• Pojan naamalla ei niin väliä, tikit vain tytöille

    Oliverilla on jalassaan iso syntymämerkki, jonka poistamista pohdittiin kun Oliver oli syntynyt. Lääkäri mietti ääneen, että tokkopa tuo jalassa oleva syntymämerkki poikalasta tulee koskaan häiritsemään, toinen juttu se olisi ollut tytölle. En siis jotenkaan yhtään yllättynyt, kun Poikien Äitien yhteisön äiti kirjoitti vasta tapahtuneesta tilanteesta, jossa poika ei päässyt tikattavaksi sairaalaan, syystä, koska on poika.

    Lue myös: Kasvatan mammanpoikia, eikä siinä ole mitään pahaa

    tikit

    Hoitaja kysyi onko lapsi tyttö vai poika?

    Äiti kirjoittaa näin:

    ”Pari viikkoa sitten mun 2v poika löi silmäkulmansa sohvapöytään ja siihen tuli paha vekki. Soitin terveyskeskukseen ja sanoon että pitääs varmaan liimata tai laittaa tikkiä niin multa kysyttiin onko lapsi tyttö vai poika! Sanoin että poika niin tuumas että ei arvilla sitte niin väliä että heillä on niin kiiruski sielä.Eli tyttö olis päässy lääkäriin mutta ei mun pojalla niin väliä”

    Äiti oli laittanut palautetta sairaalaan ja saanut ylilääkäriltä pahoittelut. Se ei kuitenkaan lohduttanut äitiä, jonka poika jäi ilman hoitoa itkemään kotiin, vain siksi, että ei ole tyttö.

    tikit

    Tasa-arvoa lasten hoitoon

    Asia todella ihmetytti poikien äitejä yhteisössämme ja äitien kesken heräsi suurempi huoli siitä, että kuinka yleistä tämä on? Äidit nimittäin kertoivat lisää samanlaisia esimerkkejä samaisen keskustelun yhteyteen. Monessa kertomuksessa hoitaja on todennut tikkauksen jäävän väliin, koska lapsi on poika. Onko tytön kasvojen siisteys ja arvettomuus jotenkin tärkeämpää kuin pojan? Ja jos, niin miksi?

    Oman poikani kohdalla mietin, että eikö koko reiden kokoinen tumma syntymämerkki saa häiritä poikaa, mutta sen on ehdottomasti häirittävä tyttöä? Nyt katsoin itseänikin peiliin ja mietin, että miksi en kyseenalaistanut silloin heti lääkäriä, joka vähätteli poikani kosmeettista haittaa?

    Lue myös: Keski-iän muutokset; harmaita hiuksia ja väsyneitä iltoja

    Luultavasti tämä vanha ajattelumalli perustuu siihen, että arvet kuuluvat pojille. Niiden ei ehkä ole ajateltu häiritsevän poikia niin kovasti. Mutta onko kukaan koskaan kysynyt sitä pojilta? Onko heille annettu ääntä tässä asiassa ollenkaan, vai onko valinnan poikien arvista tehnyt aikuiset? Me vanhemmat, hoitajat ja lääkärit.

    Toinen pohdittavan arvoinen kysymys on, että onko sairaaloissa ja terveyskeskuksissa liian kiire, jos potilaita joudutaan arvottamaan järjestykseen sukupuolen mukaan? Eikö hoitoon pitäisi päästä ihan kaikkien?

    Kommentit

    1. Miehelläni, sekä hänen äidillään ja siskollaan, on periytyvä geenivirhe, joka aiheuttaa mm. kilpirauhasen syöpää, joten heiltä kaikilta on poistettu kilpirauhanen kokonaan. Tuo leikkaus jättää lähes koko kaulan levyisen arven, melko näkyvään paikkaan. Äidillä ja siskolla leikkaushaava on ommeltu ns. sisältäpäin, jolloin arpi on vain suht huomaamaton viiva kaulassa. Miehelläni sen sijaan ompelu on tehty ns. siksakkia (pahoittelut, etten tunne oikeita termejä), jolloin arpi näyttää lähes isolta vetoketjulta. Leikkauksen aikaan hän oli 15-vuotias. Voitte varmaan kuvitella, että monenmoista ”irtopää”-vitsiä on aiheesta väännetty. Myöhemmin hänelle tosin tarjottiin mahdollisuutta kosmeettiseen korjausleikkaukseen, josta hän kieltäytyi. Hänestä arpi saa näkyä ja olla muistuttamassa, että pienistä ei kannata murehtia, kunhan on hengissä. Olen kiitollinen, että poikamme on perinyt kyseisen geenin minulta, eikä hän näin ollen joudu vastaavaan tilanteeseen.

    2. Jonna

      Aikamoista, ihan yhtälailla pojalle on iso asia jos ulkonäössä on jotain poikkeavaa. Pojat on ehkä opetettu ottamaan asia rennommin? Tai sitten asenne on jotenkin sisäsyntyistä? Tiedä sitä? Mutta lähtökohtaisesti minusta kaikille pitäisi tarjota yhtä hyvää palvelua, siitäkin huolimatta mikä ketäkin häiritsee tai häirtisemättä jättää.
      Onpa hyvä, että poikasi ei joudu samaa leikkaukseen.

    3. Minun tyttö sai juuri ison vekin otsaansa ja molemmat suvut ovat suureen ääneen valittamassa miten kauhea asia TYTÖLLE, pojalla ei niin haittaisi. No, näin tämä vaan menee. Poikaa arpi vaan kaunistaa mutta tyttöä rumentaa vakavasti.

      En tajua. Itselläni on suurensuuria arpia kropassa ja pieniä kasvoissa. Mitä väliä??? Eivät ole ikinä minua haitanneet. Naimisiinkin olen päässyt ja lapsia saanut komean ja varakkaan miehen kanssa. Lisäksi toimin itse edustusammatissa! En ikinä mieti jotain arpia ja jos miettisin niin rahalla saisi korjattua, jos siis tippaakaan kiinnostaisi.

      Älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko pojillekin opettamaan tätä älytöntä itsekriittisyyttä.

      1. Jonna

        Olet oikeassa siinä mielessä, että arven ei kuulu olla mikään kauhistus. Niitä nyt elämässä tulee. Siinä olen samoilla linjoilla. Mutta ei voi myöskään olla eriarvoista kohtelua pojille ja tytöille kun mietitään haavojen korjaamista ja kosmeettisia haittoja esim niitä syntymämerkkejä. Ne on samanlaisia kosmeettisia haittoja molemmille. Ja me vanhemmat maksamme samaa hintaa terveydenhuollosta, eipä ole poika-alennusta näkynyt jos osa palveluista jää saamatta.

    4. Hei,

      hammaslääkärinä tuumailin asiaa, ja tulin siihen johtopäätökseen, että tällaista en omassa työssä harjoita. Ompelen tapaturman vuoksi tulleet huulen ja ikenien haavat samalla tavalla miehiltä ja naisilta. Viimeksi, kun korjasin ientä, käytin miestä hoitaessa myös termiä ” nyt ien on taas kauniin näköinen ”, koska olen vakiintunut niin sanomaan.

      Oli todella kiinnostavaa lukea tästä aiheesta!

      1. Jonna

        Hienoa, niin se pitää ollakin! Jossain keskustelussa oli kommentti, että miehillä pitää vähän arpia ollakin. Joku toinen oli siihen hyvin vastannut, että miehet päättäkööt sitten itse, mutta pienen pojan ei tarvitse vielä sellaista päättää. Se oli minusta hyvin sanottu.

    Vastaa

    Sulje
    ×

    Cart