli se aika, kun me lapset olimme nuoria ja kotonamme pyöri päivittäin meidän kaverit sekä kumppanit. Talo oli täynnä väkeä ja elämää. Sitä aikaa minäkin taidan salaa hieman odotella, vaikka samaan aikaan toivon, että aika hidastuisi ja nämä minun pienet pojat eivät kasvaisi niin nopeasti.
Yllätyin kovasti kun neljännen pojan jälkeen sain sen tunteen, että perheemme on valmis. En ole sen jälkeen haikaillut enää uusia vauvoja. Yllätyin siksi, että olen nähnyt paljon niitä perheitä, erityisesti naisia, joita vaivaa ikuinen vauvakuume. Lapsia tehdään lisää ja lisää ja viimeisenkin jälkeen jää vielä tunne, että niitä olisi haluttu enemmän.
Onneksi minulle ei tapahtunut niin. Ollien synnyttyä tiestin, että olen synnyttämässä viimeistä kertaa. Ja kun Ollie kasvoi isommaksi elämästä tuli paljon helpompaa ja koko perhe saa nyt viettää enemmän aikaa yhdessä kuin aikaisemmin.
Kun perheessä on vauva, niin jompi kumpi vanhemmista on koko ajan kiinni vauvassa. Nyt kun meidän pienin poikamme Ollie on jo yli 4 vuotias, niin voimme tehdä asioita ihan erilailla yhdessä koko perhe. Moni aktivitetti (laskettelu, uintireissut, maastopyöräily ym) onnistuu jo koko perheen voimin ja esimerkiksi lautapelit kotona ovat jo koko perheelle yhteisiä kivoja hetkiä. En siis kaipaa meille lisää vauvoja, sillä kaipaan paljon enemmän aikaa näiden poikieni kanssa.
Tiedän olevani super onnekas, kun sain neljä tervettä lasta elämääni. Mikäli minulle tai Pekalle iskee vielä tulevaisuudessa suuri halu kasvattaa perheemme kokoa, niin uusia vauvoja emme tänne ainakaan enää hanki. Katsomme sitten muita vaihtoehtoja. Nyt ainakin on täydellistä näin!
EDIT 2020. Nyt kun pojat on taas muutaman vuoden vanhempia, niin voin 100% varmuudella sanoa, että meille ei enää lapsia tule. Muuta kuin lapsenlapsien muodossa, toivottavasti vielä joskus.
EDIT 2023. Vitsi miten mahtavaa aikaa kun pojat on isoja! Miksi tästä ei kukaan kerro, että monen pojan äidin elämä on ihan super helppoa kun pojat tulevat isommaksi!
